maanantai 27. helmikuuta 2012

JOS

Viime keskiviikkona kävin siis tomografiassa Syöpiksellä. Se ei valitettavasti taaskaan mennyt "ihan niin Strömsössä", vaan vasta kolmannella pistolla löytyi vetävä suoni. Vaikka olen luullut että minulla on kohtalaisen korkea kipukynnys, kyyneleet vain valuivat silmistäni kun kanyyleja yritettiin tökkiä eri puolille kämmenselkää. Lähdin tomografiasta koko käsi kääreessä ja kämmenselkä on edelleen komeilla mustelmilla - onneksi eivät enää ole kipeitä. Lisäksi sain tomografian jälkeen suuhuni samantapaisia limakalvo-oireita kuin tuli sytostaateista. Voisivatko ne johtua jodivarjoaineesta, jota siis nautitaan paitsi sisäisesti, myös kahdessa erässä suun kautta ennen kuvausta? Täytyy mainita niistäkin onkologille. 

Näin tulosten kuulemisen kynnyksellä jännitys tiivistyy, ja se jos joka on viime kuukaudet häilynyt jossain horisontissa häämöttää äkkiä isona ja painokkaana edessäni: JOS. Tuleva keskiviikko määrittää taas elämäni suunnan ainakin puoleksi vuodeksi eteenpäin. 

maanantai 20. helmikuuta 2012

Jännitystä ilmassa

Viime viikolla tapasin fysioterapeutin, joka otti vaivani vakavasti ja tutki niiden syytä perin pohjin. Kompressiohiha ja hermosärky ovat kuulemma huono yhdistelmä (tämä on omakin kokemukseni, mutta nyt sille on siis ammattilaisen vahvistus), joten minulle luvattiin lisää lymfaterapiaa, koska myös turvotus ja hermosärky ovat huono yhdistelmä. Lisäksi pitää pyrkiä töissä säännöllisesti taukojumppaamaan. Fyssari oli realisti ja antoi minulle tehtäväksi liikkeitä jotka eivät edes vaadi nousemista työtuolista. Olen jopa tehnyt niitä jokusen kerran.

Kuluneena viikonloppuna onnistuin pojan kuusivuotissynttäreiden ja laskiaisenvieton tiimellyksessä melkein unohtamaan tämän viikon ohjelman, mutta kyllä se sieltä mieleen putkahti sunnuntai-iltana sitten kuitenkin.

Aloitin siis tämän aamun kahlaamalla kinosten halki terveyskeskuksen labraan - onneksi ei tarvitse lähteä verikokeita varten Meilahteen asti. Suonetkin tiesivät heti mitä tapahtuu ja heittäytyivät yhteistyöhaluttomiksi. Hoitaja yritti kärsivällisesti valuttaa hitaasti ja vastentahtoisesti virtaavaa verta, mutta kolmannen putkilon jälkeen suoni ei enää heruttanut pisaraakaan, ja piti tehdä uusi reikä toiseen suoneen että viimeinen putkilo saatiin täyteen. Ylihuomenna on vuorossa tomografia, onneksi syöpiksellä, jossa on kokemukseni mukaan parhaat pistäjät.

Nyt on alkanut jännittää.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Helmikuu on kontrollikuu

Kontrollit lähestyvät taas. Edellisistä alkaakin tulla puoli vuotta. Vielä en ole alkanut jännittää, mutta ehtiihän tässä. Muutamia kysymyksiä on pyörinyt mielessä, niitä pitäisi varmaankin kirjoitella muistiin ettei sitten unohtuisi kysyä.

Esilämmittelynä kävin tässä alkuvuodesta tutustumassa Syöpiksen tämänhetkisiin tilajärjestelyihin (siellä on pitkällinen remontti menossa), kun aikani hiljaa kärsittyäni valittelin lääkärille asti käsivarren kiristyksiä ja turvotusta jota on taas enenevästi ilmestynyt tuonne vasempaan kylkeen kainalon alapuolelle, ja lääkärini halusi niiltä tiimoilta tavata. Turvotus vaikutti viattomalta, mutta sain lähetteen jatkoarvioon fyssarille. Ensimmäinen aika osui jo tammikuun loppuun, mutta se peruuntui, joten nyt fyssarikäynti on lopulta varsin lähellä kontrolleja.

On hanget korkeat nietokset ja kylmät paukkuvat pakkaset, mutta valoisaan päin ollaan menossa. Sen huomaan myös omalla kohdallani lisääntyvänä energiana.