perjantai 31. joulukuuta 2010

Feenikslintu

Kulunut vuosi on ollut pitkä ja raskas, ja tämän vuoden loppuviikoille saakka pelkäsin, mitä tuleva tuo ollessaan. Nyt uskallan kuitenkin katsoa tulevaan vuoteen toiveikkaampana.

Viime tammikuussa kirjoitin feenikslinnusta. Tällainen feeniks lensi tänä vuonna meidän joulukuuseemme:


Toivotan kaikille lukijoilleni, tukijoilleni, kohtalotovereilleni ja ystävilleni onnellisempaa uutta vuotta 2011!

maanantai 27. joulukuuta 2010

Joulumieli

Piparit leivottiin valmistaikinasta, laatikot ja kinkut saatiin mummoilta valmiina, rosollista ei tullut oikean väristä eikä sille ollut kastiketta kun kermaviili jäi kauppaan, smetanankin unohdin ostaa joten sienisalaattiakaan ei saatu, jouluverhoja en ole ikinä harrastanut, uutta joululiinaakaan en ehtinyt silittää ja latvatähden paino veti kuusen latvan kallelleen. Mutta jotakin on tänä vuonna ollut kohdallaan - joulumieli.

Läheiseni ja minä saimme viettää joulua huojentunein mielin, aggressiivinen syöpäni on ainakin toistaiseksi voitettu. Mutta on perheitä, joissa tämä joulu on ollut ensimmäinen ilman rintasyöpään menehtynyttä äitiä, mummia, sisarta, tytärtä. Ja heitä, joilla joulunvietto on kääntynyt hyvästeiksi sairauden uuvuttamalle läheiselle. Heitä ajatellen sytytän kynttilät. Samalla muistutan teitä tuosta viereisestä pinkistä keräyslippaasta.

torstai 23. joulukuuta 2010

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Neljäs kvartaali

Sattuvasti tämä päivä oli myös syöpäni vuosipäivä. Viime vuoden päiväkirjamerkintäni tältä päivältä oli tällainen:

22.12.2009: Nyt meni joulufiilikset vähän vinksalleen kun bongasin vasemmasta rinnastani sellaisen pingispallon kokoisen kovan patin. Oikeassa ei tunnu mitään vastaavaa. Ja kun se imusolmukekin (samalla puolella) reistaili tuossa joku aika takaperin... Pitää vissiin soittaa terveyskeskukseen huomenna ja kysyä mitä nyt tehdään. Toivottavasti pääsen nopeasti tutkimuksiin, vaikka sitten pitäisi vähän rukata lähiaikojen suunnitelmia. Aika veemäinen jouluylläri kyllä, koska nyt joudun epäilemättä elämään epätietoisuuden kanssa pyhien yli.

Tilanteen todellinen vakavuus selvisi sitten tammikuussa vähitellen tutkimusten myötä - jos kuka haluaa vanhoja kaivella, niitä vaiheita ylä- ja alamäkineen voi lukea tuolta blogini alkutaipaleelta, joten niitä ei tarvinne tässä ryhtyä kertaamaan.

Nyt syövästä ei kuitenkaan ollut nähtävissä mitään merkkiä. Lääkärini - se sama, mukava lääkäri kuin neoadjuvanttihoidon aikana - totesi, että noin kolmanneksessa tapauksista neoadjuvanttihoidolla saavutetaan sellaista vastetta kuin minun kohdallani, että kaikki primäärikasvaimen syöpäsolut tuhoutuvat sytostaattihoidolla. Perinnöllisyystutkimuksiin saan nyt lähetteen, ne kuuluvat jonnekin ensi vuoden varrelle. Seuraavat kontrollit ovat huhtikuun lopussa, joten ensi vuonna aikaa mitataankin kolmannesvuosittain.

Hyviin uutisiin on mukava päättää tämä neljäs syöpäkvartaali. En ollut käsittänytkään kuinka paljon epävarmuus oli minua viime aikoina painanut, ennen kuin se oli poissa. Juuri tällä hetkellä tuntuu siltä kuin olisin saanut elämän takaisin.

Paras joululahja

Lainaan TT-lausuntoa:

Vasemmalta on nyt rinta poistettu, kainalossa on operaation jälkitila. Malignisuspektia ei rintakehällä näy. Imusolmukepatologiaa ei ole missään. Ei keuhkometastaasisuspektia eikä pleura tai perikardiumnesteylimäärää. Maksassa ei metastaattista. Sappirakko, sappitiet, haima, perna, lisämunuaiset ja munuaiset tavalliset, ei maligniin viittaavaa. Askitesta ei ole. Luurakenteissa ei näy malignisuspektia. 


- Ei metastaattista, ei malignisuspektia.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Lääkärikäynti lähestyy...

ja sen kyllä huomaa. Viikonloppu reissun päällä meni mukavasti, mutta tänään en ole pystynyt keskittymään työhön enkä mihinkään muuhunkaan. Sen takia mikään ei ole tietenkään sujunut ja perhe on saanut siinä sivussa kuulla kunniansa kun äidin hermot napsahtelevat pienimmästäkin syystä.

Vasemmassa hartiassa on ollut viime päivinä samantapaisia kipuja kuin tammikuussa patin löytymisen jälkeen, mammografiaa odotellessa. Noinkohan kroppa jotenkin "muistaa" sen, ja reagoi nyt kontrollia odottaessa samalla tavoin? Silloinkin kivun aiheutti ilmeisesti enimmäkseen se, että alitajuisesti jännitin koko vasemman hartianseudun aivan jumiin.

Kaiken huipuksi molemmat lonkkani tulivat tänään pitkästä aikaa todella kipeiksi. Syynä lienee ollut jouluostoksilla juoksenteleminen eli se, että vietin tavallista enemmän aikaa jaloillani. Onneksi 600 mg burana on keksitty, ja sillä sain taltutettua jomotuksen siedettävämmälle tasolle.

Jouluvalmisteluni ovat tänä vuonna olleet aika minimaaliset. Jollakin tapaa minun on ollut vaikeaa nähdä lääkäripäivää pidemmälle, tehdä suunnitelmia sen jälkeiseen aikaan, kun tietää, että keskiviikkoaamu saattaa mullistaa kaiken. Hiukkasen kyllä harmittaa, että en ole saanut aikaiseksi joulua sen kummemmin valmistella.

Ylihuomenna se sitten on, totuuden hetki.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Jännitys tihenee

Huomenaamulla pyörähtää verikokeilla käyntiin se ensimmäinen kontrollikierros, jota tässä on odotettu ja pelätty melkein koko syksyn ajan. Torstaina on vuorossa tomografia. Tuloksia pitää odotella seuraavaan keskiviikkoon saakka, ja oikein lääkäriltä pääsen ne kuulemaan. Viikonlopuksi lähdemme vanhempiani tervehtimään, jotta saan muutakin ajateltavaa kuin tulosten jännittämisen.

Mieli on kuitenkin parempi kuin vielä pari-kolme viikkoa takaperin. Viime aikoina on tapahtunut mukavia asioita, ja tällä hetkellä monet työhön liittyvät asiat näyttävät olevan järjestymässä parhain päin eikä perheemme talouskaan ole enää siinä kurimuksessa, jossa se on ollut suurimman osan vuotta sairastumiseni vuoksi. Tuntuu että tunnelin päästä näkyy sittenkin valoa. Kunhan ei nyt osoittautuisi että ne valot kuuluivat vastaantulevalle junalle.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Kontrollioireita

Kaksi viikkoa kontrollilääkäriin - enää! Vastahan siihen tuntui olevan iäisyys. Ja nyt ne sitten iskivät, nimittäin unet. Viime yönä menin jo kaksi kertaa Meilahteen. Ekalla kertaa olin siellä jostain syystä kesällä, hellemekossa ja ilman pikkuhousuja (tästä olisi unikirjoilla sanottavaa), jälkimmäisellä kertaa elettiin syksyä ja kaikki vaatteetkin oli päällä. Lääkärinkin ehdin tavata, mutta hän alkoi paikalle ilmestyneen kollegansa kanssa puhua lentokoneista eikä päästy vielä kokeiden ja kuvausten tuloksiin asti.

Mokomat suunpieksijät (ja jossain määrin palautuneet kuumat aallot - taisin iloita hormonitoiminnan paluusta liian aikaisin) sitten vielä herättivätkin minut aamuvarhaisella tuntia ennen kellonsoittoa, tosin sikäli hyvä että muistin äkkipäätään pojalla olevan aamulla ohjelmassa satutunnin ja tajusin että näiden nietosten keskellä olisi parempi turvautua julkiseen kyytiin ja varata sittenkin reilusti matka-aikaa. Näin tapahtui, mutta olimme silti myöhässä. Siitä huolimatta en voi purnata lumesta, koska se on niin kaunista. Ihan harmitti etten tänään voinut enää millään hyvällä syyllä väittää olevani sairas. Eilisten kavereiden kanssa olisi ollut mukava jatkaa eväshetken merkeissä. 

Odotetusti ePäpesäkkeitäkin ilmestyy, nyt sellainen on tullut oikeaan kylkeen alimman kylkiluun tietämille. Kipeä on, ja maksassa ihan selvästi. Vai olisinko sittenkin äitynyt tekemään liikaa lumitöitä ja venäyttänyt jonkin lihaksen kun eilen illalla kaivoin autoa kinoksista?

tiistai 7. joulukuuta 2010

Flunssassa

Iski se sitten lopulta minuunkin, flunssa, kolkuteltuaan aikansa ovella. Oikeastaan tiesin tappioni jo sunnuntaina, mutta annoin taudille periksi vasta eilen koska sunnuntaina tuli vieraita. Yskittää, aivastuttaa, nenä vuotaa, kurkku on kipeä, lihaksia ja niveliä kolottaa. Kuumetta ei ole, pikemminkin alilämpöä - mittasin 36,1 astetta. Ehkä jonkinlaista armeliaisuutta olen kuitenkin oppinut osoittamaan tätä tomumajaani kohtaan, kun päätin jäädä tänään kotiin potemaan. Ennen aikaan olisin todennäköisesti mennyt töihin vaikka olo olisi ollut kuinka kurja.

Harmittavasti jouduin perumaan myös lymfaterapian, sitä ei kuulemma suositella jos jokin virustulehdus jyllää. Toivottavasti tokenen torstaiksi, pitkän viikonlopun aikana turvotus on selvästi alkanut taas lisääntyä. 

Ennen en olisi luultavasti myöskään kehdannut lähteä ulos kävelylle ilmoittauduttuani sairaaksi. Tänään tein kuitenkin mielenvirkistyskävelyn. Tällaisia kavereita sain kävelylläni:




Ensi kerralla täytyy muistaa ottaa kavereille mukaan pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Lymfaterapia, väliraportti

Olen käynyt lymfaterapiassa tähän mennessä kuusi kertaa. Ensimmäisellä viikolla minulla oli sekä selkä- että vatsapuolella kineesioteippaukset, joiden tarkoitus on parantaa imunestekiertoa. En osaa sanoa oliko niistä merkittävästi hyötyä. Viikko sitten maanantaina otin teipit pois, ja kahdella viimeisimmällä kerralla terapeutti on käsitellyt minua sellaisella lymfaterapialaitteella, jossa on ikään kuin imukuppi, jolla imusuonia aktivoidaan. Laitetta voisi kuvailla vaikkapa lymfaimuriksi. Ensimmäisellä kertaa se tuntui melko vinkeältä, mutta toisella kertaa se oli oikeastaan ihan miellyttävää. Kaiken kaikkiaan lymfaterapiasta tulee rentoutunut ja kevyempi olo.

Vaikutustakin on alkanut näkyä. Alkuun turvotuksen väheneminen oli lyhytkestoista, mutta nyt parin viimeisimmän hoidon jälkeen kainalon etupuolella turvotus on silminnähden vähentynyt, vaikka selkäpuolella sitä vielä onkin. Myös kiristyksen tuntemukset kainalossa ja kyljessä ovat vähentyneet paljon, samaten kivut - nykyisin pystyn makaamaan vasemmalla kyljelläni ja vatsallani ilman että sattuu.

Olen pitkästä aikaa saanut tuloksia myös PPP:ssa. Kun mieli on ollut maassa, en ole jaksanut välittää siitäkään, mitä suuhuni pistän, ja marraskuun paino junnasi enemmän tai vähemmän paikoillaan. Sunnuntaina kuitenkin pääsin vitosella alkavaan lukuun, vaikkakin niukin naukin. Yhteensä olen hoitojen loppumisen jälkeen karistanut nyt noin viisi kiloa, kolmisen kiloa on vielä matkaa tavoitteeseen (painoindeksi 23). Mieskin on huomannut muutoksen, jenkkakahvat ovat kuulemma hävinneet. Tällä vauhdilla en tavoitteeseeni pääse ennen kuin joskus kevätpuolella, kun joulukin herkutteluineen on tässä välissä. Toisaalta, niin kuin sanonta kuuluu, oleellista ei ole se, mitä syö joulun ja uudenvuoden välillä, vaan se, mitä syö uudenvuoden ja joulun välillä.

torstai 2. joulukuuta 2010

Joulun odotusta

Joulun odotus on tänä vuonna korvattu kontrollien odotuksella. Vaikka en yleisesti ottaen ole taikauskoinen, tuntuu hiukan pahaenteiseltä että kontrollilääkäri on patin löytymisen vuosipäivänä, kaksi päivää ennen aattoa. Siellä kuulen sitten verikokeiden ja tomografian tulokset. Näitä odotellessa tuntuu vaikealta keskittyä ajattelemaan kortteja, lahjoja ja jouluruokia.

Onneksi perheeseemme kuuluu vajaata viisivuotias. Toissailtana tieto siitä, että huomenna saa avata kalenterin ensimmäisen luukun, sai aikaan niin kovan riemunkiljaisun että yläkerran lapset varmaankin heräsivät siihen. Joulupukille on kirjoitettu yhdessä pitkä toivomuslista, jonka äiti vei "postiin". Hiukan olen pikkumiestä varoitellut että pukin porot eivät ehkä jaksa ihan niin suurta lahjakuormaa kerralla kuljettaa. Pipareita ja torttuja on leivottu jo kertaalleen, ja viikonloppuna leivotaan lisää. Joulukuusi pitää kuulemma käydä ostamassa heti kun niitä tulee myyntiin, ja se koristellaan palloilla, kynttilöillä ja latvatähdellä. Lapsen intoa seuratessa en voi välttyä saamasta siitä pientä tartuntaa itsellenikin.