Tuoreimpia käänteitä

Terveisiä Pariisista. Eilen oli lämmin ilma ja enimmäkseen poutaa, tänään on satanut koko päivän ja on myös viileämpää. Esitelmäni on onnellisesti ohitse ja nyt ehdin keskittyä hieman enemmän kaupungista nauttimiseen.

Maanantaina suuntasin aamupäivällä Naistenklinikalle lääkäriin. Kuvittelin että kyllähän sieltä parissa tunnissa selviää, mutta enpä tiennyt mitä yhteen lääkärikäyntiin voi sisältyä kun istuuduin odottamaan muiden saman diagnoosin saaneiden naisten seuraan osastolla R31.

Kaikki ei siis mennyt ihan putkeen. Ensinnäkään vastaanottoaika ei pitänyt paikkaansa sinne päinkään. Kun oma aikani oli mennyt jo puoli tuntia aiemmin ja sisään oli kutsuttu odotellessani jo toinen ihminen, alkoi epäilyttää ehdinkö edes lentokoneeseen saati että ehtisin vielä kotiin lounaalle ennen lentoa. Menin tiedustelemaan ilmoittautumistiskiltä mahtoiko vuorooni olla vielä pitkäkin aika, ja selvisi etten ollut edes seuraavana. Taisin vähän menettää malttiani kun selitin että en voi jäädä istuskelemaan osastolle iltapäivään asti, koska lento lähtee. Vastaanottovirkailija suhtautui onneksi ymmärtävästi ongelmaani ja lupasi kysyä josko lääkäri voisi ottaa minut vastaan seuraavana. Ruusuja siitä, samoin kuin siitä että pääsin tosiaan seuraavana 'jonon ohitse' lääkäriä tapaamaan.

Lääkärikäynti sen sijaan oli oikeastaan aika yhtä tyhjän kanssa. Olin ajan kulumisesta siinä määrin hermostunut etten muistanut ottaa puheeksi mitään mitä olin ajatellut ottavani.

Seuraavaksi piti odotella anestesialääkärille, onneksi tämä odotus ei kuitenkaan ollut kuin kymmenkunta minuuttia. Lääkäri oli mukava, mutta aika tyhjä käynti tämäkin. Mitattiin verenpaine ja kysyttiin onko allergioita nukutusaineille. No mistäpä minä tietäisin kun ei ole ennen tarvinnut nukuttaa.

Ja vihonviimeiseksi piti odotella labraan verikokeisiin. Naistenklinikalla kun oltiin, muut odottelijat olivat enimmäkseen raskaana tai tuoreita äitejä. Edessäni olevalla penkillä nuoripari katseli ultrakuvia ja pussaili. Jotenkin tämä oikein hieroi naamaani siihen seikkaan, että toinen lapsi taisi jäädä saamatta. Onneksi tämäkään odotus ei lopulta kestänyt kymmentä minuuttia kauempaa.

Henkilökunta oli ystävällistä ja on ruusunsa ansainnut, mutta risuja antaisin osasto R31:lle huonosta tiedottamisesta. Eikö siihen ajanvarauskirjeeseen voisi laittaa "varatkaa käyntiin useita tunteja" ja vaikka hiukan tietoa siitäkin mitä kaikkea tähän lääkärinaikaan sisältyy? Vaikka tässä sairaita ollaankin niin se muukin elämä on edelleen elettävänä.   

Niin paljon enemmän aikaa tähän seikkailuun kului kuin olin arvioinut, että appiukko piti hälyttää noutamaan. Postissa jäi käymättä ja kotona hotkaisin lämmitetyn lounaan samalla kun vaihdoin käsilaukkuni sisällön. Onneksi olin ottanut kaiken valmiiksi esille. Lentokentälle ehdimme kuitenkin ihan suunnitellussa ajassa.

Eilen soitteli lääkäri perään. Veriarvoni ovat niin huonot että leikkaus siirtyykin viikolla eteenpäin. Ensi maanantaina ei siis tarvitsekaan olla seitsemältä naistenklinikalla syömättä ja juomatta, vaan riittää että menen hiukan myöhemmin käymään labrassa uusissa verikokeissa. Toivottavasti veriarvot nyt nousevat nopeasti, koska jos leikkaus nyt kovin paljon lykkääntyy, sytostaatteja tulee lisää. Taisipa minulla olla varmuuden vuoksi aikakin buukattuna vielä ennen juhannusta. Mutta ei se käsittely niitä veriarvoja ainakaan nosta.