Lääkäreissä

Piipahdin siis tapaamaan lääkäriäni ennen minulle varattua sairaalapsykiatrin aikaa. Lääkäri tutki patin ja vahvisti oman havaintoni: kasvanuthan se pirulainen on. Niinpä hoitosuunnitelmaa muutettiin, ja saan jo ensi viikolla doketakselin sijasta CEF-cocktailin eli kolmea eri sytostaattia: syklofosfamidia, epirubisiinia ja fluorourasiilia. Josko ne riittäisivät nitistämään tuon syöpäpaholaisen.

Doketakseliin verrattuna CEFissä on se hyvä puoli, että kortisonikuuria ei tarvita, huh-hei! Sitä ei tule ikävä, ei suuruudenhulluutta tai unettomuutta sen enempää kuin tätä hiljattain puhjennutta teiniakneakaan (inhottavimpia ovat näpyt päänahassa). Toisaalta tämä seos aiheuttaa pahoinvointia. Mutta onhan siihen lääkkeitä.

Sairaalapsykiatrin tapaaminen kesti noin puoli tuntia ja meni hyvin rennosti. Etukäteen olin ihmetellyt mistä oikein sairaalapsykiatrin kanssa juttelen, kun en erityisesti tunne olevani psykiatrin tarpeessa, mutta tilaisuuden tullen puhuinkin sitten kuin papupata. Psykiatri vähän kyseli töistä, perheestä ja omista tuntemuksistani tämän sairauden tiimoilta, ja tuumi sitten että minulla vaikuttaa olevan hyvä asenne ja homma ainakin tällä hetkellä hanskassa. Sovimme kuitenkin seuraavan tapaamisen toukokuun loppupuolelle, jonne saakka tämänhetkinen hoitosuunnitelma kantaa. Lisäksi sain psykiatrisen sairaanhoitajan puhelinnumeron jos jokin äkillinen kriisi sattuisi iskemään. 

Psykiatri kertoi myös, että vaikka sytostaatit eivät suoraan aivoihin vaikutakaan, tunnistetaan sytohoitoa saavilla ns. chemo brain -oireita (voisiko vapaasti suomentaen puhua vaikka sytoaivoista), johon liittyvät mm. hajamielisyys ja keskittymiskyvyn puute. Hajamielinen olen kyllä ollut aikaisemminkin, mutta kieltämättä se tuntuu nousseen uusiin ulottuvuuksiin viime aikoina, ja keskittymiskyvyn puute taas on asia, johon olen itse kiinnittänyt huomiota. Olen kuitannut niiden liittyvän stressaavaan tilanteeseen, mutta ilmeisesti ilmiöllä on myös fysiologista (vai pitäisikö sanoa neurologista?) perustaa. Yleensä oireet menevät kuitenkin ohi sytostaattihoitojen loputtua. (Kuukkeloimalla hakusanoilla chemo brain löytyy aiheesta paljonkin tekstiä, mutta niin kuin nettitietoa yleensäkin, sitä kannattaa epäilemättä lukea hölynpölysuodattimen läpi.) 

Kaiken kaikkiaan ihan hyvillä mielin lähdin Meilahdesta ja odottelen ensi viikon hoitoa. Hiukkasen jälkioireet jännittävät, koska meillä on töissä tulossa ulkomainen vieras jonka tutkimus läheisesti liittyy omiin puuhiini ja jota minun on määrä ensi viikolla emännöidä. Mutta alkuviikon ainakin olen vielä hyvissä voimissa ja jos hoidot vievät mehut, täytyy vain delegoida emännyys kollegalle, niin vaikeaa kuin onkin tunnustaa ettei ole korvaamaton.