sanoi kasvain ja kasvoi vain.
Viimeisistä sytoista patti tuntuu viime päivinä oikein vimmastuneen kasvamaan näyttääkseen että sitä ei ole doketakselilla nujerrettu. Valehtelematta se tunnustelemalla tuntuu melkein kaksi kertaa niin isolta kuin aikaisemmin. Kun se ei alkajaisiksikaan ollut pieni (3,5 cm) niin nyt sen mitat lähenevät jo tennispalloa. Tämän kokoinen muhkura myös tuntuu ihan koko ajan. Ja aristaa. Optimismia on nyt vaikea pitää yllä. Huomenna aion soittaa syöpäpolille ja kysyä olisiko mahdollista päästä pattia johonkin näyttämään ennen tutkimuksia jotka on aikataulutettu vasta maaliskuun loppupuolelle.
Olen yrittänyt taas kuumeisesti puuhailla pitääkseni ajatukset kurissa. Eilen kävin läpi kaikki säästämäni vauvanvaatteet ja karsin niitä kovalla kädellä myytäväksi. Vaikka olen ajatellut että pystyn hyväksymään tämän tilanteen ja sen että meille ei nyt toista lasta tule, itkuhan siinä meinasi silti tulla. Kaikesta en raaskinut luopua, pari laatikollista kellariin vielä jäi. Olkoot muistona jos ei muuta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Kovasti voimia sinulle, Kitsune!
VastaaPoistaTosi kurjaa, kun patti vaan kasvaa ja muistuttaa itsestään, vaikka hoitojen luulisin sitä hillitsevän. Tennispallo ei ole pieni pallo ainakaan rinnassa :/
Rintasyöpäyhdistyksen sivujen kautta sattumalta löysin blogisi ja tarinasi alkoikin tuntua tutulta. Luulenpa, että tavattiin vertaistuki-illassa ja yhtä matkaa lähdettiin kotiin.
Minulla on nyt toinen taxo takana ja helpompaa on ollut. Työ ja harrastus ovat auttaneet kovasti tässä matkassa. Ja kaikki ihanat ihmiset, jotka ovat jaksaneet tukea.
Ehkäpä me vielä nähdään joskus jossain tilaisuudessa :)
Kaukohalauksia!
-Riitta
voih! toivottavasti saat sen uuden ajan. Voimia ja lämmin virtuaalihalaus sinulle! Muista että et ole yksin.
VastaaPoistaKiitos kitsune terveisistä, jotka tänään sain!
VastaaPoistaKommentoin kelan päätöstä reissun päältä, mutta vastaukseni näkyy menneen bittiavaruuteen. Mutta nyt siis: hienoa, että kelassa osataan tehdä kertaheitolla oikeita päätöksiä. Varmasti helpottavaa, kun on yksi huoli vähemmän.
Oma pattini reagoi paksuneulanäytteen ottoon aloittamalla hillittömän kasvun, joten tuo pingispallo kuulostaa tutulta. Kannattaa varmasti soittaa jo alkuviikosta syöpäpuolen sairaanhoitajalle, ihan jo oman mielenrauhan vuoksi.
Voimia viikkoosi!
Ouh. Voimia toivottelen! Koeta vaikka laulaa jotain itseksesi tai perheelle, niin ajatukset hetken pysyvät poissa siitä patista. Ei tarvii olla itkuvirsiä eikä toisaalta hilipatirillumareitäkään, jos ei kumpikaan ääripää miellytä. Valitse jotain kertomuslauluja, monisäkeistöisiä tarinoita vaikka Puff-lohikäärmeestä tai Huua-kotista.
VastaaPoistaJa koeta toki päästä jollekin lääkärille mahdollisimman pian. Tai ainakin juttelemaan syöpäpolin hoitajien kanssa vähintään puhelimessa, että pääset kysymään, onko tuollainen yleistä syto-jälkioiretta!!
Aku
Kiitos teille kaikille halauksista. Päivystän tässä että pääsen soittamaan hoitajalle....
VastaaPoistaRiitta, tarinastani taidan olla aika helposti tunnistettavissa. :) Kiva olisi tavata toistekin.
tiina, olisi ollut kivaa tulla tervehtimään ihan oikeastikin, mutta nyt en oikein ollut henkisesti siinä jamassa.
Aku, laulamaan en kyllä pysty, senkään takia että ääni on vielä käheä sytojen jäljiltä.