Riesat ja vaivat

Mummo ja nelivuotias on käyty viemässä junalle ja muu pääkaupunkiseutu matelee parhaillaan autojonoissa kohti kesämökkejä. Olemme miehen kanssa kahdestaan kotona. Juhannusta ei meillä tänä vuonna sen kummemmin vietetä, en ole oikein juhlatuulella ja muutenkin saan tässä vaiheessa tyytyä lääkecocktailiin.

Autoajelulla tuli todettua että Fylli-täti käyttäytyi turvavöissä erittäin huonosti. Jouduin palauttelemaan sitä paikalleen liikennevaloissa. Nyt Fylli on pistetty kuriin parilla hakaneulalla, toivottavasti ne hoitavat asiansa eivätkä aukea pistelemään minua. Maksusitoumus varsinaisen proteesin hankintaan tuli tämän päivän postissa, mutta joudun vielä joitakin viikkoja odottelemaan ennen kuin pääsen kauppaan.

Dreenin sisäänmenoaukon ympärillä oleva kalvo aiheuttaa nyt lähes sietämätöntä kutinaa - noinkohan sen liima ärsyttää ihoani? Lisäksi dreeniaukon tietämillä tuntuu mielestäni aristusta. Taidan mennä huomenna näyttämään tilannetta osastolle, tyhmää olisi jäädä odottelemaan viikonlopun yli jos siellä jonkin tulehduksenkaltainen muhii antibioottikuurista huolimatta. Mielestäni dreeni myös haisee, eikä sen pumppausmekanismi enää toimi kunnolla.

Aika käy pitkäksi, taas. Sitä kuluttaakseni olen värkännyt sytomyssyjä. Yllättävää kyllä minusta löytyikin piilevä virkkaaja, joka on kaikki nämä vuodet kai vain odottanut esiinpääsyään. Valmiiden myssyjen saldo on nyt neljä, plus pojalle puolivahingossa tehty baskerintapainen.

Tuli muuten huomattua että jokin muukin kasvaa taas kuin tukka, nimittäin säärikarvat. Niistä nyt ei olisi ollut niin väliksi.