Poskiontelopunktiossa

Varoitus: sisältää ällöttäviä yksityiskohtia.

Korvalääkäri kävi juttelemassa kanssani ja suositteli vasemman poskiontelon huuhtelua - siis punktiota. Niin kuin varmaan kaikki, olen kuullut operaatiosta kauhutarinoita, enkä suorastaan hihkunut innosta, mutta ajattelin että erikoislääkärin suosituksiin on parasta suhtautua vakavasti.

Sanoista tekoihin. Instrumentit tuotiin luokseni tänne huoneeseen. Nenään pistettiin puudutusainetta tikun päässä olevalla pumpulitupolla - näin jälkeenpäin voin todeta että tämä, kun tikkua työnnettiin syvälle sieraimeen, oli se kivuliain vaihe - ja se sai vaikuttaa vartin verran. Tuntui aika kummalliselta kun ylähampaiden juuret puutuivat.

Kun puudutusaine oli saanut vaikuttaa, siirryttiin tositoimiin. Isoon, letkulla varustettuun ruiskuun laitettiin valmiiksi lämmintä keittosuolaliuosta. Sitten korvalääkäri otti todella julman näköisen, ison, onton neulan joka oli varmaan pari milliä halkaisijaltaan. Tikku pumpuleineen pois nenästä ja neula tilalle ja - ruts - ohuen luun läpi poskionteloon. Rusahdus kuulosti todella häijyltä, mutta ei tosiasiassa sattunut lainkaan. Korvalääkäri otti ensin näytteen poskiontelon sisällöstä, ja totesi että se ei näyttänyt märkäiseltä vaan kystanesteeltä.

Sen jälkeen poskiontelo huuhdeltiin keittosuolaliuoksella. Edelleen poskiontelossani olevaan neulaan liitettiin ruiskusta tuleva letku, minulle annettiin kaarimalja ja käskettiin pitää nenä kohti lattiaa kaarimaljan yläpuolella. Sen jälkeen korvalääkäri truuttasi keittosuolaliusta poskionteloon, ja kaarimaljan tarkoitus selvisi, kun ontelon huuhtonut neste valui sierainten kautta ulos. Tämäkään neste ei korvalääkärin mukaan kuitenkaan näyttänyt märkäiseltä. Paineen tunne poskiontelossa oli aika epämukava, eikä tämä kokemus nyt suorastaan elämäni huippuhetkiin tule kuulumaan, mutta ei se sattunut.

Punktion jälkeen korvalääkäri selitti, että vasemmassa poskiontelossani on ilmeisesti ollut kysta, joka on voinut aiheuttaa oireilut ja näkymät röntgenkuvissa. Sen lisäksi poskiontelossa on voinut olla myös tulehdus, joka on kuitenkin jo talttunut antibiootteihin. Toinen vaihtoehto on että verikokeissa havaitun tulehdusarvojen nousun on aiheuttanut jokin muu. Siitä olen iloinen, että kun märkää ei ollut, operaatiota ei korvalääkärin mielestä ole tarpeen uusia viikon päästä, ja voi olla että kystakin pysyy jatkossa poissa. Tuo tulehdusasia jäi kuitenkin tietysti itseäni askarruttamaan. Minulla on ollut myös pitkään yskää ja välillä noussut limaa, olisiko sitten hengitysteissäkin ollut jotain pikkujäynää muhimassa? Vai onko sittenkin hampaissa jotakin? Jälkimmäisen tosin luulisi näkyneen eilen otetuissa röntgenkuvissa.

Oli miten oli, puolta tuntia poskiontelon punktion jälkeen pystyin jo syömään päivälliseksi tarjotun pastasalaatin ja yrttimaustetun perunakeiton ihan hyvällä ruokahalulla. Hiukan aralta nenänpieli tuntuu nyt puudutusaineen vaikutuksen haihduttua mutta siihen voi varmaan pyytää särkylääkettä.