Omien rajojen opettelua

Ei se vaan ihan helppoa tunnu olevan perusterveen opetella sairastamaan. Eilinen ilta meni maksellessa päivän velkoja eli pitkälti sohvalla vaakatasossa. Tänäaamuna tunsin itseni taas melkein omaksi itsekseni, joten ei muuta kuin liikkeelle. Nolosti päättyi tämäkin, tarpominen lapsen kanssa hangessa puoli kilometria bussipysäkille ja suunnilleen saman verran päivähoitopaikkaan ja takaisin vei mehut niin että jouduin luovuttamaan parin tunnin työrupeaman jälkeen ja lähtemään apen tarjoamalla autokyydillä kotiin kun en enää luottanut siihen että jaksan vielä yhdet puoli kilometriä kävellä. Huono olo ja heikotus. Pahoinvointilääke ja ibusal korjasivat kuitenkin tilannetta niin että nyt taas ihmettelen lähdinkö turhan herkästi kotiin. Mutta voinpa minä täälläkin työskennellä, ja ainakaan sohvalle ei ole pitkä matka jos alkaa taas tehdä huonoa.