sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Ihmeöljy?

Kroppa toimii! Enpä ole naistenvaivoista ollut juuri koskaan näin ilahtunut. Samalla kivut ja jäykkyys ovat mielestäni olleet ainakin viimeisen viikon ajan vähäisempiä kuin vielä kuukausi sitten. Toki olen edelleen kankea aamuisin ja pitkään istuttuani, ja varsinkin jalkaterissä on kipuja, mutta huomattavaa helpotusta on tullut. Yleensä suhtaudun aika epäilevästi kaikenlaisiin "ihmeaineisiin", mutta tämä myönteinen kehitys hormonitoiminnassa ja nivelissä on tapahtunut sen jälkeen kun aloin säännöllisesti napsia kalaöljykapseleita, yhden päivässä.

Sehän jo kuultiinkin taannoisella roosa nauha -luennolla, että estrogeenivajaus pahentaa olemassaolevia nivelvaivoja. Tohtori.fi puolestaan kertoo kalaöljyn vaikutuksista mm. seuraavaa: "Ne lieventävät tulehdusreaktiota, mikä selittää niiden vaikuttavuutta reuma- ja fibromyalgiapotilailla. Myös syöpäpotilaat ovat saaneet helpotusta kipuihinsa kalaöljystä." Ehkä kaltaiseni skeptikkokin taipuu uskomaan että kalaöljy on ainakin osaltaan vointini paranemisen takana.

Maltillinen painonpudotustahti jatkuu, -300 g. Suunta on kuitenkin oikea.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Tarttuuko syöpä?

Katselin eilen illalla digiboksilta maanantaina YLE 1:ltä tulleen Tarttuuko syöpä -dokumentin. Kysehän ei ollut, ohjelman raflaavasta nimestä huolimatta, siitä että itse syövän epäiltäisiin tarttuvan, vaan siitä, aiheuttavatko virustulehdukset syöpää. Papilloomaviruksen ja kohdunkaulansyövän väliltähän yhteys on löytynyt, ja rokotekin on nyt olemassa, tosin vasta aika näyttää sen tehon. Rintasyövän osalta on selvitelty myös papilloomaviruksen ja lisäksi jonkin hiiren kantaman viruksen osuutta - tämä jälkimmäinen aiheuttaa hiirillä nisäsyöpää. Mitään selvää yhteyttä ei vielä ole löydetty, vaikka tutkimuksissa on eristetty molempia viruksia rintasyövistä.

Sinänsähän olisi hyvä uutinen, jos löydettäisiin virus tai viruksia, jotka syöpiä aiheuttavat, koska silloin voisi olla mahdollista kehittää myös rokotteita niitä vastaan. Vaikutti kuitenkin siltä että tutkimuksella on vielä pitkä tie edessään, viruksiakin voi olla useita, ja niin kuin syövän kanssa muutenkin, altistavia tekijöitä tarvitaan muitakin ennen kuin seurauksena on syövän kehittyminen.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Budjettikysymys

Toivoni lymfaterapian suhteen on nyt Syöpiksen fysioterapeutin varassa. Katsotaanko, että minä, teoriassa työikäinen ja -kykyinen vielä kolmisenkymmentä vuotta, jos niitä Luoja suo, hyötyisin hinnakkaasta hoidosta. Tuli mieleeni että juuri eilen - vai tänäänkö se oli? - saimme Hesarista lukea kuinka Uudenmaan kunnat ovat sopineet HUSin budjettiin isot leikkaukset ensi vuodelle. Selvää on, että sairaat pitää hoitaa, mutta entä kun haitta vaikuttaa pelkästään elämänlaatuun? Näissä "ylimääräisissä" hoidoissa nuo budjettileikkaukset epäilemättä ensimmäisenä tuntuvat.

Sinänsä on jotenkin vaikea käsittää että sairaanhoidon budjettiin voidaan ennalta sopia että nyt vähennetään menoja näin-ja-näin paljon. Ihmiset eivät kuitenkaan tule sen terveemmiksi, päin vastoin. No, kunnallispoliitikoilla on epäilemättä tarvittaessa varaa maksaa lymfaterapiansa itse. Paljonkohan tuo kustantaisi kokonaan omasta pussista maksettuna? Jos emme veronpalautusrahoilla lähdekään perheellä ensi kesänä lomamatkalle, vaan käytämme rahat äidin kuntoutukseen?

Oirepolilla

Nyt on sitten kopeloitu kainalot, rinta, arpi ja olkavarsi, ja palpoitu vielä vatsakin. Ei siellä pitäisi olla mitään ylimääräistä. Veriarvotkin näyttävät ihan normaaleilta, hemppakin peräti 125 eli minulle ihan hyvä. Isompia tulehduksia ei löytynyt ja maksat ja munuaisetkin vaikuttavat olevan kunnossa. Näin ollen turvotus on ihan lymfaturvotusta. Nihkeää on sen sijaan lymfaterapiaan pääsy - nyt sain lähetteen Syöpiksen fysioterapeutille sen arviointiin, onko lymfaterapialle tarvetta. Olisihan tässä töitäkin tehtävänä, mutta juostaan nyt sitten Meilahdessa ja selvitetään tämä asia juurta jaksain.

En tosin ole kovin optimistinen tämän käynnin jälkeen. Tuo hiha on kuulemma se turvotuksen ensisijainen hoito. Toissijainen on kaiketi sitten se kompressioliivi, kun fysioterapeutin arvion mukaan juuri hiha saa turvotuksen leviämään kainalon puolelle eli aiheuttaa sen liivin tarpeen. Tuli kyllä vähän sellainen olo että ei niitä lääkäreitä hirveästi kiinnosta se, kuinka haittaavaksi koen turvotuksen ja siihen liittyvien apuvälineiden käytön. Kyllähän tuo hiha nimittäin (kainalon turpoamisen lisäksi) haittaa käden liikkuvuutta ja jos pidän sitä koko päivän ohjeiden mukaan, olkavartta alkaa särkeä. Mutta kai ne ovat sitten niin vähäisiä haittoja, että kun on syövästä henkiin jäänyt, ei tuollaisista pitäisi valittaa. Ilmeisesti se pitkäaikaissairaan identiteetti ei ole minulle vieläkään löytynyt. Siinä kai se isoin ongelma onkin, että mieli ei sopeudu. Haluaisin olla TERVE. Tai ainakin kokea terveestä käyväni. 

torstai 21. lokakuuta 2010

Rintapanssari

Tänään kävin Soleuksessa mittailtavana niitä kompressioliivejä varten. Liivejä ei sovitettu, koska ne mallataan mittojen mukaan, mutta sain katsoa miltä liivit näyttävät, ja onhan se melkoinen rintapanssari. Maksimaalisen kompression saavuttamiseksi liivi tulee niin ylös että melkeinpä poolopaitaa saa pitää jos ei halua että liivi näkyy kaula-aukosta. Olkaimetkin ovat pari senttiä leveät. Värissä olisi ollut varaa valita viidestä, ja hetken pohdinkin mustaa pinkein tikkauksin, mutta sitten päädyin tylsästi kokomustaan vain. Pari viikkoa menee nyt odotellessa että liivit sovitetaan mittoihini. Ovatpahan sitten ensimmäiset mittatilausrintsikkani. Mistä muistuikin mieleen että unohdin töistä tullessa hakea postista NicolaJanen paketin.

Soleuksen ihminen ehdotti myös, että minun kannattaisi kokeilla lymfaterapiaa. Omasta takaa minulla ei tähän hätään sellaiseen ole varaa, mutta ehkä jostakin voisi kysyä olisiko minulla mahdollisuutta saada sellaista maksettuna? Mutta mistä ja keneltä? Voiko tällaisesta asiasta soittaa Oirepolille? Fyssarikin antoi viimeksi ymmärtää että minun pitäisi jatkossa kääntyä Syöpiksen puoleen turvotuksineni. 

tiistai 19. lokakuuta 2010

Luennolla

Tulipa sitten käytyä kuuntelemassa Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampajan Helsingin luennot Teen kanssa. Istuimme hienossa luentosalissa Biomedicumissa: Mukavat tuolit ja pöydät jotka saa säädettyä sopivalle etäisyydelle kirjoittamista varten. Ei meillä humanisteilla mitään tuollaista ole, ryhtivirheiden hankkiminen alkaa jo opintojen alussa kun pitää kekottaa päärakennuksen vanhan puolen auditorioissa, joiden penkit ja pöydät on suunniteltu 1800-luvun alussa kaksimetrisille miesylioppilaille. Siihen aikaan naisilla ei ollut yliopistoon asiaa, edes sukupuolesta vapautettuna. Tupa oli täynnä, useimmat kyllä taisivat meidän laillamme olla taudin kanssa henkilökohtaisesti tuttuja.

Ensin puhui Syöpäsäätiön johtava lääkäri Matti Rautalahti, joka kertoili syövän synnystä ja riskitekijöistä. Mitään ihan uutta ja ihmeellistä ei esityksestä korvien väliin tarttunut, mutta joitakin täsmennyksiä kyllä. Kuten se, että merkittävin rintasyövän ennaltaehkäisyssä on ensisynnytyksen ja imetyksen ajankohta, koska raskaus ja imetys muuttavat rintakudosta, seuraavien synnytysten ja imetysten osuus on pienempi. Tai että tupakoinnin merkitys on vähäinen, paitsi varhaisaikuisuudessa. Satunnaiset viinilasillisetkin saivat synninpäästön - vaikka turvallista ylärajaa alkoholinkulutukselle ei voida määritellä, vasta runsas kulutus lisää rintasyöpäriskiä merkittävästi. Kasvisvoittoinen ruokavalio on suositeltava. Tärkein asia on kuitenkin painonhallinta, myös rintasyövän uusimisen ehkäisyssä. Niin että PPP jatkukoon!

Mielenkiintoisin anti oli minusta syöpätautien lääkäri Meri Utriaisen esitys syövän lääkehoidoista ja niiden sivuvaikutuksista. Enimmäkseen tietysti keskityttiin sytostaatteihin liitännäishoitona, ja toisaalta hormonihoitoihin jälkihoitona. Vaikka en hormonihoitoja saakaan, tällainen negatiivinen tapaus kun olen, kiinnosti minuakin se tieto, että nivelkivut tosiaan voivat olla seurausta alhaisesta estrogeenitasosta. Ja lisäksi estrogeenivajaus voi pahentaa olemassa olevia nivelrikon oireita ja (esim. reuman aiheuttamia) nivelkipuja. 

Ja hei, Adelhaid on julkkis! Utriainen oli nimittäin lainannut yhtä Adelhaidin blogikirjoitusta syyskuulta esityksessään solunsalpaajien sivuvaikutuksista. 


Uusia lääkkeitä on kuulemma kehitteillä koko ajan, ehkä jo muutaman vuoden kuluttua on lääkkeitä, joissa teho on entisenlainen mutta sivuvaikutukset vähäisemmät, ja muutenkin aseita syöpää vastaan on taas entistä enemmän käytettävissä. Pisimmällä on lääke joka yhdistää trastsutsumabin (Herceptin) ja sytostaatin, ja aiheuttaa vähemmän sivuvaikutuksia kuin nämä kaksi erikseen. Keskusteluaika esityksen jälkeen vain loppui kesken. Yritin viitata kiivaasti, mutta en päässyt kysymään, olisiko meille triplanegatiivisillekin jotain uutta toivoa tulossa.

Viimeinen puhuja oli itsekin rintasyövän sairastanut Syöpäsäätiön tukihenkilö. Tämä jo hieman kypsemmässä iässä oleva rouva kertoili varsin hauskoin sanakääntein omista kokemuksistaan, mutta siinä kohtaa kyllä meillä Teen kanssa taisivat leuat loksahtaa kun hän kuvaili syövän olleen hänen elämässään suvantovaihe hektisen työelämän keskellä. Itselle kun tulisi mieleen verrata tätä kulunutta vuotta ehkä pikemminkin pyörremyrskyn riepoteltavana olemiseen. Ei voi kuin todeta että mahtoi hänellä olla kamala työpaikka! Mutta mitä tästä taas opimme, ihmiset kokevat asiat kovin eri tavalla. Olisi silti joskus ihan hauska kuulla kateederista jonkun sellaisenkin selviytymistarina, jolle syöpä ei tuntunut positiiviselta kokemukselta ja joka on selvinnyt hengissä siitä huolimatta.

Tilaisuudessa muuten jaettiin ihan ilmaiseksi hienoja roosa nauha -kyniä ja muistilehtiöitä. Kyllä nyt kelpaa kauppalistoja kirjoittaa!

maanantai 18. lokakuuta 2010

Taas turvottaa

Kävin sitten tänään fysioterapeutilla. On jo jonkin aikaa tuntunut kiristystä kainalon alla, ja hiukan myös vaikuttanut siltä että sinne kertyy nestettä kudoksiin aina päivän mittaan niin että illalla rintsikat alkavat tehdä kipeää. Möyhittyään kylkeni fysioterapeutti vahvisti havaintoni. Ja sanoi että haluaa minulle kompressiopaidan tai -liivin, jos se saisi lymfanesteet kainalon alta liikkeelle. Syöpikseltä tämmöiseen ei kuulemma saa maksusitoumusta, mutta meni nyt R31:n tiliin. Lopuksi fyssari neuvoi vielä liikkeitä, joilla voin venyttää kylkeä kotikonstein.

Torstaina käyn sitten Soleuksessa sovittelemassa uudet liivini. Enpä taida ihan pian päästä NicolaJanesta tilaamiani ihanuuksia pitämään. Olkavarsikin kenkkuilee, ja hihaa ja hanskaa pitäisi jaksaa käyttää. Kun lisäksi viime yö meni taas valveilla pyöriessä ja eilinen särkylääkkeiden voimalla tehty metsäretki on tänään kostautunut ihan harvinaisen kipeinä jalkoina, hymyä on tänään ollut vähän vaikea saada huulille. Positiivisuuden voi puolestani vetää vaikka vessasta. Taitaa se huominen psykiatrikäynti tulla ihan hyvään saumaan.

Mahtaisiko muuten kukaan pk-seudun pallopääjengistä olla tulossa huomenillalla Meilahteen Biomedicumiin kuuntelemaan rintasyöpää käsitteleviä yleisöluentoja? Minä siis olen aikeissa mennä.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Pinkkinä perjantaina röntgenissä

Tänä aamuna - toisen surkeasti nukutun yön jälkeen - puin päälle ainoan likimain pinkin paitani ja lähdin Kirurgisen sairaalan röntgeniin. Ja kylläpä olinkin kuvauksellinen: kuvattiin Si-nivelet, lanneranka ja kädet ja jalkaterät paristakin kulmasta. Yhteensä kymmenen kuvaa siis. Sain pötkötellä mahallani ja selälläni, koukistaa polvea ja taivuttaa jalkaa kuin jumppatunnilla. Hoitajat näkevät kuvat heti koneelta, mutta eivät tietenkään saa mitään niistä sanoa, joten nyt täytyy jaksaa odotella tuloksia reilut kolme viikkoa. Jos kuvissa nyt röntgenlääkäri sattuisi jotakin hälyttävää (lue: syöpää) huomaamaan, niin kaipa ne sitten soittavat perään? Tietysti toivon että mitään vakavampaa ei löytyisi, vaikka näille kivuille olisikin mukava saada syy.

Ajatustyö ei näin väsyneenä oikein suju, joten töihin päästyäni virkistäydyin nettishoppailemalla parit rintsikat. Sopiva UK-koko selvisi olemassaolevista liiveistä. Kahdet liivit toimituskuluineen tekivät rapiat 50 euroa - ei tunnu pahalta, kun vertaa siihen että Amoenalta löytyy nettikaupasta yhdet liivit, jotka maksavat alta neljänkympin. Jahka rintsikat saapuvat, kerron kuinka ostokset onnistuivat. Lisäpisteet NicolaJanelle menevät joka tapauksessa siitä, että heillä on mallien joukossa myös muutama oikeaan käyttäjäryhmään kuuluva.

PPP ei oikein etene. Niin kuin arvelin, viime viikonloppuna tuli painoa takaisin, ja vaikka olen tämän viikkoa tunnollisesti noudattanut dieettiä, tulokset ovat olleet heikkoja. Syynkin kyllä tiedän, aineenvaihdunta on jotenkin aivan jumissa. Nestettä siis kertyy elimistöön. Toisaalta, eihän tavoitteeni ole pelkkä painonpudotus, vaan myös terveellisempien syömistottumusten opettelu: enemmän kasviksia, riittävästi kuitua ja vähemmän tyydyttyneitä rasvoja.

Näin pinkkinä perjantaina on sopiva hetki muistuttaa että virtuaalikeräyslippaaseen saa edelleen lahjoittaa rahaa. (Oikeastihan rahat menevät tietysti suoraan syöpäyhdistyksen roosa nauha -kampanjan tilille käytettäväksi rintasyöpätutkimukseen.) Samalla haluan kiittää uusia lahjoittajia, ja muistuttaa että mitään alarajaa lahjoitukselle ei ole - pienistäkin puroista kasvaa suuri virta.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

torstai 14. lokakuuta 2010

Kutsumattomat vieraat

Meitä miehen kanssa on jo jonkin aikaa purtu öisin. Niin kauan kuin kesää jatkui ja nukuimme ikkunat ja parvekkeenovet auki, panimme satunnaiset kutiavat paukamat itikoiden tiliin. Mutta nyt kun palasin matkoilta ja ensimmäisen yön jälkeen heräsin kymmenkunta raivokkaasti kutiavaa pattia kropassani, aloin epäillä että kotiin on muuttanut kutsumattomia vieraita. Tutkin lakanat ja peitot löytämättä mitään, ja alkuun arvelimme tunkeilijoiden olevan lentävää lajia. Viemärien myrkyttäminen sen enempää kuin kaikkien petivaatteiden vaihtokaan ei kuitenkaan tuonut helpotusta. Syyhypunkkiin eivät iho-oireet tuntuneet täsmäävän.

Jäljelle jäi ainoastaan se vastenmielisin vaihtoehto: lutikat. Ympäristökeskuksessa pidettiin todennäköisenä että ne ovat liittyneet seuraamme Pariisin matkalta - mies sai siellä joukon äkäisesti kutiavia puremia, mutta kun minä en saanut mitään, emme tajunneet että sängyssämme oli ylimääräistä väkeä, vaan arvelimme että mies on puistoissa istuksiessaan saanut seurakseen pariisinhyttysiä, jotka ovat mielistyneet pohjoismaiseen vereen. Nyt luettuani netistä lutikkatietoutta selvisi sekin, että kaikki ihmiset eivät saa oireita välittömästi, vaan herkistyminen voi ottaa aikansa. Minuakin on siis epäilemättä purtu jo Pariisissa, mutta rajumpia oireita sain vasta nyt parin viikon reissusta palattuani.

Joudumme (jättisiivouksen lisäksi) aloittamaan myrkytysrumban, jota jatkamme joka neljäs aamu kunnes kaikki merkit syöpäläisistä ovat poissa. Eli nämä puremat, muita merkkejä kun en edelleenkään ole löytänyt vaikka syynäilin lakanoita ja patjoja silmä kovana. Ovelia piiloutujia mokomat syöpäläiset.

Lutikkadiagnoosin jälkeen en viime yönä pystynyt nukkumaan kun kuvittelin kuinka punatakkien armeija marssii esiin piiloistaan valojen sammuttamisen jälkeen. Lopulta aamukolmelta hain pienen lampun ja jätin siihen valon siinä toivossa että se pitäisi ylimääräiset eläjät pois sängystämme. En tiedä auttoiko se muuten kuin henkisesti, syhyäviä patteja on käsivarsissa edelleen, mutta ne voivat toki olla aikaisempienkin öiden tulosta.

Enimmäkseen valvotun yön jälkeen hoipuin tänään aamukahdeksaksi terveyskeskuksen labraan antamaan näytteitä reumatutkimuksia varten. Olin kuvitellut olevani ajoissa, mutta kattia kanssa, labra oli auennut varttia vaille ja jonoa oli. Pääsin pois toista tuntia, kuutta putkiloa verta ja yhtä pissanäytettä myöhemmin. Huomisaamuna on sitten röntgenin vuoro.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Reumatutkimuksiin

"Äiti sinä olet kultaa" sanoi nelivuotias kömmittyään ehkä kymmenennen kerran syliini. Ikävä ei ollut kuulemma ollut, mutta kun äiti sitten oli paikalla, syli kyllä kelpasi. - Kävimme siis viikonloppuna hakemassa äidin kullan kotiin mummolasta.

Tänään postiluukusta solahti se odotettu kutsu reumatutkimuksiin. Ja odottelun jälkeen alkaakin taas tapahtua, jo perjantaina minun pitäisi aamusta oleman Kirralla röntgenissä ja labrassa näytteitä antamassa. Jälkimmäisestä tosin ajattelin huomenna soittaa josko lähetteen voisi kääntää tuohon omaan terveyskeskukseen, voisin käydä siellä vaikka torstaina näytteet antamassa ja samalla hoitaa sen unohtuneen kilpirauhaskontrollinkin. Reumaklinikan lääkärin pääsen tapaamaan marraskuun alussa. 

Viime päivinä seurakseni ovat asettuneet alavatsakivut, etenkin jaloillaan ollessa ja varsinkin liikkuessa. Ja nyt sitten keskenäni arvon, onko kyse siitä että hormonitoimintani alkaisi toeta sytostaateista, mikä olisi se mukavampi vaihtoehto, vai onko kyse jostakin muusta, keljummasta vaivasta. Ensimmäisen puolesta mielestäni puhuisi se että kipuja tuntuu molemmin puolin, eikä niitä tunnu koko ajan. Toistaiseksi siis kuulostelen ja odottelen josko kivut menisivät pois omia aikojaan.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Nahanluonti

Sädehoidon päättymisestä on nyt reilu kuukausi ja lopulta alan taas näyttää ihmiseltä. Viimeiset kolme viikkoa sädetetyn alueen ruskeaksi paahtunut ja kuivunut iho on nimittäin kesinyt todella irvokkaan näköisesti. Mutta nyt on nahka luotu. Arpikin, jonka pelkäsin kasvattavan ylenmäärin arpikudosta, näyttää ainakin toistaiseksi - no niin, siistiltä.

Olkavarsi pyrkii edelleen välillä turpoilemaan, mutta kun maltan välillä pitää tukihihaa, se taltuttaa turvotuksen. Käsi toimii kohtuullisesti, mutta sen oloisia kiristyksiä ja kipuja leikatun puolen kyljessä on, että olen miettinyt huolisiko Naistenklinikan fysioterapeutti minut vielä möyhennettäväkseen.

Muut vaivat ovat ennallaan, jos eivät suorastaan hieman pahempia kuin ennen - lyhyetkin kävelymatkat tuntuvat jaloissa, jos en ota särkylääkkeitä. Varsinkin jalkaterät ovat nyt alkaneet kipuilla. Niissähän minulla oli havaittu inflammatorisia/degeneratiivisia muutoksia luustokartassa. Reumapolilta odottelen kutsua edelleen, mutta kun ei tämä vaiva suoranaisesti henkeä uhkaa, saatan sitä joutua odottelemaan pitkäänkin.

Työ on imaissut pariinsa, hyvässä ja pahassa. On helppo alkaa laiminlyödä ulkoilua, liikuntaa ja terveellistä syömistä, koska ei (muka) ehdi tai jaksa. Toisaalta työ saa ajatukset muualle kuin sairastamiseen, ja sen kautta olo tuntuukin terveemmältä. Töiden alkamista seurannut väsymyskin on alkanut hellittää.

PS. Koska lähdemme viikonlopuksi reissuun - hakemaan pojan mummolasta kotiin - ilmoitan myös PPP-projektin tämän viikon tuloksen jo etukäteen: -900 g.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

210 euroa rintasyöpätutkimukselle

Viime perjantaina perustamani virtuaalikeräyslippaan tavoitesumma, 200 euroa, tuli täyteen ja ylittyikin muutamassa päivässä. Vielä tuhannet kiitokset kaikille lahjoittaneille!

Ensimmäisen keräyslippaan menestyksen rohkaisemana laitoin sivupalkkiin nyt uuden lippaan, jonka tavoitteena on saada kerätyksi rintasyöpätutkimukselle 500 euroa. Jos summa ei tule täyteen lokakuun loppuun mennessä, se ei haittaa, sillä keräystä voi jatkaa myös kampanjakuukauden päättymisen jälkeen.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Ensimmäinen työpäivä takana

Niin, se sairasloma nyt sitten loppui ja palasin tänään ihan virallisestikin työpöytäni ääreen yliopistolle. Väsytti ja tuntui jotenkin hiukan huimaavan koko päivän, mutta sinnikkäästi paiskin töitä sen kahdeksan tuntia nyt ainakin. Ja nyt väsyttää vielä enemmän, olen aivan sippi. Hyvä etten nukahtanut bussiin. Silmätkään eivät tahdo enää oikein tarkentaa katsetta. Taitaa olla aika käydä kohta nukkumaan. 

Ilokseni huomaan että tavoitellusta keräyssummasta on koossa jo kolme neljäsosaa! Hienoa! Kiitos teille, kaikki lahjoittajat.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Kutsu käy kontrolliin

Viime yönä kotiin palatessani eteisen matolla olla möllötti pullukka ruskea kuplamuovikuori, jossa lähettäjän nimen paikalla komeili ainoastaan kolme kirjainta: HUS. Vähän ihmettelin minkä lahjapaketin olen sairaalasta saanut, ja uteliaana avasin sen heti.

Kas kontrollikutsuhan se siellä. Ajoissa lähettivät, ihan niin kuin luvattiin. Lahja oli pullollinen varjoainetta, pääsen taas tomografiaan. Tällä kertaa onneksi Syöpiksen omaan röntgeniin, jossa hoitajat osaavat pistää neuloja hankalampiinkin suoniin. Kontrollirumba alkaa maanantaina 13.12. verikokeilla, joissa voin käydä omassa terveyskeskuksessa, keskiviikkona 16.12. on sitten tomografia, ja osuvasti patin löytymisen vuosipäivänä 22.12. tapaan lääkärin. Toivottavasti on tänä vuonna paremmat joululahjat.

PS. Lippaaseen on kilahtanut jo reilu puolet tavoitesummasta! Hienoa! Kiitos kaikille lahjoittajille!

perjantai 1. lokakuuta 2010

Pinkki kuukausi

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Pelkästään Suomessa 4500 naista sairastuu vuosittain rintasyöpään. Aika pysäyttävä luku. Hoitojen tehosta kertoo se, että noin 88% sairastuneista on elossa viiden vuoden kuluttua, mutta ikävä kyllä nämä prosentit tarkoittavat sitä, että 12% prosenttia menehtyy melko pian sairauden toteamisen jälkeen. Lisäksi moni rintasyöpään sairastunut edelleen häpeää sairauttaan, vaikka sairauden syntyyn vaikuttavat tekijät ovat moninaiset, eikä toistaiseksi tunneta menetelmiä, joilla sitä pystyttäisiin ehkäisemään.

Jotta hoitomenetelmät ja mahdollisuudet ennustaa sairastuvuutta edelleen kehittyisivät, ja jotta rintasyöpään liittyvä häpeä saataisiin hälvenemään - jotta yhä useampi nainen voisi jatkaa elämäänsä syövän jälkeen ja tehdä sen pystypäin, häpeilemättä, lokakuu on Roosa nauha -kuukausi. Sen aikana tempaistaan eri tavoin rintasyöpätutkimuksen hyväksi. Kaupoissa on jos jonkinlaista pinkki nauha -tuotetta, joiden myyntihinnasta osa lahjoitetaan tutkimukseen. Koska itse mieluummin ohjaan rahan suoraan tutkimukselle kuin ostan kaikenlaista tilpehööriä, päätin osallistua lisäämällä blogiini tuossa sivupalkissa vilkkuvan Syöpäyhdistyksen Virtuaalikeräyslippaan. Katsotaan saadaanko kaksisataa euroa täyteen!

(Lippaan ärsyttävästä välkkymisestä pääsee ainakin Firefoxissa eroon siirtymällä hetkeksi toiseen välilehteen.)

Terveisiä ruusunpunaisesta kaupungista


Tänään kotiin ja maanantaina töihin. Arki alkaa.