Jaa mitäkö olen tehnyt nämä viime päivät? Nukkunut ja syönyt ja nukkunut. Lievää kuvotusta on edelleen, tänä aamuna taivuin taas ottamaan Primperania. Huonovointisuus on vetänyt mielialankin vähän matalalle, mutta se tuntuisi nyt olevan kohenemaan päin.
Mainitsinko jo, että olen nukkunut? Jostakin on tullut aivan hirveä väsymys. Oikea kevättalviuni. Olen nukkunut pitkiä yöunia ja ottanut silti parin tunnin nokosia iltapäivälläkin. En ole jaksanut lähteä ulkoilemaan edes korttelin ympäri vaikka aurinko on kuinka houkutellut. Onneksi mummo ja pappa ovat vieneet nelivuotiasta pulkkamäkeen ja kaivamaan lumiluolaa kinokseen. Muistuu mieleen miten hauskaa oli omassa mummolassa aikoinaan samanlaisia luolia ukin kanssa kaivella ja vähän vanhempana hyppiä pihakoivusta syvään hankeen. Olen iloinen että omat vanhempani ovat vielä sen verran vetreitä että jaksavat pojan kanssa touhuta. Yhteiset hetket ovat niitä tärkeimpiä elämyksiä, joista jää kauniita ja hyviä muistoja.
Mies soitteli tänään ja kertoi putkiremontin valmistuneen jopa hiukan edellä aikataulusta, uusi vessanpönttö on paikallaan ja loppusiivouskin on tehty. Vihjailin vielä kaupassa käymisestä ja astianpesukoneen käyttämisestä. Kyllä meidän nyt kelpaa nelivuotiaan kanssa palata lauantaina kotiin.
torstai 18. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyvä että olet saanut nukuttua ja kerättyä voimia - tavallinenkin arjen pyöritys on lapsiperheessä rankkaa, saati sitten syöpähoitojen keskellä!
VastaaPoistaMeillä taas kuopus kuumeilee, päivä meni ihan tavallisissa touhuissa mutta illalla väsähti sohvalle :-( Toivotaan että sunnuntaisuunnitelmat eivät tämän takia kariudu!
Selvä noususuhdanne voinnissasi kun jaksat esittää miehenpuolelle kotitaloudellisia toiveita:) Ja heti perään muistan, miltä likaisilla astioilla ladattu tiskikone haisi sytonenään..
VastaaPoistaKiitos tsempityksestä! Pidetään ePäpesäkkeet kurissa!
JES Kitsune - hienoa, että pääset kotiin ! Kyllä se oma sänky ja omat nurkat ovat vaan niin ihania ; )
VastaaPoistaHYVÄÄ VIIKONLOPPUA !
pirtsikka
Kissaemo, nämä uudet lääkkeet kyllä väsyttävät selvästi enemmän kuin edellinen. Paranemisia kuopukselle, pieni ulkoilu ei varmaan tekisi mullekaan pahaa ja juuri sen verran voisin jaksaa että könyän makkarakatokselle ja takaisin autoon... ;)
VastaaPoistatiina, on kokemusta että nuo kaupassakäynnit ja tiskikoneet eivät ole miehelleni ihan itsestäänselviä juttuja. Itseään säästää paljolta turhalta kiukutukselta kun etäohjelmoi miehen suorittamaan tehtävät sen sijaan että vaan odottaisi asioiden tapahtuvan.
Pirtsikka, mikäs täällä on ollut äidin lihapatojen ääressä mutta huomenna nokka näyttää taas kotia kohti. Saa nähdä miten sujuu junailu nelivuotiaan kanssa, ei saatu edes perhehyttipaikkaa. :/
Tulee niin mieleen omat sytoajat.. blogista kun niitä lukemalla muistelee, niin otsikko oli aina: väsynyt... väsyneempi, väsynein -tyyppisiä.
VastaaPoistaSiellä kuule ne myrkyt nyt nujertaa pirulaista. Kaikki voima kannattaa antaakin noille sytoille. Lepäilee rauhassa, jotta jaksaa taas seuraavat satsit "nauttia".
Hyvää viikonloppua Kitsune <3
Kiva että pääsit huilimaan kotitanhuville ja pikkupoika mummolaan! Lepo on varmasti ollut tarpeen, ja ehkä olet antanutkin äidin hoivissa itsellesi luvata levätä? : )
VastaaPoistaKun kuntosi parantuu, niin hyvä jos jaksaisit pieniä kävelylenkkejä. Pattereiden latausta jakson loppua kohti !
Kirjoituksesi naiseudesta oli hyvä! Monia samanlaisia tuntemuksia on ollut. Taaksepäin katsottuna kuitenkin pahin vaihe meni melko nopeasti ohi, ja ihminen on siitä tosi ihmeellinen otus, että kaikkeen tottuu ainakin kohtuullisessa määrin, myös hiuksettomuuteen, kulmakarvattomuuteen, tissittömyyteen ja harvempaan seksielämään (ja vielä uskon että tämä johtuu meistä naisista, eikä ollenkaan siitä että miehiä vaivaisi jonkun turhan osan puuttuminen...) Henkistä siis tämäkin, ja siten ohimenevää.
Mukavaa kotimatkaa! Oma maa mansikka, muu maa mustikka!
Kitsunelta tuli juuri viesti, että hän joutui sairaalaan matalien valkosoluarvojen vuoksi :( Nyt kasaan sitten rinki ja kädet ristiin ja/tai peukut pystyyn! Täällä ollaan hengessä mukana ja toivotaan että tilanne paranee pian. Haleja.
VastaaPoistaPeukut on ojossa!
VastaaPoistaSuuren suuri halitus ja toivotaan arvojen nousua mahdollisimman pian!
Pikaista voinnin kohenemista! Ringissä mukana, rk
VastaaPoistaNo voi itku. Parane pian Kitsune ! Peukut pystyssä !
VastaaPoistaPeukkuja pidetään täälläkin!
VastaaPoistaKiitos Terhi viestintuojana toimimisesta, ja kaikille teille kiitokset paranemistoivotuksista ja -toivomuksista. Tällä hetkellä vointi on ihan ok, kuumekin taittui taas ja olen nukkumaan käymässä.
VastaaPoista