Poistuminen osastolta kävi sen suuremmitta seremonioitta, vaihdoin siviilivaatteisiin ja kävin ilmoittamassa kansliaan että nyt lähden. Mies tuli minua hakemaan ja otimme taksin kotiin - automme on edelleen huollossa.
Poika halusi heti nähdä mistä minua oli leikattu, vähän vakavaksi se veti nelivuotiaan naaman. Äitiä piti halata moneen kertaan, ja hiukan piti muistutella, että halia saa vain oikealta puolelta eikä tavanomainen teuhaaminen nyt onnistu.
Kotiutumiseni kunniaksi apeksetkin pyörähtivät illalla käymään. Mies ja appiukko lähtivätkin sitten apteekkiin lääkkeitäni hakemaan ja joutuivat käymään ihan päivystävän kautta Fragminit (verenohennuslääkkeet) ostamassa. Tintinkin pyörähti yllätyskäynnille ja toi kauniin kukkakimpun ja lahjan ystäviltä - siivousfirman lahjakortin. Kiitos ystävät rakkaat!
Vieraiden lähdettyä pääsin vihdoin pesulle. Suihkussa oli tilaisuus tarkastella leikkauksen jälkiä kaikessa karuudessaan. Kumma juttu miten rinnan puuttuminen saa mahan näyttämään kaksi kertaa isommalta. On se kyllä tainnut tässä sairastaessa päästä kasvamaankin, kun liikunta on jäänyt vähiin. Kiristävät vaatteetkin ovat sen suuntaista jo vihjailleet, mutta nyt lujittui päätökseni kuntokuurista jahka toipuminen on kyllin pitkällä sen salliakseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Hyvä, että pääsit kotiin!
VastaaPoistaVoisin osallistua kuntokuuriin loppukesästä, koska minun mahani näyttää isolta vaikka on molemmat tissitkin tallella.
Hienoa, kotona on mukavampi kuntoutua. Aurinkoa toivotan toipilasaikaasi!!!
VastaaPoistaNiin, ja munkni maha näyttää ihan hyvän kokoiselta. Vastakin tultiin kyselemään vauvauutisia ;) Sen siitä saa kun on tasapaksupötkylä geenit. Vähänkin maha saa lisäravintoa (vähän liikaakin tällä hetkellä), niin johan on vauvamaha kaikkien mielestä. Mullon kaikenlisäksi niin pienet rinnat, että maha näkyy niitten ylikin :P
Mukavaa kotiin paluuta! Kyllä kotona on aina mukavampi!
VastaaPoistaVoihan maha! Mä en ajatellutkaan, että se tästä vielä korostuu, kun toinen rinta lähtee. Voi tuska, mun suuret rinnat on hyvin tasapainottanut aina vaan suurempaa mahaa. Vasta äskettäin häissä kysyttiin, että koska se meijä vauva syntyy. Heh heh, vatsan sisältö on nyt siis jo 4 kk. Kääks!
Ihania ystäviä sulla ♥
VastaaPoistaLeikkauksen jälkeen haasteellisinta olikin kotona yhdistelmä haava/dreeni ja eläväinen nuorimies. Eihän se dreenin sisäänmenoalue kipuile enää? Mulla se nimittäin ei kipuillut yhtään, joten siitä kannattaa olla yhteydessä osastolle, jos jotain kipua on.
"Kumma juttu miten rinnan puuttuminen saa mahan näyttämään kaksi kertaa isommalta." - tämä on valitettavasti todettu ja se pätee joka kulmasta :/ Vaikka oma rintavarustukseni vähäinen onkin ollut, niin kullä se täältä notkoselkäisen takakenosta on vähän omaa näkyvyyttä peittänyt.. Ja ihan peilistäkin vähän armoa antanut.
Tänään näyttäisi tulevan kaunis päivä. Rauhallista toipilasaikaa!
Jännityksellä olen viestejäsi lukenut. Onneksi kaikki on mennyt hyvin ja ei ollut niitä, mitä poikasi sanoi, mustasoluja :D
VastaaPoistaIso maha, eikä mitään päälle pantavaa! Just niin.
VastaaPoistaIhanan lahjan sait ystäviltäsi. Siivoaminen on nyt se viimeinen asia mihin ryhdyt.
Lapsi osaa lohduttaa luonnostaan, on ne niin suloisia ja aitoja.
Hyvää ja levollista mittumaaria sinulle ja perheellesi!
scaredy-cat, jos vaan oltaisiin samassa kaupungissa niin voitaisiin liikkua yhdessä.
VastaaPoistaKiara ja Adelhaid, onpa minultakin kyselty joskus perheenlisäysuutisia vaikka mahankasvu oli pelkkää läskiä... ;) Kysyjät ovat kyllä olleet aika nolostuneita kun olen todennut että pelkkää lihomista.
Tee, mulla kyllä on koko ajan se dreenin sisäänmenoalue tuntunut vähän aristavalta ja ärtyneeltä. Eilen siitä hoitajalle sanoinkin, kun putsasi sen dreenialueen ja se kirveli häijysti, mutta hoitaja totesi vain "ei sen pitäisi kirvellä". :/
Kainalo on myös tosi turvoksissa ja arka, ovat ronkkineet sitä kai niin syvältä vaikka haava ei päälle päin isolta näytäkään.
Prognoosi, kiitoskiitos, patologi saa vielä sanoa sanasensa poistetusta kudosmassasta, mutta tuskinpa sieltä niitä mustasoluja löytyy. Eikä liene muitakaan yllätyksiä odotettavissa kun yhdet madonluvut on jo saatu.
rk, pari väljähköä, napitettavaa lyhythihaista paitaa onneksi omistan, ne ovat nyt hyviä. Ärsyttävin on tuo dreenipussi jota pitää raahata ympäriinsä, se ei tosiaankaan ole mikään pieni ja huomaamaton eikä muutenkaan kovin näppärä.
Mä ilmoittaudun kuntoilukaveriksi!
VastaaPoistaPitää päästä kanssa tuosta pelastusrenkaasta eroon.
Ihanaa, oli nähdä sinua eilen vaikkakin pikaisesti. Voi hyvin!
Kiva, että pääsit kotiin :)
VastaaPoistaPikaista toipumista ja aurinkoista juhannusta!
Heips,
VastaaPoistaLeikkauksesi taisi sujua ihan suunnitelmien mukaan ja kuulostaa, että vointisikin on ihan hyvä. Hyvä juttu! Muista nyt ohjeiden mukaan varovaisesti venytellä leikatun puolen kättä ettei haava-alue ala kiristää. Tosin ompeleet/niititkin kiristelevät ja muistuttavat ettei venyttele liian rajusti.
Kunhan ompeleet saat pois haavan paraneminenkin nopeutuu.
Hyvää juhannusta!
Juu, jumppa on hyvä muistaa tehdä, eikä varoa liikaa kuitenkaan. Hyväksi havaitsin jumpan yläosa paljaana peilin edessä - siinä näkee, ettei se haava ihan helpolla repeä ;)
VastaaPoistaKiva kun pääsit/lähdit jo kotia!
VastaaPoistaPikkuhiljaa sitten jumppaa ja muista lepäilläkin välillä :)
Koti on sitten kiva paikka, toipumiseenkin! Kun vain nelivuotias malttaa halia varovasti, ei vedä käsilaukusta tai muita vinkeitä..
VastaaPoistaVatsaongelmaan törmäsin itsekin.. kun olin miettimässä proteesikaupassa uutta kuppivarustusta. Myyjä varovaisesti kertoi, ettei kannata liian pientä etuvarustusta ottaa, sillä vatsalla on tapana korostua, jos tissit on liian pienet. Näinhän se oli:) Otin sitten kakkoskokoa, vaikka olin etukäteen ajatellut pienintä mahdollista.
Kuntoilu kuulostaa oikein hyvältä. Varo -siihen voi jäädä koukkuun:) Mutta maltahan toipua nyt ensteksi.
Kotona saat varmasti nukuttua paremminkuin sairaalassa.
VastaaPoistaIhania ystäviä sinulla.
Tintin, ihana oli nähdä itseäsi. Ja kiitos vielä lahjasta. Epäilen sinun olleen idean äiti. :) Ja kuntoiluseura kyllä kelpaa.
VastaaPoistaKiekura, kiitos juhannustoivotuksista.
Tilu, mulle on laitettu sellaiset itsestään sulavat ompeleet.
Tee, tuohon peilin edessä jumppaamiseen mulla on kyllä vielä matkaa.
Sanna, lepäillyt olen lähinnä virkkuukoukku kädessä - sytomyssyjä syntyy ajan kuluksi.
tiina, kerta se olisi ensimmäinenkin kun minä jään kuntoiluun koukkuun.
jaana, kyllähän nuo yöunet paranivat, vaikka poika herättikin aamulla melkein yhtä aikaisin kuin hoitsut sairaalassa. :D Mutta sänky oli pehmeämpi.