Luennolla

Tulipa sitten käytyä kuuntelemassa Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampajan Helsingin luennot Teen kanssa. Istuimme hienossa luentosalissa Biomedicumissa: Mukavat tuolit ja pöydät jotka saa säädettyä sopivalle etäisyydelle kirjoittamista varten. Ei meillä humanisteilla mitään tuollaista ole, ryhtivirheiden hankkiminen alkaa jo opintojen alussa kun pitää kekottaa päärakennuksen vanhan puolen auditorioissa, joiden penkit ja pöydät on suunniteltu 1800-luvun alussa kaksimetrisille miesylioppilaille. Siihen aikaan naisilla ei ollut yliopistoon asiaa, edes sukupuolesta vapautettuna. Tupa oli täynnä, useimmat kyllä taisivat meidän laillamme olla taudin kanssa henkilökohtaisesti tuttuja.

Ensin puhui Syöpäsäätiön johtava lääkäri Matti Rautalahti, joka kertoili syövän synnystä ja riskitekijöistä. Mitään ihan uutta ja ihmeellistä ei esityksestä korvien väliin tarttunut, mutta joitakin täsmennyksiä kyllä. Kuten se, että merkittävin rintasyövän ennaltaehkäisyssä on ensisynnytyksen ja imetyksen ajankohta, koska raskaus ja imetys muuttavat rintakudosta, seuraavien synnytysten ja imetysten osuus on pienempi. Tai että tupakoinnin merkitys on vähäinen, paitsi varhaisaikuisuudessa. Satunnaiset viinilasillisetkin saivat synninpäästön - vaikka turvallista ylärajaa alkoholinkulutukselle ei voida määritellä, vasta runsas kulutus lisää rintasyöpäriskiä merkittävästi. Kasvisvoittoinen ruokavalio on suositeltava. Tärkein asia on kuitenkin painonhallinta, myös rintasyövän uusimisen ehkäisyssä. Niin että PPP jatkukoon!

Mielenkiintoisin anti oli minusta syöpätautien lääkäri Meri Utriaisen esitys syövän lääkehoidoista ja niiden sivuvaikutuksista. Enimmäkseen tietysti keskityttiin sytostaatteihin liitännäishoitona, ja toisaalta hormonihoitoihin jälkihoitona. Vaikka en hormonihoitoja saakaan, tällainen negatiivinen tapaus kun olen, kiinnosti minuakin se tieto, että nivelkivut tosiaan voivat olla seurausta alhaisesta estrogeenitasosta. Ja lisäksi estrogeenivajaus voi pahentaa olemassa olevia nivelrikon oireita ja (esim. reuman aiheuttamia) nivelkipuja. 

Ja hei, Adelhaid on julkkis! Utriainen oli nimittäin lainannut yhtä Adelhaidin blogikirjoitusta syyskuulta esityksessään solunsalpaajien sivuvaikutuksista. 


Uusia lääkkeitä on kuulemma kehitteillä koko ajan, ehkä jo muutaman vuoden kuluttua on lääkkeitä, joissa teho on entisenlainen mutta sivuvaikutukset vähäisemmät, ja muutenkin aseita syöpää vastaan on taas entistä enemmän käytettävissä. Pisimmällä on lääke joka yhdistää trastsutsumabin (Herceptin) ja sytostaatin, ja aiheuttaa vähemmän sivuvaikutuksia kuin nämä kaksi erikseen. Keskusteluaika esityksen jälkeen vain loppui kesken. Yritin viitata kiivaasti, mutta en päässyt kysymään, olisiko meille triplanegatiivisillekin jotain uutta toivoa tulossa.

Viimeinen puhuja oli itsekin rintasyövän sairastanut Syöpäsäätiön tukihenkilö. Tämä jo hieman kypsemmässä iässä oleva rouva kertoili varsin hauskoin sanakääntein omista kokemuksistaan, mutta siinä kohtaa kyllä meillä Teen kanssa taisivat leuat loksahtaa kun hän kuvaili syövän olleen hänen elämässään suvantovaihe hektisen työelämän keskellä. Itselle kun tulisi mieleen verrata tätä kulunutta vuotta ehkä pikemminkin pyörremyrskyn riepoteltavana olemiseen. Ei voi kuin todeta että mahtoi hänellä olla kamala työpaikka! Mutta mitä tästä taas opimme, ihmiset kokevat asiat kovin eri tavalla. Olisi silti joskus ihan hauska kuulla kateederista jonkun sellaisenkin selviytymistarina, jolle syöpä ei tuntunut positiiviselta kokemukselta ja joka on selvinnyt hengissä siitä huolimatta.

Tilaisuudessa muuten jaettiin ihan ilmaiseksi hienoja roosa nauha -kyniä ja muistilehtiöitä. Kyllä nyt kelpaa kauppalistoja kirjoittaa!