Kiitos kuulumisten kyselystä. Syynä hiljaisuuteen blogissa on ollut se, että syöpärintamalta ei ole - onneksi! - ollut mitään raportoitavaa. Arkinen elämä kiireineen on vienyt mukanaan. Lapsen koulunaloitus ja uusi nelijalkainen perheenjäsen ovat täyttäneet vapaa-ajan. Nelijalkaisen personal trainerin otin alun alkaen oman kuntoni kohentajaksi, mutta se on nyt puolen vuoden aikana osoittanut olevansa paljon muutakin - ekaluokkalaisen seura iltapäivällä ja koko perheen aina innokas lenkkikaveri.
Viime syksynä tuli täyteen tuo merkittävä kolmen vuoden rajapyykki. Kolme vuotta hoitojen päättymisestä ilman että syöpä on nostanut uudestaan rumaa päätään tarkoittaa meillä triplanegatiivista syöpää sairastaneilla sitä, että uusiutumisen todennäköisyys huomattavasti pienenee. Kolme syövätöntä vuotta oli minulle myös asetettu rajaksi korjausleikkausjonoon pääsemiselle. Vielä vuosi sitten olin epäilevällä kannalla noinko uutta rintaa haluaisinkaan, mutta viime syksynä olin lopulta tietyin varauksin kallistunut korjausleikkauksen kannalle. Onkologini ilmoitti päätökseni kuultuaan kirjoittavansa lähetteen ilomielin, ja niin alkoi uusi hoitopolku.
Marraskuussa tapasin kirurgin, jonka kanssa keskustelin vaihtoehdoista. Minulla on ollut aikaa miettiä vaihtoehtoja ja kirurgilla oli onneksi aikaa vastata moniin kysymyksiini. Yhteistuumin päädyimme rekonstruktioon selästä otettavalla LD-kielekkeellä, jossa pinnallinen selkälihas latissimus dorsi käännetään kainalon alitse etupuolelle. Erityisesti minua oli huolettanut leikkauksen mahdollinen vaikutus käteni ja selkäni liikkuvuuteen, mutta kirurgi vakuutti että haittoja ei jäisi vaan pystyisin tulevaisuudessa soutamaan ja uimaan niin kuin ennenkin. Samalla pienennettäisiin terve oikea rinta, jolloin toivon mukaan pääsisin eroon minua mastektomian jälkeen vaivanneista olka- ja hartiakivuista.
Marraskuun jälkeen jäin siis odottelemaan leikkausaikaa. Olin varautunut puolen vuoden odotukseen, mikä näissä kiireettömissä leikkauksissa on tavallista, joten yllätys oli melkoinen kun puhelin pirisi helmikuun lopulla ja minulta kysyttiin tulisinko leikkaukseen 29.3.Kauan minun ei tarvinnut vastaustani miettiä - olin toivonutkin, että leikkaus ei menisi kesään, jotta ehtisin kuntoutua uimaan ja soutamaan. Ennen leikkausta oli ohjelmalliset pari viikkoa: kävin vielä labroissa ja kaikissa kuvantamistutkimuksissa (mammografia, ultraääni, TT), tapasin hoitajan, fysioterapeutin ja leikkaavan kirurgin ja kävinpä valokuvaajallakin, jossa arpinen rintakehäni ikuistettiin. Varhain lauantaiaamuna 29. päivä sitten saavuin Töölön sairaalan plastiikkakirurgiselle osastolle, pukeuduin leikkausvatteisiin ja niin sitä mentiin. Viimeinen muistikuvani leikkaussalista oli se että kommentoin nukkumatille jotakin siitä miten viimeksi nukahdin nukutusaineen ollessa olkavarressa - ja niin taisi käydä tälläkin kertaa.
Tätä kirjoittelen vielä sairaalan sängystä. Hoito on ollut hyvää, kipua on lääkitty tukevasti ja henkilökunta on ystävällistä. Heräsin kolmen dreenin kanssa, mutta nyt olen päässyt jo yhdestä dreenistä eroon ja jaloitellut vessaan ja takaisin. Kotiinpääsystäkin on ollut jo puhetta, mutta lenkit personal trainerin kanssa saavat lähiaikoina olla vielä rauhallisia.
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)