Ahaa, mummon kanssa on juteltu, päättelin helpottuneena siitä että kertominen oli hoidettu. Selitin pojalle, että tisu pitää leikata koska siinä oli niin paljon niitä pahoja syöpäsoluja, jotka tekivät äidin sairaaksi.
- Mutta ne ei kuitenkaan ole niitä mustasoluja, poika sanoi. - Ja se on hyvä koska ne on tosi tosi pahoja. Ne on pahissoluja!
Eilen illansuussa soittelin kotiin ja juttelin nelivuotiaan kanssa puhelimessa.
- Äiti onko sinulta nyt se tisu leikattu? poika kysyi.
- On.
- Hihihii!
En voinut kuin naurahtaa itsekin. Ihastuttavan mutkatonta tuo pienten lasten suhtautuminen. On hassua kun äidillä ei ole toista tisua.
Täällä keskustellaan nyt siitä, lähdenkö kotiin tänään vai vasta huomenna. Dreeniin ei ole tullut paljoa nestettä, mutta sitä voi kuulemma tulla enemmän kun lähden liikkeelle. Kirurgi kävi moikkaamassa heti aamusta ja suositteli kävelyjä osaston käytävällä. Siellä on kuitenkin tähän aikaan päivästä niin paljon väkeä etten oikein rohkene lähteä tallustelemaan ympäriinsä kauppakassini (eli valkoisessa muovipussissa olevan dreenipussukan) kanssa, iho edelleen keltaisena leikkauksessa käytetystä pesuaineesta. Minä kun kemokaljuineni olen vielä tavallista leikkauspotilasta rajumpi näky. Säikähtävät vielä ensi käynnilleen tulleet että hiuksetkin ajellaan leikkauksessa.
Labrahoitaja kävi ottamassa verikokeita juuri kun olin puolivälissä aamukahviani. Suonet eivät olleet oikein yhteistyöhaluisia ja verikokeissa meni vähän aikaa. Tuumiskelin hoitajalle että kylmä kahvi kuulemma kaunistaa, mutta melkoiset määrät sitä pitäisi nyt nauttia että tilanne tästä korjaantuisi. Eilen iltapalan tuonut perushoitaja sanoi minun olevan tutun näköinen ja kysyi olenko ollut täällä ennen. Tai kenties muistutan jotain julkkista? Frankensteinin morsianta kenties?
Tekstit
Naurua ja kyyneleitä. Ihana nelivuotias. Minut olisit säikyttänyt karkaamaan osastolta jo pelkästään tällä tekstillä!
VastaaPoistaMussa on tällä hetkellä aimo annos sellasta uhmaa, että jos mun on tämän kanssa elettävä, niin muut saa luvan kestää edes nähdä... Ja poitsun nelivuotias serkkupoika toi päähäni noitahatun (tsih!), kun en ollut piilottanut päätäni heidän tullessaan meille ;) Ihana teidän nelivuotias ♥ Meidän kuusivuotias on useampaan kertaan odottanut, vastoin kaikkia selityksiä, että se tissi sieltä sittenkin kasvaisi takaisin - kun on tota nestettä kerääntynyt ja turvotellut..
VastaaPoistaKiva, että olet fyysisesti toipunut kuitenkin hyvin :) Tsemppilöitä!
rk, itsekin alkaa tehdä mieli karata täältä, koska täällä on aika pitkäveteistä. Kävin mittaamassa käytävää tässä osaston puolella, no, se on nähty, mitäs sitten. Mukavampi olisi päästä ulos käveleksimään kun on kaunis ilmakin.
VastaaPoistaTee, en minäkään tuttujen nähden ole enää aikoihin jaksanut päätäni peitellä, mutta vieraskorea vielä olen.
Vai Frankensteinen vaimo, mä aattelin, että musta tulee aito amatson, kun leikataan toi tissi pois. :)
VastaaPoistaMullakin estot peitellä tätä kaljua vaan vähenee. Tällä viikolla mm. istuin omassa puutarhassa pää paljaana, ja kyllä noi ohikulkevat mummot tuijotti.
Kotona mä oon kanssa vapaammin liikkunut pää paljaana ja söpösti toi kaksivuotias mun päätä aina välillä silittelee, sille on kai jo ihan luonnollista ettei äitillä ole hiuksia.
Toivottavasti sun toipuminen lähtee nyt hyvin käyntiin ja saat ajan kulumaan! Musta kanssa osastolla oli järjettömän tylsää, kun helmikuussa olin siis sektion jälkeen. Parin päivän jälkeen väkisin vänkäsin kotiin vaikka kivut oli vielä kovat. Mutta kotona sitä parhaiten toipuu.
Olen tullut tuossa pihassa pelotelleeksi myös ohikulkijoita, naapureita ja Virolaisia työmiehiä vastapäisen tontin rakennustyömaalla. Aina ei ole edes proteesia tullut laitettua kun tuossa pihassa käväsee... Mutta vaikka eron kyllä huomaa kun toisella puolella on suorastaan kuoppa, niin on se tällä kuppikoolla ihan toista luokkaa kuin suuremman varustuksen omaavilla.
VastaaPoistaNämä lasten reaktiot ovat aina varsin liikuttavia. Minulla pojat olivat leikkauksen aikaan 4- ja 7-vuotiaat, ja rintakehäni oli kauttaaltaan niitattu kiinni oikean rinnan poiston jälkeen. Kevensin tunnelmaa sanomalla, että "Katsokaas, pojat, kun on äiti lujaa tekoa, tarvitaan terästä pitämään haava kiinni!";-)
VastaaPoistaMyöhemmin saunassa kuopus tuumasi, että jos Hän antaa äidille siemeniä (siittiöitä) niin niistä kasvaa äidille uusi rinta, ja hän saa äidin vatsasta kissanpentuja XD XD XD Taisi Freudkin hekottaa haudassaan. :)
Pikaista toipumista Sinulle!
T. Karhutar
Mä tukin tän sun blogisi kohta, mutta tuli Adelhaidin viestistä mieleeni huvittava juttu; Kun meidän poika tutki vanhaa kantakortin kuvaani, jossa olen omasta mielestäni kerrankin onnistunut - puolipitkä tukka hyvin, kerros pakkelia, jopa huulipunaa - oli poitsu sitä mieltä, että näytän nyt paremmalta, kun olen siinä niin oudon näköinen ;) Olen kuvassa siis myös liki parikymmentä vuotta nuorempikin..
VastaaPoistaIhana oli Karhuttaren kuopuksen ajatus ;)
:) ihania ovat lapset.
VastaaPoistaMeidän 4v. lapsi ylpeili viime kesänä naapurin miehelle, että minunpa isillä on kaksi kävelykeppi ja nepä on punaisia. Naapurilla oli vain yksi, ja tylsän värinen. Yritä siinä selittää, että mieluusti oltais ilman niitä keppejä kokonaan ;)