Dreenausta uuden kropan kanssa

Tänään olen tottelevaisesti alkanut noudattaa toipumisohjelmaa. Suoritin määrätyt jumppaliikkeet säädetyt viisi kertaa aamulla ja illalla, ei enempää eikä vähempää. Tein äitini ja nelivuotiaan kanssa kävelyn lähikauppaan ja takaisin. Tunnustan kyllä, että nostin kauppakassia mitään ajattelematta vasemmalla kädellä, mutta paino jäi kaiketi juuri ja juuri ylärajaksi määritellyn kolmen kilon alle - kassissa oli kahden kilon perunasäkki, puoli kiloa tomaatteja ja paketti hapankorppuja.

Nestettä dreeniin on tänään erittynyt jo hiukan vähemmän kuin eilen huolimatta siitä, että olen ollut enemmän liikkeellä. Uusi riesa on se että ihoa kutittaa dreeniaukon ympäriltä, ehkä aukon päällä olevan suojakelmun liima ärsyttää sitä. Raapiakaan ei oikein voi. Lisäksi olen vähän väliä unohtaa ottaa dreenikassin mukaan jalkojeni juuresta kun nousen istumasta mikä johtaa ikäviin nykäisyihin. Rintakehä ja kainalo ovat kuitenkin siedettävän kivuttomat, hiukan turran tuntuiset. Yllättävää kyllä kaikkein kipein on vasemman olkavarren alapuoli, jota ei tietääkseni ole edes leikattu. Siinä on myös outoja tunnottomia kohtia kyynärpäähän saakka, enkä saa käsivartta ojennettua aivan suoraksi ylös niin kuin jumpassa pitäisi. Samanlaisia tunnottomia kohtia on myös hartian alueella. Toisaalta dreenin varominen on saanut vasemman hartiani jo pahemman kerran jumiin kun tiedostamattani nostan sitä kohti korvaa ellen oikein keskity pitämään sitä rentona.

Poistin Fylli-tädistä hieman fyllejä, jonka jälkeen se on istunut paremmin littanaa rintakehääni vasten ja pysynyt melko kiltisti liivien sisällä. Lukuunottamatta sitä, että minulla ei ole hiuksia paitsi erittäin lyhyttä tummaa sänkeä, jonka julkisilla paikoilla piilotan huivin alle, ja että kulmakarvani ja ripseni ovat edelleen harvahkot ja näin ollen melko näkymättömät ilman meikkiä, uskon Fylli-tädillä vahvistettuna käyväni päällisin puolin melkein normaalista ihmisestä, pois lukien vyötäröllä roikkuva dreenikassi, jonka yritin kauppareissulla peitellä pitkän neuletakin helman alle. Yleisvaikutelmana uskoisin näyttäväni siis vain hiukan avaruusoliolta joka piilottelee vaatteissaan puhesyntetisaattoria kommunikoidakseen maan asukkaiden kanssa.

Pukemisesta ja suihkussa käymisestäkin suoriudun ilman apua, mikä on hyvä, sillä en oikein tiedä olenko vielä valmis esiintymään uudelleenmuotoillussa kropassani kenenkään muun silmien edessä - kokovartalopeiliin en ole vielä itsekään katsonut.