Toipumisraportti

Tällä kertaa sivuoireet ovat menneet paljon vähemmällä, kuten lääkäri lupailikin. Limakalvot ovat vähän rikki varsinkin nenässä, maha sekaisin, kurkku kipeä ja yskittää, mutta viime kerran jyrän alle jäänyttä oloa ei ole tullut missään vaiheessa. Sammaskin on pyrkinyt taas suuhun, mutta nyt olen torjunut sen heti alkuunsa sitruunamehulla. Neulastan sivuvaikutukset alkoivat niin myöhään että ihmettelin jo, oliko lääke sittenkin päässyt jäätymään matkalla apteekista kotiin ja mennyt piloille, mutta eilen kolotteli taas ihan lupaavasti. Tänään särky on yltynyt iltaa kohti ja pientä lämpöäkin on, ehkä osittain siksi, että en ole malttanut loikoa sohvalla kun olen tuntenut itseni aika hyvävointiseksi. Mihinkään urheilusuorituksiin minusta ei kuitenkaan ole, eilen ulkoilin roskikselle saakka ja portaiden kiipeäminen takaisin kotiovelle oli siinä määrin kivuliasta että parempi taisi olla etten sen pidempiä lenkkejä ole yrittänyt. Tänään olen katsellut lumipyryä ja yhä kasvavia kinoksia vain ikkunan läpi.

Kun en ole aivan reporankana, tuntuu siltä että en voi vain lepäillä laakereillani. Niinpä olen laittanut ruokaa, tiskannut ja pyykännyt melkein maanisesti. Sitä paitsi pitäähän kyläilijöille olla tarjottavaa ja perheelle ruokaa. Olen myös alkanut järjestää vauvatarvikkeiden ja pojan pienten vaatteiden myymistä. Mitä niitä säästämään, parempi tässä tilanteessa muuttaa rahaksi jos niistä jotain saa. Pojan odotuksesta säästetyt muutamat äitiysvaatteet saavat niin ikään lähteä jahka jaksan hakea ne kellarista kokojen tarkastamista ja hinnoittelua varten. 

Huomenna pitäisi lähteä liikkeelle kotoa pitämään viimeinen luento, hiukan jännittää menevätkö nämä säryt ohi siihen mennessä.