Kokopäiväsairas

Tänään sairastaminen oli taas ihan kokopäivätyötä. Aamupäivällä kävin Meilahden labrassa verikokeissa, itsessään nopea toimitus mutta matkoihin upposi aikaa. Sen jälkeen jäi parahiksi aikaa käydä yliopistolla haukkaamassa lounas ja aloittelemassa paperisodan seuraavaa taistelua (lapsen päivähoitomaksun alennus) ennen paluuta Meilahteen alkuiltapäivästä lääkäriä tapaamaan.

Kaikki peukut puolestani taisivat auttaa: veriarvot olivat kunnossa, hemoglobiini hieman matala (115) mutta koska se on minulla yleensäkin alhainen, pudotus ei ollut iso ja lääkäri näytti vihreää valoa seuraavalle hoidolle. Jotain on tapahtunut myös imusolmukkeissa: solisluun kuopassa joulukuulta saakka tuntunut hernemäinen patti on hävinnyt! Rinnassa pingispallo on tallella, mutta ainakaan se ei ole kasvanut. Ja torstaina se saa maistaa samaa lääkettä uudestaan.

Mies oli tällä kertaa mukana ja kyseli lääkäriltä ummet ja lammet. Osan asioista sellaista, minkä olin jo itse kertonut miehelle ensimmäisen käynnin jälkeen, mutta koskas tuo minua kuuntelisi. Itse olen ehkä enemmän sellainen että asialliset hommat hoidetaan ja turhaan ei jäädä jaarittelemaan, ja meinasin jo hermostua miehen puheliaisuuteen. Lääkäri oli selvästi pitkäpinnaisempi. Mutta jospa tämä käynti nyt rauhoitti miehenkin mieltä. Ja olihan tuosta hyötyäkin, itse en olisi enää muistanut sammasta mainita kun se on poissa päiväjärjestyksestä, mutta nyt sain varoiksi reseptin myös Daktarin-geelille jos puolukkasurvos ei ensi kerralla tehoa. Tosin kun mokoma vaiva tuli jo tutuksi, ensi kerralla tiedän heti tarttua järeisiin aseisiin eli soseutettuihin pakastepuolukoihin! Niin kuin olin itsekin päätellyt, sammas liittyy siihen vaiheeseen kun valkosolut ovat alhaisimmillaan.

Lääkäri kyseli siis sivuoireista. Voimakkaita ristiselkä- ja alaraajakipuja hän arveli osin Neulastan eli valkosolukasvutekijän aiheuttamiksi, niin kuin olin itsekin epäillyt. Niiden kanssa siis täytyy tulla jatkossakin toimeen, mutta Neulasta on minulle tarpeellinen, koska saan normaalia leikkaushoidon jälkeistä annostusta 20% suurempaa doketakseli-annosta ja ilman tuota valkosolujen piristysruisketta riskini saada hoidon jälkeen jokin rajumpi infektio olisi 30-40% luokkaa. Pari päivää kipuilua ei tunnu kovin kohtuuttomalta hinnalta siitä, että sillä voin välttää useamman päivän ja antibioottitiputuksen sairaalassa.

Oman pitkähkön kysymyslistani kävin lääkärin kanssa läpi. Sain reseptin myös närästyslääkkeelle (jossakin vaiheessa oli sivuoireena vähän sitäkin) ja luvan kokeilla rauhoittavia kortisonin aiheuttamaan unettomuuteen, siitä ei pitäisi olla haittaa, mutta välttämättä ne eivät riitä tuota kortisonin valvottavaa vaikutusta kumoamaan. Neulastallekin sain nyt reseptin, koska uusi Kela-korttini on tullut ja saan lääkkeistä täydet korvaukset. Voin siis nyt myös palauttaa sairaalasta "lainaamani" lääkkeen.

Kapesitabiinin arvoituskin selvisi: kyseessä on siis lääke nimeltä Xeloda, ja niin kuin lukijoistani ainakin tiina tiesikin, Kela ei sitä korvaa minunkaltaisilleni potilaille vaikka siitä tiedetään hormoninegatiivisen syövän hoidossa olevan apua (lääke on tietysti [liian] kallis kokonaan itse kustannettavaksi) vaan sitä voidaan toistaiseksi määrätä (korvatusti) ainoastaan kroonistuneen rintasyövän hoitoon (tai ihan muilla perustein kuin rintasyövän hoitoon). 

Iltapäivällä lääkärikäynnin jälkeen ehdin enää apteekkiin varmistamaan Neulastan saatavuuden huomiseksi, ennen kuin lähdin hakemaan pojan hoidosta vähän tavallista aikaisemmin. Pojan syntymäpäivä, jota juhlittiin jo viikonloppuna, on virallisesti tänään, ja aivan kuin sen kunniaksi lähileikkipuistossamme järjestettiin laskiaisrieha. Voi kun oli poika polleaa kun pääsi äidin puolen tunnin jonotuksen tuloksena ponilla ratsastamaan ensimmäistä kertaa eläessään. Sen jälkeen maistuikin kuuma grillimakkara ja laskiaispulla meille molemmille. Itse tosin olen saanut sen jälkeen koko illan sulatella itseäni, kun tuli lähdettyä kiireellä hiukan turhan kevyissä tamineissa ulos.