Peruukkimyymälässä (jossa toki myydään paljon muitakin hiustuotteita ja tehdään myös hiusten pidennyksiä) oli mukavan reipas myyjä, joka kysyi mitä haluaisin ja esitteli malleja sekä sovitteli niitä päähäni. Peruukit olivat hienotunteisesti takahuoneessa, jossa niitä sai sovittaa peilin edessä.
Päädyin punertavanruskeisiin, hiukan vaalealla raidoitettuihin lyhyisiin hiuksiin, jotka näyttivät sovittamistani ainakin puolesta tusinasta peruukista jotenkin eniten "minulta". Oikeastaan olin hakemassa polkkapituista tukkaa, mutta sellaiset näyttivät kaikki jotenkin tanttamaisilta päässäni. Jos olisin halunnut kovin räväkän peruukin, olisin kyllä joutunut pettymään, valikoimissa ei mitään räväkkää tuntunut olevan, tai ainakaan sitä ei ollut näytteillä. Peruukin hiuksia olisi halutessani myös leikattu, mutta nyt otin uuden tukan mukaan sellaisenaan ja käyn sitten leikkuuttamassa jälkeen päin jos se tuntuu tarpeelliselta. Sain myös perinpohjaiset hoito-ohjeet ja ostin harjan, peruukkishampoota ja -hoitoainetta. Olen joskus aiemmin vitsaillut että olisi kätevää kun voisi ottaa hiukset päästä ja heittää ne pyykkiin - nyt toiveeni toteutuu! Peruukkia ei tarvitse pestäkään kuin parin viikon välein, ellei päänahka kovin rasvoitu, ja ainakin tällä hetkellä sitä tuntuu vaivaavan pikemminkin hilseily kuin rasvoittuminen.
Haittapuolena mainittakoon, että peruukki on keinohiusta ja siksi kovin kuumanarka, se voi kuulemma mennä piloille uunista, kattilasta tai tiskikoneestakin nousevasta höyrystä. Ei siis sovi keittiöpuuhiin. Siellä lienee muutenkin tällä hetkellä parempi pitää huivia, tai ovat huomiset synttärileivonnaiset täynnä leipurin hiuksia. Voisin myös kuvitella että synteettistä hiusta oleva peruukki on aika hiostava. Ainakin joskus naamiaisissa pitämäni peruukit ovat olleet. Tosin nehän ovatkin silkkaa muovia.
En oikeastaan osaa surra hiusten menetystä, koska tavallaan olen sen jo kerran tehnyt, silloin kun vuosikymmen takaperin sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan. Siihen saakka minulla oli aina ollut pitkät hiukset, mutta sairaus harvensi niitä niin, että päädyin ne leikkauttamaan etten näyttäisi eräältä nyt jo edesmenneeltä kotimaiselta muusikolta. Sen jälkeen hiukseni ovat olleet väliin lyhyemmät, väliin pidemmät. Mutta ne ovat vain hiuksia. Ne kasvavat aikanaan takaisin.
Omat hiukset näyttävät nyt oikeasti tosi huonoilta, kaljujen laikkujen lisäksi hiukset ovat aivan kuolleet, kiillottomat ja omituisen pehmeät. Pipoon ne eivät sentään jääneet kaikki kiinni, mutta menivät kyllä aivan parantumattomaan lyttyyn sen alla. Toivottavasti loputkin hiukset lähtevät pian. Jos eivät, aikomus on avittaa niitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Onnea uudelle tukalle ! Kiva että löytyi ekalla käynnillä mieleinen. Itsekin tykkäsin että peruukkeja sovitellaan takahuoneessa muiden asiakkaiden katseilta piilossa, ei ole kuitenkaan ihan normitoimenpide. Hiukset lähtevät sitten "ryminällä" kun on sen aika, ja aika tarkkaan näemmä tuo aika on kaikilla sama. Ja on kuule mielenkiintoista nähdä, minkälainen se oma kallo onkaan, harva nainen pääsee näkemään kallon muodon ja miltä näyttää hiuksettomana !
VastaaPoistamorjensta
VastaaPoistameikkä lolakuussa rinnoissa vähän kipuilua -valitin gynekologille ja onkologille (dermatofibrosarkomaprotuberans leikattu keväällä 2006), molemmat tutkivat rintani - ei mitään kummallista, mutta saadakseni mielenrauhan, gyne sanoi, että odotat seulontakutsua ja jollei tule haen häneltä lähetteen mammografiaan; onkologi totesi gynen jälkeen , että turha seulontaa odottaa, hän varaa tyksiin ajan 31.12.2009 eka aika (olin siis lokakuussa). ok. tuli seulontakutsu 16.12.2009 aika ja meikkä sinne kun kerran oli aiemmin kuin tyks. Siitä SE alkoi. Ennen loppiaista kirje kotiin, teillä on kenties jotain häikkää vasemmassa rinnassa. 12.1. tarkempi mammografia, uä ja kolme paksuneulanäytettä. näytteen ottaja höpötti koko ajan hyvältä näyttää, ei mitään merkillistä -kalkkia vaan. 22.1. sama mieslääkäri ilmoitti mulle puhelimitse ... stoorin tiedät päläpäläpälä ikävä kyllä teillä on rintasyöpä. Aivan tolaltani olin, mutta kysyin heti minkälaiselta vaikuttaa, johon lääkäri aggressiiviselta näyttää ja hän laittaa paperit tyksiin.
ja rupes sydän takomaan ja henkeä ahdistamaan.
siis päiväkaudet, viikkokaudet - ylä- ja alamäkeä.
5.2. oli rinnan magneetti
12.2. olin eilen kuulemassa läääriltä seuraavan kuvion eli leikkaus ensi viikon tiistaina - koko vasemman rinnan poisto ja kaikki imusolmukkeet poistetaan vasemmasta kainalosta.
olin katsomassa peruukkeja ja kauhistuin niiden hiusrajasta, joka ei ole mitenkään mielestäni luonnollinen ja kaikkiin kuulemma tarvitaan otsatukka eikä oikein sivujakaus onnistu jne. bullskit.
ostin kuitenkin yhden. annan oman kampaajani sitä vähän rukata.
KOITETAAN DEAR TIE A PINK RIBBON molemmat tsempata tahoillamme. Kiitän sinua hyvän blogin pitämisestä. On ollut lukemista ja myötäelämistä. pirtsikka
Onnea siis uusille hiuksille! Itse en hiustenlähtöä hoitopolullani ole joutunut kokemaan, olen kyllä miettinyt, miltä se tuntuisi - en ole kovin tykästynyt omiin hiuksiini ollut koskaan, syntyisikö rakkaussuhde hiustenlähdön myötä? Sinä tiedät siitä jo toistamiseen.
VastaaPoistaPirtsikalle myös kaikkea hyvää!
betty, uusi tukka on jo suorittanut ensiesiintymisensäkin. :) Ainakin toistaiseksi se tuntuu minusta pikemminkin vaatteelta kuin hiuksilta.
VastaaPoistapirtsikka, kiitos vierailustasi ja tsemppiä leikkaukseen ja siitä toipumiseen, niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. Mutta tuo peruukin sivujakaus-asia ei kyllä voi pitää paikkaansa, koska omassani on jakaus nimenomaan sivulla - sattumoisin vielä samalla kuin itselläni on ollut - ja useimmissa sovittamistani oli myös. Taitavat valikoimat eri paikoissa vaihdella aika tavalla.
Leen@, ehkä se hiustenlähtö ei ole niin iso asia jos ei hiuksiinsa ole kovin kiintynyt. Aikanaan ennen kauniiden hiusten menetys harmitti (toki olin silloin vielä paljon nuorempikin kuin nyt), samoin kuin se, etteivät ne tulleet enää ennalleen, mutta jäljellä olleen rotanhännän menetystä en paljon jaksa surra. Pienin paha se tässä kaikessa on, isompia kysymyksiä on omassa mielessä.