Näin sitä ollaan junassa matkalla kotiin. On se vaan ihmeellistä tämä nykyteknologia. Ei tällaista olisi voinut lapsuudessani kuvitellakaan, ihan silkkaa science fictionia.
Ehdin jo kuvitella että en joudu enää tällä viikolla joutunut neulatyynyä leikkimään enkä totta puhuen ollut siitä kovin pahoillani. Varsinkin kiusatut suoneni olivat kiitollisia (kyynärtaipeeni näyttävät siltä kuin käyttäisin suonensisäisiä huumeita). Tänä aamuna sain kuitenkin langan päähän omahoitajani sijaisen Meilahdesta, ja hän kertoi iloisesti onnistuneensa varaamaan minulle tomografiaan peruutusajan jo huomiseksi. Hienoa tietysti että tutkimukset saadaan ajallaan tehtyä ja tulokset ehtivät ensi tiistain lääkäriin, mutta ajatus vielä yhdestä neulasta lähinnä karmii selkäpiitä ja saa suonet vetäytymään suppuun. Lisäksi viimeksi ei ainakaan riittänyt yksi neula, vaan varjoainekanyylia yritettiin ensin saada yhteen suoneen joka puhkesi, ennen kuin se saatiin toiseen joka sekään ei kestänyt aineen painetta - tällä kertaa saavat kyllä etsiä aineelle isomman suonen. Mutta tänä iltana siis nautitaan varjoainetta, tällä kertaa sen appelsiinimehun kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Tervetuloa takaisin! Siis Helsinkiin, ei töihin, täältä saat rauhassa pysyä poissa ;-).
VastaaPoistaMORJENSTA
VastaaPoistaMeikkä oli keuhkokuvassa, ok simppeliä, vaikka noi röntgenit on meikän - pirtsikka - sarkooman takia vähän kurjia. Täytyypi kysästä torstaina onkologilta asiasta. Sitten olin punktiossa eläkeläisrintakirurgilla. Hän oli loistava ! 150 ml enää tuli nestettä. Sais sekin jo loppua ; ) Leikatun puolen käsi tavallaan kirraa. On niinku jänne tai kumilanka menis kainalosta pitkin käsivartta. Minut leikannut naiskirurgi sanoi, että sitä "jännettä" pitää hieroa - saa hieroa kovin ja siihen hoitaja, että oikein rankasti vaan, olis hyvä että puhkeis. Tämänpäiväinen lääkäri sanoi, että kun leikatun käsivarren liikerata on hyvä, niin turha sitä on sen enemmälti enää kuntoilla, vähempi riittää, ei mitään turhia ärsytyksiä liikaa. Uskon häntä ja jatkan hissukseen, liikkua saa ja pitääkin mutta ei rasittaa kättä. Vähän saa mökillä touhuta - lääkäri näytti haravaliikettä (en raaskinut sanoa, että pentele ei puutu ku mökki). Lääkäri kertoi vielä, ettei tiedetä, miksi jotkut kädet turpoavat imusolmukkeiden poiston jälkeen ja jotkut eivät. Ei siis mitään käryä asiasta ja voipi kestää muutaman vuoden ihan niinku ennen ja vasta sitten turpoaa. Arpapeliä sekin sitten. Tässä kohtaa luonnollisesti ei millään ole väliä, mutta jumprahuiti pakkaa ärsyttämään tuo, ettei mistään mitään tiedä... kärsivällisyyttä tarvitaan ...
Huomenna mulla on välipäivä ja torstaina se onkologi. Kerron sitten, mihkä souviin meikkä joutuu.
VOINTEJA JA TSEMPPIÄ KAIKILLE ihanille TÄYDELLISILLE NAISILLE !!
Me olemme just sitä koko liiga ; )
pirtsikka
Sarianna, joo, työhuoneella tuskin näyttäydyn kuin korkeintaan ensi viikolla pikimmiltään ennen kuin taas seuraava hoito rysähtää niskaan. Kolme viikkoa on kamalan lyhyt aika.
VastaaPoistapirtsikka, tuota käden turpoamista leikkauksen jälkeen pelkään ihan hulluna. Se olisi mulle työkyvyn menetys saman tien. Ja satun tykkäämään työstäni.
Peukkuja torstaille, toivottavasti pääset "vähällä" (jos näin voi tässä tilanteessa sanoa).