CEFin jälkeen

Eilisilta kuluikin sitten aika pahoinvoivasti. Mitään kiinteää ei tehnyt mieli koko iltana. Makeiden keittojen ja mehujäiden sun muiden litkiminen alkoi sekin tökkiä, joten yritin syödä kaurapuuroa, mutta se jäi kesken. Oksennusta ei lopulta tullut, mutta hilkulla oli muutaman kerran. Illalla ottamani toisen Primperan-satsin jälkeen olo kuitenkin koheni niin että leipäkin maistui. Aamuyöllä otin seuraavat kaksi tablettia kun nelivuotias herätti minut könyämällä sänkyymme. Aamulla herätessä oli hiukan hutera olo, mutta se hälveni sokerisella mehukeitolla ja aamupalakin maistui - ja maistui aivan siltä miltä pitikin, ihanaa. Kolme kortisonitablettia otin aamulla, mutta niistä tuli aika inhottava sydämentykytys. Sen jälkeen olen ottanut Primperanit ajallaan ja voinut oikeastaan koko päivän aivan hyvin, lounasaikaan oli jo kunnolla nälkäkin ja sehän on hyvä merkki. En kyllä välitä tietää montako kiloa olen jo LIHONUT näiden hoitojen yhteydessä, tuntuu että sytoja seuraa aina tolkuton nälkä.

Kävin kuitenkin ostamassa myös ne tujummat pahoinvointilääkkeet varastoon ensi kertaa varten. Eilisen olo oli siinä määrin ikävä, että jos siitä ei kerran ole pakko kärsiä, niin miksi tehdä niin. Eiköhän tässä sairaudessa ole kestämistä ihan tarpeeksi ilman että sitä epämiellyttävyyttä erikseen lisää.

Tänään oli jälleen myös Neulastan vuoro, ja ensimmäistä kertaa siinä oli todella vaikeuksia. Ensin onnistuin tuikkaamaan neulan johonkin mahanahan harvoista hermoista, sitten raskausarpeen josta ohut neula ei halunnut mennä läpi sillä voimalla mitä olin valmis käyttämään, sen jälkeen pintaverisuoneen. Kylmä hiki alkoi jo nousta otsalle. Vasta neljännellä pistämisellä löysin kohdan, josta sain neulan työnnettyä säällisesti ihon alle.

Hoitaja hiukan ihmetteli tuota Neulastaa, sitä ei kuulemma yleensä anneta CEFin kanssa. En tiedä olisiko kohdallani jälleen kyse tavallista isommista solunsalpaaja-annoksista, vai siitä että lääkärini haluaa vain varmistaa että saan hoidot ajallaan, mutta lääkäri erityisesti painotti minun tarvitsevan Neulastan jatkossakin. CEFiä seuraava valkosolujen lasku on kuulemma hitaampi kuin doketakselista, jonka jälkeen valkosolut ovat alimmillaan noin viikon kuluttua. CEFin jälkeen alho on vasta n. 10-14 päivän jälkeen, ja myös solujen toipuminen on hitaampaa. Tähän mennessä valkosoluarvoni ovat kuitenkin olleet ihan ok, ei mitenkään alarajoja vielä kolkutella. Hoitaja kuitenkin lisäsi ohjelmaani varmuuden vuoksi vielä väliverikokeet tietokonetomografian yhteyteen niin nähdään, kuinka arvot kehittyvät.

Jaksoin pyöriä työhuoneella melkein täyden päivän ulkomaanvierastamme emännöimässä ja hoitelemassa kaikenlaisia juoksevia asioita. Vaikka en virallisesti työssä olekaan, yhtä sun toista tekemistä riittää. Viime syksynä opettamani kurssin lopulliset tulokset valmistuivat vasta, ja opiskelijat ovat vielä kyselleet tarkempia tietoja suorituksistaan. Olen iloinen että minulla on mahdollisuus puuhailla töissä voimieni mukaan, vaikka siitä en mitään korvausta saakaan. Se pitää mielen virkeämpänä. Jos joutuisin vain pyörimään kotinurkissa päivät pitkät, ilman muuta seuraa kuin omat ajatukseni, uskon että masentuisin aika pian.