Olen selaillut proteesiliiviesitteitä. Ihan nättejä liivejä, löysin valikoimista useammatkin joita voisin ajatella käyttäväni. Kivoja uimapukuja myös, löytyisi jopa bikineitä jos sellaiset haluaisi. Hinnatkaan eivät säikäytä, en ole ennenkään pystynyt ostamaan edullisia liivimerkkejä koska olen ollut niihin väärin muotoiltu. Pidän kauniista alusvaatteista, ja on ilahduttavaa että niistä ei tarvitse tykkänään luopua, koska proteesiliiveissäkin on nykyaikana tarjolla muutakin kuin tukevilla olkaimilla varustettuja 'mummoliivejä' jollaiset muistan yksirintaisella isotädilläni olleen.
Mutta tiedättekö mikä ärsyttää? Kaikilla noilla mainosten solakoilla, pitkäsäärisillä ja kurvikkailla naisilla näytästää olevan molemmat rinnat tallella. Onko yksirintaisia malleja mahdotonta saada, vai onko vain niin, että yksirintainen nainen ei malliksi kelpaa - ei edes proteesiliivimalliksi?
Aikamme naisihanne on nuori, kaunis ja terve (mitä nyt ehkä hieman anorektinen). Kun tällainen ihannenainen marssii vastaan jopa proteesiliivien mainoksessa, ei se ainakaan helpota sopeutumista omaan muuttuneeseen ulkomuotoon. Auttamatta mielessä kiertelee, vieläkö joku - edes oma mieheni - voi tämän jälkeen pitää minua puoleensavetävänä. Ja se vielä isompi kysymys, pystynkö itse tuntemaan itseäni niin viehättäväksi, että antaisin edes tilaisuutta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ihan samaa tiirailin vasta nyt, kun niitä proteesiyökkärin kuvia aloin etsiskellä - että ei ainakaan leikattuja kainaloita näy.. Pitäähän kaikki saada mainoksissa näyttämään mahdollisimman normaalilta ja hyvältä...
VastaaPoistaSen verran voin kuitenkin lohduttaa, että kunhan saat sen silikonikimpaleen, niin se on ihan eri juttu kuin tuo pumpulikorvike ;) Ihan oikeasti kun päällä on nämä t-paitarintaliivit ja tämä silikonitissi, en edes muista, että sieltä puuttuu jotain..
Huomenna heti sinne Naikkarille dreenireikää näyttämään! Et nyt ollenkaan jää arpomaan viikonlopuksi, että tulehtuuko vai ei, tai oletko allerginen teipille vai et!
VastaaPoistaSyöpä ja sen hoidot ovat niin tosi kova koettelemus ihmiselle ja naiseudelle, että eipä ihme jos pelottaa ja pohdituttaa. Mutta moniko meista on nuori, kaunis ja terve ihannenainen ennen syöpääkään??? Olet nyt vähän yliherkkänä mainoksien kuville. Kunhan tästä alkushokista ja järkytyksestä vähän tokenet, niin varmaan huomaat olevasi läheisillesi ja ystävillesi ihan se sama ihminen, joka olit ennen sairauttakin. Ihana ja joskus ei niin ihana. Kun maltat vähän odottaa, että hiukset kasvavat, niin eiköhän se itseluottamuskin siitä parane.
Vakava sairaus ja siitä kertova ulkonäkö on vaikea ja pelottava paikka sinulle, mutta myös läheisillesi ja kohtaamillesi ulkopuolisille. Sanoja ei tahdo löytyä, eikä niitä oikeita ainakaan. Itse kysyin jossain luontevassa uimapuku/saunatilanteessa lähi-ihmisiltä, että haluaisivatko he nähdä leikkausjäljen (2 x osapoisto), kun olin ensin kertonut, että ei näytä pelottavalta tai pahalta. Olivat jotenkin helpottuneita sitten kun olivat uskaltaneet katsoa. Ei tietysti kannata ihan tuoreita haavoja esitellä.
Good night - sleep tight! Voi hyvin.
Tee, kyllä tää pumpulitissikin tilannetta päällisin puolin parantaa vaikka onkin vähän vaikea saada tissejä pysymään samalla korkeudella... mutta ei sitä tyhmempi heti huomaa. Enemmän pohdin tässä niitä intiimimpiä tilanteita joissa ei välttämättä ole vaatteita päällä. Tai ehkä ongelmat voi kiertää pitämällä vaatteet päällä...
VastaaPoistaLeikatusta kainalosta täytyy muuten sanoa että suorastaan ihmettelen mitä kautta kainaloni on kaiveltu tyhjäksi, koska arpi ei sinne asti jatku vaan se näyttää ihan ehjältä edelleen (mitä nyt aika mustelmaiselta sellaiselta).
rk, niinhän se on että kauneus on katoovaista mutta rumuus eikun lisääntyy, ja olet varmasti oikeassa sen suhteen että tällä hetkellä olen ihan yliherkkä kaikelle. Se että minulla oli jo valmiiksi vartalokomplekseita entisessä (sentään kokonaisessa) kropassani ei ainakaan mitenkään helpota tämän uuden kanssa toimeentulemista. Tänään sain kuitenkin yhden uuden ajatuksen, jonka ehkä otan elokuussa psykiatrin kanssa esiin, josko noita komplekseja vaikka pääsisi purkamaan pois.
Ensimmäisen kerran kun menin paikalliseen tavarataloon etsimään proteesiliivejä, niin sitten löysin sellaisen 1,5 metrin osion missä oli heidän kaikki proteesiliivit. Käänsin pääni ja näin hyllymetrejä erivärisiä/mallisia liiveja, käänsin pääni takaisin proteesiliiveihin, niin itku siinä meinas päästä. Yksi rivi kauniita vaaleita liivejä ja yksi rivi kauniita tummia liivejä. Muut rivit "mummuliivejä" ja ne kaikki väritään beige tai puuteri. Sitten yksi rivi sekailisii kauniita liivejä, hajakokoja kuulemma. Katsoin mistä löytyi omakoko niin tummat kauniit ja useista "mummuliiveistä" Eipä paljon naurattanut kun menin sovittaan. Toista liikettä tässä meidän käpykyläs ei sitten myy proteesiliivejä. Ja kun haluan kokeilla liivejä ennen ostoa.
VastaaPoistaNäin meillä. Käytän myös tavallisia, mutta ne painavat kainalon haavaan ja en ole vielä löytänyt "taviksista" sellaisia mitkä eivät painaisi sitä haavaa, mut aikakuluu ja uusia malleja tulee.
jaana, kyllähän postimyyntifirmoilla on palautusoikeus jos liivit eivät istukaan, mutta on siinä tietysti oma riesansa kantaa paketteja postista ja postiin takaisin. Meillä Suomessa on ylipäätään se ongelma että väestöpohja on niin pieni että mitään 'erikoisryhmille' tuotettua ei ole kannattavaa myydä kuin korkeintaan täällä pk-seudulla ja täälläkin lähinnä erikoisliikkeissä. Mutta ehkä tuo valikoima kuvastaa myös sisäänostajan käsityksiä: proteesiliivejä tarvitsevat lähinnä mummot? Tosin me tulevaisuuden mummot varmaan halutaan vielä mummoikäisinäkin nättejä alusvaatteita, kun on totuttu siihen että saatavilla on muutakin kuin valkoista ja puuteria.
VastaaPoista