Tämä mennyt päivä (siis lauantai) on ollut yhtä juhlaa. Aloitimme sen miehen kanssa kotona keittiön pöydän ääressä nautitulla kuohuviinibrunssilla, ja jatkoimme pojan nelivuotissynttäreiden merkeissä. Peruukkini suoritti siellä debyyttinsä, ja pärjäsi ilmeisesti ihan hyvin. Kukaan vieraista, joista useimmat eivät sairastumisestani tienneet, ei maininnut hiuksistani mitään. Itselläni oli hiukan vaikeuksia olla nykimättä peruukkia, vaikka hyvin se tuntui paikallaan pysyvän. Parhaan kiitoksen sain pojalta, kun olin pistänyt mekon päälle ja peruukin päähän. "Äiti, sinä olet hieno!" kehui nelivuotias. Pienelle pojalle kun on kovin tärkeää että oma äiti on kaunis.
Mieskin on todennut peruukin olevan hyvän näköinen. Vieraiden lähdettyä kuitenkin kiskaisin sen heti päästäni enkä ole saunan jälkeen takaisin laittanut.
Saunominen sai taas hiuksia lähtemään ihan tukuttain, suihkuhuoneen lattiakaivosta sain putsata ison klöntin hiuksia ja kai niitä olisi lähtenyt enemmänkin jos olisin seissyt suihkussa vaikka puoli tuntia päätäni haromassa.
Flunssa pyrkii sitkeästi pitämään otteensa, yskittää ja niistättää vieläkin. Limakalvot taitavat nenästä tai poskionteloista tai sekä että olla myös aika rikki, niistän verta. Yritän hoidella niitä dekspantenolia sisältävällä nenäsuihkeella. Kuumetta ei kyllä ole ollut koko aikana, joten toivon että tämä ei estä hoitoja ensi viikolla.
Pojan kanssa tuli perjantai-iltana puhetta sairaudestani, kun poika kysyi voisiko sairauteni tarttua häneen. Kerroin, että ei voi, sillä tämä sairaus ei tartu, ja yritin selittää että on kahdenlaisia sairauksia, niitä jotka syntyvät ihmisen sisällä (niin kuin minun) eivätkä tartu muihin, ja niitä, niin kuin vaikkapa flunssa, joita saavat aikaan virukset ja bakteerit, jotka haluavat siirtyä ihmisestä toiseen ja sairastuttavat.
En ole toistaiseksi sairaudesta pojalle puhuessani puhunut syövästä. Tämä johtuu siitä, että tulin aikanaan hänelle kertoneeksi oman ukkini kuolleen syöpään, enkä halua että pojalle tulee pelko, että minäkin kuolen. Luulen, että kun alkushokissa miehen kanssa asiasta puhuin, poika jotakin puheistamme kuuli, sillä ainakin pari viikkoa sen jälkeen hän toisteli melkein päivittäin: "Äiti, minä tykkään sinusta niin paljon. Äiti, ethän sinä kuole?" Vähän vaikea oli lapselle vakuutella kuolemattomuuttaan, kun omatkin ajatukset askartelivat samassa asiassa - enhän minä kuole?
Mielessä on paljon ajatuksenpätkiä, joista pitäisi saada kunnolla kiinni ja kirjoittaa. Ehkä sitten seuraavista sytoista toipuessa, silloin kun on aikaa ajatella liiankin kanssa. Minulle tämä kirjoittaminen kuitenkin toimii niin, että kun kirjoitan ajatukseni, kirjoitan ne samalla ulos päästäni ja saan niiltä rauhan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Terhi suosittelee kirjaa "Santeri ja syöpäri" myös nelivuotiaalle luettavaksi ;) Ja se tulee tosiaan ihan helposti ja jopa ilmaiseksi. Luin kirjan ensin itse, että tiedän vähän mitä on tulossa. Meidän poika tykkäsi tehtävistä tosi paljon ja ihan suurin osa oli mielestäni piirrostehtäviä. Ja tehtävistä voi kertoa, että ne on tarkoitettu kouluikäisille, joten nelivuotiaan ei niistä edes pidä suoriutua. Ja kirjan onnellinen loppu rauhoittaa lapsen mieltä ;)
VastaaPoistahttp://www.syopapotilaat.fi/teos.php?tyyppi=lastenkirjat&teos=sandstrom
Heips, nenän limakalvojahan voi hoitaa ihan vain sivelemällä niitä rypsiöljyllä. Varmaan muukin ruokaöljy käy, rypsiöljy on äiteeni ihmelääke. Pari pisaraa kämmenkuppiin ja eikun sormella nenään... lapsista se on hauskan näköistä :-)
VastaaPoistaMeillä on käytetty poitsun nenäverenvuotoon A-vita -tippoja ja hyvin on pysynyt kurissa niiden voimalla. Ne löytyvät apteekin kylmäkaapista ;) Pitääpä muistaa alkaa itsekkin niitä käyttää ennen sytoja.. Terhi, joka ei muista kahta asiaa yhdellä kertaa...
VastaaPoistaTerhi, kiitos vinkistä - ajattelin jotenkin että tuo kirja on vanhemmille lapsille suunnattu. Mutta pitääpä tilata ja tutustua.
VastaaPoistajovain, taitaa olla mulla nuo rikkinäiset limakalvot osittain poskionteloissa, jonne ei rypsiöljy yllä. Tuo nenäsumute on kyllä helpottanut tilannetta.
Oletko kokeillut Sarvikuono-kannua? Sillä saa huuhdeltua poskiontelot tosi tehokkaasti, ja mulla sekä äidilläni, siskoillani ja monella tuttavallani se on auttanut mahtavasti sekä poskiontelotulehduskierteeseen että allergiseen nuhaan.
VastaaPoistaNiitä kannuja myydään apteekissa, hinta oli muistaakseni vähän päälle 10 € (ainakin muutama vuosi sitten kun kannuni hankin).
Kyllä sitä kirjaa suositeltiinkin kouluikäisille, mutta jos syöpä on jo valmiiksi lapselle peikko, niin mielestäni kirja antaa melko realistisen - mutta kuitenkin lopulta optimistisen kuvan tästä aiheesta. Ja meidän poika ihan riemuitsi, että Santerin äidin rinta poistettiin ihan niinkuin minulta ;) Ja kun eilen luettiin illalla jo kertaalleen luettua kirjaa osin uudelleen (pojan toivomuksesta) toivoi poitsu, että ilmestyisi toinenkin kirja, jossa Santeri olisi mukana :) Kirja toimii myös hyvänä keskustelun välineenä - sen lomassa voi lapselta tulla niitä kysymyksiä, joita lapsi muuten ehkä hautoisi turhaan mielessään. Terhi - taas..
VastaaPoistaSuosittelen myös Sarvikuono-kannua! Sopivan käyttötekniikan löytyminen vaatii hieman harjoittelua, mutta huuhtelu todella poistaa räkää sellaiset määrät ja sellaisista paikoista joihin ei niistämällä pääse, lopputuloksena ihanan avara olo nenässä ;-).
VastaaPoistaItse olen huomannut että nenähuuhteluveteen kannattaa laittaa joditonta suolaa, jodi rupeaa mulla kirvelemään limakalvoilla. Ja vesi saa olla reilusti lämmintä, kuumempaa kuin kädenlämpöinen, mutta tämä on ehkä makuasia.
Juu, muistaakseni Sarvikuonossa käytettävän suolan pitää olla nimenomaan ihan tavallista merisuolaa. Mäkin olen käyttänyt kunnolla lämmintä vettä ja tehnyt vielä yleensä niin, että liuotan sen suolamitallisen tilkkaan kuumaa vettä ja jäähdytän sopivaksi viileällä/haalealla hanavedellä. Suolakiteet nielussa eivät tunnu erityisen mukavilta...
VastaaPoistaKissaemo ja Sarianna, sarvikuonokannua en ole kokeillut. Jotenkin tuntuu mahdottoman epämiellyttävältä ajatus että huuhtoisin nenääni ja poskionteloitani suolaliuoksella.
VastaaPoistaTerhi, pitää varmaankin tilata tuo kirja kun niin kovasti sitä kehut. :)
Joo, mä suhtauduin myös nenähuuhteluun tosi epäluuloisesti ennen kuin kokeilin, mutta kun oppii oikean tekniikan ja vesi on sopivan lämpöistä, ei se oikeasti tunnu yhtään miltään.
VastaaPoistaMutta kammonsa kullakin - mä taas en puolestani tajua miten ihmiset pystyvät käyttämään piilolaseja, hirvittää ajatuskin oman silmämunan räpläämisestä ;-)
Sarianna, eihän siinä silmämunaa räplätä, vaan sitä linssiä. :D Mutta koska voitin neulakammoni jo, ehkä voisin voittaa myös kammon jota tunnen nenään meneviä nesteitä kohtaan.
VastaaPoistaIlmeisesti se suola vedessä tekee sen, että vesi nenässä ei tunnu samalla tavalla epämiellyttävältä kuin jos onteloihin kippaisi ihan puhdasta vettä. Sehän kaiketi vastaa koostumukseltaan suurinpiirtein kyynelnestettä ynnä muita ihmiskehon omia tuotoksia.
VastaaPoistaJa minäkin naureskelin pitkään Sarvikuonolle, että onpas taas jotain hörhöjen keksintöjä, mutta tykästyin kyllä heti kertakokeilulla. Ehdottomasti parempi hoito poskiontelotulehdukseen kuin antibiootit :-)
Katselin sarvikuonoa tänään apteekissa, mutta sinne se sai vielä jäädä.
VastaaPoista