Huomista odotellessani ajattelin kirjoittaa hiukan ystävistä. Diagnoosin varmistuttuahan olen kertonut aika avoimesti kaikille hyvänpäiväntuttua läheisemmille, että minulla on todettu rintasyöpä. Alkujärkytyksen jälkeen ystävien reaktiot ovat olleet valtavan ihania. Kaikki ovat tarjonneet apua, seuraa, kuuntelevaa korvaa ja olkapäätä ihan milloin vain tunnen tarvitsevani. Moni myös pahoittelee samaan hengenvetoon että pelkää loukkaavansa hyvää tarkoittavilla sanoilla. Mutta vaikeahan tällaiseen asiaan on löytää "oikeita sanoja". Sujuvaa sanavalintaa tärkeämpää on se, mitä sanoilla yritetään ilmaista. Olen saanut huomata kuinka paljon minusta välitetään, ja siitä tulee hyvä ja lämmin olo.
En väitä että kokisin nyt jonkinlaista valaistumista saati että tuntisin että tämä sairaus on tämän arvoista. Mutta kirkas ja lohdullinen valopilkku ystävien osoittama välittäminen on muuten mustassa yössä. Minä ja perheeni emme ole yksin sairauden kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Hei,
VastaaPoistapahoittelut diagnoosistasi,pahaa tekee lukea aina vaan nuorempien sairastumisesta. Mutta muista että hoidot Suomessa on maailman huippuluokkaa, mulle sanoi tk-lääkäri kun kävin järkyttävän diagnoosin kuulemassa, että jos tämä diagnoosi on pakko saada, niin se on hyvä saada Suomessa. Hoidot ovat ajan hermolla, ja uutta toivoa löytyy koko ajan lisää.
Mukavaa että löysit myös kirjoittamisen tueksesi. Itsekin tein niin, ja sain siitä paljon lohtua, ja uusia ystäviäkin. Kun kirjoittaa, niin samalla jäsentää omia ajatuksiaankin. Ja vertaistuki on tällä tiellä myös tosi tärkeää.
Kirjoitat kauniisti ystävien tuesta, hienoa että saat tukea. Uskon että avoimuus on hyvä tie, silloin saa myös eniten tukea. Et ole yksin, moni ajattelee sinua juuri nyt ! Paljon jaksamista lähettelee
yksitissinen betty
Tuosta loukkaamisen pelosta ja Bettyn yksitissisyydestä tuli mieleen: netissä on vaikka kuinka paljon neulottujen ja virkattujen rintaproteesien (onkohan se oikea termi tässä?) kuvia ja ohjeita. Meinasin jo aikaisemmin laittaa tänne linkkiä sellaisiin, mutta sitten alkoi epäilyttää olisiko se sittenkin masentava juttu... Enivei, jos tässä niin käy että sinusta amatsoni tulee, niin lupaan väkertää sinulle sellaisen jostain ihanasta langasta :-)
VastaaPoistabetty, kiitos rohkaisusta. Suhtaudun tuleviin hoitoihin kyllä todella luottavaisin mielin.
VastaaPoistajovain, ja minä kun jo jo suunnittelin kuinka seuraavassa Finnconissa voitan naamiaiset kääpiöamatsonina. :D
Sikäli olen iloinen siitä että leikkaus ei tullut ekana, että nyt ehdin ainakin yrittää totutella ajatukseen elämästä yksitissisenä etukäteen.