Puuhakas päivä

Tänään jäin kotiin nelivuotiaan kanssa, jotta pojan ei tarvitse mennä varahoitoon päiväkotiin. Poika ei varahoitopaikasta oikein tykkää, vaikka hyvin päiväkodissa kuulemma pärjääkin. Tärkeämpänä syynä oli kuitenkin se, että flunssasta melkein toivuttuani (join eilen illalla pullonpohjallisen Professorin yskänlääkettä ja sen jälkeen yskäkin on helpottanut kummasti) haluan välttää mahdolliset muut tartuntataudit, joiden levittämiseen päiväkodit ovat erittäin tehokkaita varsinkin näin kevättalvella kun kaikki pöpöt jylläävät.Norovirus tai muu vastaava ei ole muulloinkaan hauska juttu, mutta varsinkaan nyt en sitä halua saada.

Tänään löysin itsestäni yllättävän kodinhengettären. Vietämme lauantaina pojan nelivuotissynttäreitä ennakkoon lastenkutsujen merkeissä, joten pidimme siivouspäivän pojan huoneessa. Sen jälkeen imuroin muun huushollin, ja pyyhin jopa pölyt. Jotenkin siinä intouduin sitten pesemään sohvaa, mikä minun on ollut tarkoitus tehdä jo pidemmän aikaa. Onhan puhtaalla sohvalla sitä paitsi kivempi ensi viikon lopulla köllötelläkin sytoista toipumassa. Mutta sekään ei vielä riittänyt, vaan toimeen tartuttuani kiskoin hellan ulos kolostaan ja pesin sen yltäpäältä, ja siivosin kolon (oli jo aikakin). Lopuksi keitin soppaa, joka valmistui sopivasti siihen kun mies tuli töistä kotiin. Olen ollut huomaavinani että miehestä on mukavaa kun olen kotona ja minulla on ruoka valmiina.

Huomenna poika pääsee mummolaan kun minulla on peruukin sovitus. Eikä yhtään liian aikaisin. Lääkäri sanoi hiusten alkavan lähteä kaksi viikkoa ensimmäisestä Taxoteresta, ja se oli kyllä erittäin täsmällisesti sanottu. Toissapäivänä hiukset olivat vielä ihan tukevasti päässä, eilen aamulla (tasan 2 vkoa ensimmäisestä hoidosta) sain hiustenpesun jälkeen poistaa tukon hiuksia viemäristä, ja tänä aamuna suihkun jälkeen irtohiuksia sitten riittikin kaikkialla. Olen miettinyt, pitäisikö alkaa kuljettaa mukana hätävarahuivia siltä varalta että joku kerta pipon riisuessani tukka jääkin pipoon.