Kotiin?

Tämän päivän mittaan hoitaja on käynyt useamman kerran. On opeteltu dreenin tyhjennys ja sain vihkosen, johon määrät pitää merkitä. Jos hyvin käy, perjantaina saan tulla poistattamaan dreenin. Ensiproteesikin soviteltiin, eihän tuo nyt kovin hyvin istu ja muotokin on aika kaukana jäljellä olevasta rinnastani, jolle raskaus, imetys ja maan vetovoima ovat tehneet tekosiaan, mutta kyllä se vaatteiden alla menettelee. Nimesin ensiproteesin Fylli-tädiksi.

Fysioterapeutti kävi antamassa jumppaohjeet, joita sopii huomisesta alkaen noudattaa ja oli buukannut minulle ajan tarkastuskäynnille jälkitarkastuksen yhteyteen 8.7. Sangen sympaattinen kirurgi kävi juttelemassa vielä uudemman kerran. Kyseli onko minulla järjestettynä psyykkistä tukea. Kerroin että syöpiksen psykiatrilla olen käynyt juttelemassa ja minulla on sinne myös psykiatrisen sairaanhoitajan numero, jos tulee akuuttia avuntarvetta. Reseptejä olen saanut tukun mukaani, antibiootin ja särkylääkkeiden lisäksi täytyy pistää sitä verenohennuslääkettä vielä kymmenen päivän ajan.

Alkujaan oli suunnitelmana, että olisin sairaalassa kaksi yötä, mutta tässä päivän mittaan olen kallistunut siihen suuntaan, että lähtisinkin kotiin jo tänään. Aika käy pitkäksi eikä tässä taida mitään erityistä ohjelmaa enää olla odotettavissa. Viimeinen niitti oli se että sain huonetoverin. En muutenkaan osaa oikein nukkua täällä sairaalassa, ja kun huoneessa on joku toinen, se käy vielä hankalammaksi. Lisäksi en tosiaankaan ole tällä hetkellä ihan sosiaalisimmillani. Kotona meillä on äitini auttelemassa, ja sitä paljon puhuttua liikuntaakin siellä tulee ehkä helpommin harjoitettua kun voi lähteä vaikka ulos pienelle kävelylle.