Tiedättekö vaahtokarkkikokeen? Kokeessa tutkija kertoo nelivuotiaille lapsille, että he saavat vaahtokarkin. Sitten tutkija kertoo lähtevänsä huoneesta joksikin aikaa. Soittamalla kelloa lapset voivat kutsua tutkijan takaisin. He saavat myös syödä karkin milloin vain. Mutta jos he jaksavat odottaa soittamatta kelloa ja syömättä karkkia sen aikaa, kun tutkija on poissa huoneesta, he saavat kaksi karkkia.
Tutkija jättää vaahtokarkin pöydälle ja poistuu huoneesta. Lapsia
on kahdenlaisia. Osa keskittyy ankarasti vastustamaan kiusausta ja tuijottaa
pöydälle jätettyä herkkua. Nämä lapset poikkeuksetta päätyvät lopulta syömään
karkin ja soittamaan kelloa. Toiset lapset sen sijaan yrittävät saada aikansa
kulumaan keksimällä muuta tekemistä. He onnistuvat odottamaan
vaaditun ajan kiinnittämällä huomionsa houkuttelevan vaahtokarkin sijasta muuhun. Kun on tutkittu näiden lasten
myöhempää elämää, on huomattu, että ne, jotka onnistuivat olemaan syömättä
vaahtokarkkia ovat selviytyneet elämässä paremmin kuin se lapsiryhmä, joka
väsyi odottamaan. He ovat paitsi menestyneet paremmin opinnoissa ja työelämässä, myös ihmissuhteissaan, ja lisäksi he ovat terveempiä ja onnellisempia.
Olin kuullut kokeesta aikaisemmin, mutta kun näin sen
eräässä dokumentissa televisiosta, koin jonkinlaisen oivalluksen hetken. Vaahtokarkkikokeen opetus ei suinkaan ole se, että onnistunut kiusausten
vastustaminen tekee ihmisistä menestyvämpiä – molemmat lapsiryhmät yrittivät
parhaansa ollakseen syömättä pöydälle jätettyä vaahtokarkkia. Oleellisia olivat
keinot – ne, jotka pystyivät keskittämään huomionsa muualle, onnistuivat.
Suomalaiset arvostavat sisukkuutta ja määrätietoisuutta.
Oikein sisukkaasta ihmisestä sanotaan että hän menee vaikka läpi harmaan kiven.
Tällaisen ihmisen mieli on fokusoitu kulloiseenkin asiaan tiiviisti kuin kiveen
kairautuvan timanttiporan kärki. Samalla tavalla sisukas ihminen kohtaa
vaikeudet, tiivistäen mielensä niiden voittamiseen. Mutta entä sitten kun
vaikeus seuraa toistaan, tai kun se ei ole voitettavissa – vaikkapa krooninen
sairaus? Timanttiporakin tylsyy lopulta. Sisukas ihminen voi uupua ja
lannistua, jos harmaan kiven takana on aina uusi samanlainen.
Entä jos arvostaisimme enemmän joustavuutta kuin sisua? Silloin
voisimme verrata mieltämme veteen. Vesi saattaa hetkeksi pysähtyä
kohdatessaan esteen, mutta löytää sitten reitit kiertää sen ympäri, tai tihkuu
hiljalleen läpi esteessä olevista rakosista. Vesi pääsee jopa kallioiden uumeniin ohuen ohuita
halkeamia pitkin. Vesi ei anna periksi, se löytää uuden reitin.