Veden voima

Tiedättekö vaahtokarkkikokeen? Kokeessa tutkija kertoo nelivuotiaille lapsille, että he saavat vaahtokarkin. Sitten tutkija kertoo lähtevänsä huoneesta joksikin aikaa. Soittamalla kelloa lapset voivat kutsua tutkijan takaisin. He saavat myös syödä karkin milloin vain. Mutta jos he jaksavat odottaa soittamatta kelloa ja syömättä karkkia sen aikaa, kun tutkija on poissa huoneesta, he saavat kaksi karkkia.

Tutkija jättää vaahtokarkin pöydälle ja poistuu huoneesta. Lapsia on kahdenlaisia. Osa keskittyy ankarasti vastustamaan kiusausta ja tuijottaa pöydälle jätettyä herkkua. Nämä lapset poikkeuksetta päätyvät lopulta syömään karkin ja soittamaan kelloa. Toiset lapset sen sijaan yrittävät saada aikansa kulumaan keksimällä muuta tekemistä. He onnistuvat odottamaan vaaditun ajan kiinnittämällä huomionsa houkuttelevan vaahtokarkin sijasta muuhun. Kun on tutkittu näiden lasten myöhempää elämää, on huomattu, että ne, jotka onnistuivat olemaan syömättä vaahtokarkkia ovat selviytyneet elämässä paremmin kuin se lapsiryhmä, joka väsyi odottamaan. He ovat paitsi menestyneet paremmin opinnoissa ja työelämässä, myös ihmissuhteissaan, ja lisäksi he ovat terveempiä ja onnellisempia.

Olin kuullut kokeesta aikaisemmin, mutta kun näin sen eräässä dokumentissa televisiosta, koin jonkinlaisen oivalluksen hetken. Vaahtokarkkikokeen opetus ei suinkaan ole se, että onnistunut kiusausten vastustaminen tekee ihmisistä menestyvämpiä – molemmat lapsiryhmät yrittivät parhaansa ollakseen syömättä pöydälle jätettyä vaahtokarkkia. Oleellisia olivat keinot – ne, jotka pystyivät keskittämään huomionsa muualle, onnistuivat.

Suomalaiset arvostavat sisukkuutta ja määrätietoisuutta. Oikein sisukkaasta ihmisestä sanotaan että hän menee vaikka läpi harmaan kiven. Tällaisen ihmisen mieli on fokusoitu kulloiseenkin asiaan tiiviisti kuin kiveen kairautuvan timanttiporan kärki. Samalla tavalla sisukas ihminen kohtaa vaikeudet, tiivistäen mielensä niiden voittamiseen. Mutta entä sitten kun vaikeus seuraa toistaan, tai kun se ei ole voitettavissa – vaikkapa krooninen sairaus? Timanttiporakin tylsyy lopulta. Sisukas ihminen voi uupua ja lannistua, jos harmaan kiven takana on aina uusi samanlainen.

Entä jos arvostaisimme enemmän joustavuutta kuin sisua? Silloin voisimme verrata mieltämme veteen. Vesi saattaa hetkeksi pysähtyä kohdatessaan esteen, mutta löytää sitten reitit kiertää sen ympäri, tai tihkuu hiljalleen läpi esteessä olevista rakosista. Vesi pääsee jopa kallioiden uumeniin ohuen ohuita halkeamia pitkin. Vesi ei anna periksi, se löytää uuden reitin.