tiistai 29. kesäkuuta 2010

Kärpänen

Huomasin kärpäsen sisällä jo eilen. Tiesin mitä aamulla tulisi tapahtumaan.

Puoli viideltä heräsin siihen että joku kävelee nenälläni. Vaistomaisesti huitaisin vasemmalla kädelläni ja kärpänen lensi kauemmas, kaartaakseen kohta takaisin. Hätistin sen pois ainakin puolen tusinaa kertaa, vieressä nukkuva mies sai olla rauhassa. Haavan haju varmaan houkutteli sitä juuri minun kimppuuni. Kärpäsen näkökulmasta olen herkullinen melkein-raato, johon laskea munia. Lopulta kiskoin peiton nenääni asti ja nukahdin uudestaan kärpäsestä huolimatta, mutta liekö johtunut tuosta varhaisaamun herätyksestä että koko päivä lähti käyntiin väärällä jalalla, itkuisena ja ärtyneenä. Mikään ei tänään tuota mielihyvää tai iloa. Kaunis sääkin palvelee vain muistutuksena siitä, mitä kaikkea en nyt pysty tekemään.

Eilen tulleessa Rintasyöpäyhdistyksen Rinnakkain-lehdessä oli juttu kainaloevakuuatiosta. Siinä kerrotaan, että tyypillisiä kainaloevakuaation jälkihaittoja ovat kainalon seudun ja olkavarren yläosan ihotuntohäiriöt, joiden syynä on kainalon tuntohermojen katkeaminen leikkauksessa. Sinänsä hyvän ja asiallisen mutta leikkauksen jo kokeneelle perin vähän uutta sisältävän jutun laatinut lääkäri kuvailee: "...jos kainalossa on metastaaseja, voidaan nämä hermot joutua uhraamaan hyvässä tarkoituksessa." Minun hermoni ovat selvästi saaneet uhrautua hyvän asian puolesta. Olkavarsi paikoin pistelee kuin puuduksissa, paikoin on niin tuntoherkkä että kevytkin kosketus on kuin lyötäisiin kuuma naula ihoon. Pistelevää puutumisen tunnetta on myös vasemmassa kyynärpäässä. Kainalon alapuolella on turta alue, jossa tuntuu olevan puolikas jalkapallo, vaikka peili kertoo ettei siellä mitään sellaista ole. Tunnoton alue jatkuu selän puolelle. Näiden tuntemusten ja turvotuksen seurauksena vasen hartia on kivuliaassa jumissa vaikka olen tehnyt jumpat ohjeiden mukaan. Toivottavasti ylihuomisen fysioterapeuttikäynnistä on apua.

Sain sairaalasta särkylääkkeeksi 60 kpl reseptin 500 mg Panadolia ja ohjeen ottaa yksi tabletti kolme kertaa päivässä. Olen tähän mennessä ottanut joka kerta kaksi tablettia. Tänään kokeilin aamulla puolittaa annoksen, mutta seurauksena oli niin paljon kivuliaita tuntemuksia leikkausalueella, että piti palata siihen yhteen milligrammaan. Lääkkeetkin loppuvat kohta, olisinpa älynnyt eilen osastolla käydessäni pyytää lisää. No, jospa saan reseptin uusitettua samalla fyssarikäynnillä.

Tiedän, leikkauksesta on vain viikko. Vointi tulee tästä paremmaksi kun aikaa kuluu. Olen vain liian kärsimätön, haluaisin voida paremmin nyt heti. Huono potilas.


Kärpänen on täällä yhä.

10 kommenttia:

  1. Kärsimättömyys ei tee potilasta huonoksi! Ihan samanlaisia tuntemuksia oli itsellänikin leikkauksen ja kainalon tyhjennyksen jälkeen. Ärsyttäviä nuo tuntohäiriöt ja jopa kivuliaitakin. Pallo oli mullakin pitkään kainalossa, mutta uusi turvonnut rinta ja katkenneet tuntohermot siellä vain häiritsivät. Leikkauksesta on nyt 7kk, mutta tunnottomia kohtia on vieläkin. Käsi liikkuu jo ihan hyvin ja kestää turpeenkin kärräämistä. Yritä pitää kättä mahdollisimman oikeassa asennossa, vaikka tuntuukin kurjalta. Itse tuppaan roikottamaan kättä kuin olisin henkarissa ja siitä olkapää rasittuu. Toivottavasti saat fyssarilta apua, mielialakin kohonee kun vaivat vähenevät. Jokainen uusi päivä on askel parempaan :) Paljon aurinkoisia terkkuja perennataimistolta -Riitta

    VastaaPoista
  2. Hoida se kärpänen hiiteen sieltä, tai huomenna on taas herätys puoli viideltä!
    Kärsivällisyyttä tässä toinen toisillemme neuvotaan, vaikka kaikki tiedetään että kurja on kurjaa. Itsekin painelin heti sairaalasta päästyä lenkille, vaikka päätä huimasi ja silmissä sumeni. Lehtien haravointi onnistui kokovartaloliikkeillä, käsivarret vartaloon tuettuina, kun ei kivun varoittamana uskaltanut pelkillä käsivarsilla haravaa heiluttaa! Kolmen maitolitran verran kannettavaa pysyi sekin mielessä vain kivun muistuttamana. Että tämmöisiä neuvojia. Haluaisit voida paremmin nyt heti! Kukapa ei haluaisi, eikä silti ole huono potilas tai ihminen. Jos se meidän lukijoiden tai sinun omalla toivomisella onnistuisi, niin voisit jo loistavasti.
    Sille olkanivelelle riittää ne 5 x jumppasarjat, jotka sairaalasta sait. Minua ainakin varoitettiin tekemästä niitäkään enempää, haavojen takia. Äläkä säästele särkylääkettä, sinulla on nyt muutakin siedettävää kuin kipu. Leikkaus ei ollut pieni.
    Mutta, huomenna taas hiukan paremmin ja hiukan enemmän. Ihan totta.

    VastaaPoista
  3. Morjensta Kitsune - pirtsikka täällä.
    Unohdin kertoa, että aina, kun menin punktioon, otin vahvan särkylääkkeen tuntia ennen. Tämän hyvän vinkin sain hoitajalta.
    Luustokartoitus on muistaakseni 13.7./vika cef 19.7., jossa saan kuulla tulokset. Nyt kerään panoksia seuraaviin hyviin päiviin ; )
    Rinnakkain-lehti odottaa mulla yöpöydällä ; )
    Tosta leikkauksesta - otin ihan säännöllisesti särkylääkkeitä - haavan pituus jo osoittaa, että aikas paljon on ronkittu sisuksia ! Otin vuorotellen Burana 600 g ja Panacodia. Vähitellen sitten niiden naukkailu loppui. Jumppasin aamulla ja joskus vielä illalla.
    Erilaista tietoa olen saanut tuon jumpan suhteen, kun toiset lääkärit ehdottomasti kehottavat normaaliin päivätekemisiin ja jumpat päälle ja kaikkea vaan, mutta ei kipua vastaan. Toiset - yksi mies sanoi, ettei liiemmälti kannata rehkiä, että kerää nesteilyä. Mun sarkooma - plastikkakirurgi, joka on aivan ihana ihminen, sanoi, että liiku liiku liiku, kerää nesteilyä, mutta liiku.
    Vielä en ole kummoisinkaan liikkumisiin pystynyt - myöhemmin ...
    TSEMPPIÄ KÄRPÄSEN METSÄSTÄMISEEN - ne on inhottavia otuksia !
    pirtsikka

    VastaaPoista
  4. "Kärpäsen näkökulmasta olen herkullinen melkein-raato, johon laskea munia." - Yöks! Toivottavasti kärpänen on jo hoideltu..

    VastaaPoista
  5. Riitta, tuopa oli hyvin ilmaistu 'roikottaa kuin olisin henkarissa', samaa teen itse, ihmekö tuo jos on hartia jumissa. Tai sitten pidän käsivarren 90 asteen kulmassa ja vasten kylkeä. Helpointa on pitää hartia rentona kun voin lepuuttaa käden johonkin, nyt keksin tunkea tyynyn kainaloon istuessani.

    rk, tämä kärpänen onkin ovela, se on käynyt muutaman kerran näyttäytymässä mutta menee aina piiloon kun sitä lähestyy rullalle kierretyn lehden kanssa. Pitäisi varmaan ostaa kärpäslätkä... tai raidia.

    pirtsikka, kättä en ole mihinkään raskaampaan käyttänyt, jumpannut vaan ja ihan tavallisia kotipuuhia tehnyt pystymisen mukaan, mutta kävelyillä olen käynyt kun mun logiikkani mukaan liikunta vilkastuttaa aineenvaihduntaa > poistaa nesteitä, ja tuntuisi hyvin toimineenkin. Se sunnuntain kitkeminen taisi tosin olla vähän liikaa. Nyt kun olen ollut kotona olen myös ollut ilman liivejä, ettei liivit estä nesteiden poistumista haava-alueelta.

    Tee, maailma näyttää erilaiselta kärpäsnäkökulmasta... Miehen ja minun yhdistetyt yritykset saada kärpänen hengiltä eivät ole tuottaneet tulosta. Toivon että se on lentänyt ulos, mutta pahoin pelkään sen jossain piilossa odottavan huomisaamua.

    VastaaPoista
  6. Kärpäset on ällöjä unen häiritsijöitä. Toi sun melkein-raato -toteamuksesi oli kyllä visto, mustanhumoristinen. Meillä nuorempi lapsi on alkanut pelkään kärpäsiä. Itkee, jos kuulee pörinää. Ei usko, kun sanomme, etteivät ne pistä. Meilläkin siis kärpäsjahtia säännöllisesti. Jos ostat kärpäslätkän, osta punainen. Joku ainakin vannoi ja vakuutti, etteivät kärpäset näe punaista lätkää. Voit myös kokeilla punaisella lehdellä ;)

    Tuo kipulääkitys on tosi mystistä. Kun äidilleni tehtiin leikkaus, hän kotiutui Panacod-reseptin kanssa, 20 tablettia!!! Ja annostelukin oli niin mitätön, että kärsi kivuista eikä saanut nukuttua. Mitä sellaisella reseptillä edes tekee. Onneksi olin sitkeä ja vaadin, että soittaa uudemman kerran ja kysyy lääkityksestä.

    Olen vuosien varrella seurannut kipulääkityksiä, ollut yhteydessä kipupoliklinikkaan ja sellaista. Äkillisessä kovassa kivussa olisi tärkeintä hoitaa kipu pois, tarpeellisen vahvoilla annoksilla. Jos kipua ei hoida, se voi kroonistua, jäädä päälle, vaikka kivun aiheuttaja häviääkin. Hermot kuvittelevat puristuksen/pinteen vain jatkuvan ja jatkuvan. Kipu voi kroonistua kahdessa kuukaudessa. Ajatelkaapa vaikka kaikkia maamme selkä/issiaskipupotilaita, joiden kipuja vähätellään. Osa heistä varmaan saisi apua tehokkaasta ajoissa aloitetusta lääkityksestä. No, tämä taas huitelee toisaalle suvussani ja sen kiukutteluun, että apua ei saa aina ajoissa.

    Toivottavasti Kitsune olet saanut nukuttua tänä yönä ilman kärpäshäiriötä.

    VastaaPoista
  7. Heippa Kitsune, luin tekstisi läpi, sinulle on tapahtunut tosi-tosi paljon runsaassa viikossa. Hienoa että leikkaus meni hyvin, ja dreeninkin sait pois pian ! Sen dreenin kanssa tosiaan on "vammainen" olo. Niinkuin muutama on jo todennutkin, niin tulee verrattua sinun kokemuksiasi omiin. Aina jaksan ihmetellä, miten näin pienessä maassa annetaan erilaisia ohjeita eri sh-piireissä. Tosin saattaapa olla kyllä ohjeenantajastakin kiinni. Vertaistuki on tässäkin asiassa ylivertainen juttu.

    En tiennyt, että jumpata voisi liikaakin ! Itse venyttelin alussa aina vaan kun muistin, pelkäsin kovasti että jäisi liikerajoituksia. Haavan ja arpien kanssa tottuu ajan kanssa elämään, mutta aikansa se ottaa. Ja olosi varmaan helpottuu, kun et enää tunne olevasi vankina, vaan pääset normaalisti liikkumaan.

    Toivottavasti kärpänen on jo ymmärtänyt siirtyä turvallisemmille laitumille ! Terveisiä Mansesta, pikaista paranemista !

    VastaaPoista
  8. Miten se rinnakkain-lehden kulku kestää tänne pohjoiseen niin paljon kauemmin? Ei vieläkään näkynyt laatikossa. Onhan tuo matka vastamäkeä, mutta kuiteskin.. Joskus siinä on tietävällekin uutta, näkökulma tai jopa ihan uusi tieto. Vertaistukea sekin -ja täältä roppakaupalla lisää!

    VastaaPoista
  9. Kiara, kiitos vinkistä, täytyypä katsella kaupasta punaista lätkää. Tällä kertaa en kuitenkaan herännyt kärpäseen, vaan ihan omia aikojani vartin yli viisi... ne on ne sytostaattivaihdevuodet.

    Siitähän on kirjoiteltu lehdissä jo iät ja ajat että Suomessa ei hoideta (kenenkään) kipua riittävästi. :/

    betty, tänään vertailin kokemuksia toisen _samalla osastolla_ olleen kanssa, ja todettiin että olimme saaneet erilaiset särkylääkereseptit, hänellä oli ollut buranat lisänä. Mikä lie siinä että minut kotiutettiin pelkällä panadol 500 mg:lla. Huomenna fyssarilla käydessä ajattelin tuon lääkityksenkin ottaa puheeksi, jos vaikka uuden reseptin saisi samalla reissulla.

    tiina, jospas teidän posteljooni lukee sen lehden ensin itse? :)

    VastaaPoista
  10. P.S. Minulla oli Burana 800, jota sitten itse puolitin ja vähensin tarpeen mukaan ja kivun hellittäessä. Toimi hyvin.

    VastaaPoista