Tanssien kohti hoitoja

Tänään aloitin päivän itämaisessa tanssissa. Olen harrastanut sitä nyt muutaman vuoden, vaikka harrastus onkin välillä ollut katkolla lapsen saamisen tai työkiireiden takia. Minulla on kaksi vasenta jalkaa, joten tanssin vaatima kehonhallinta ei tule mitenkään luonnostaan, mutta uskallan kuitenkin väittää vähän edistyneenikin. Lisäksi tanssi pitää paljon tietokoneella istuvan ihmisen selän ja hartiat kunnossa hauskemmalla tavalla kuin joku jumppa. Alkujaan ajattelin joutuvani jättämään tanssimiset tältä keväältä, mutta nyt kun leikkausta ei pukkaakaan päälle, kysyin lääkärin mielipidettä ja sain vihreää valoa jatkaa harrastustani jos ja kun jaksan. Tammikuun ensimmäiset tunnit jäivät minulta töiden ja tutkimusten takia väliin, ja tänään oli näin olleen ensimmäinen tanssitunti patin löytymisen jälkeen. Huomasin että koko vasen puoli kroppaani oli kuin jäässä, todella kankea ja vaikea saada liikkumaan. Luulen että olen alitajuisesti jännittänyt lihaksiani, ikään kuin käpertynyt sairaan rintani ympärille. Sen lisäksi, kuinka hyvää tanssi venyttelyineen teki lihaksille, se teki hyvää myös mielelle.

Huomenna on sitten ensimmäinen sytostaattihoito, johon valmistautumisen aloitan tänä iltana ottamalla kourallisen kortisonitabletteja. Jokaisen sytostaattihoidon yhteydessä syödään kolmen vuorokauden kortisonikuuri, ja annokset ovat isoja, viisi tablettia kerrallaan n. 12 tunnin välein. Se voi kuulemma aiheuttaa hyperaktiivisuutta, joten tarmonpuuskaa odotellessa. Kortisonikuurin loputtua on sitten odotettavissa aivan yhtä määrätön väsymys. Ja tietenkin ne kaikki muut sivuoireet, kolotukset, turvotukset, makuhäiriöt... ja se hiusten lähtö.

Varasin kampaajan tänään, ja sain ajan maanantaille. Uutta lyhyttä tukkaani en ehdi pitkään kantaa, mutta haluan kuitenkin tehdä tämän, vaikka sitä voisikin pitää rahan tuhlauksena. Ehkä tunnen jollakin tavalla hallitsevani tilanteen, kun annan leikata hiukseni pois ennen kuin ne tippuisivat hoitojen seurauksena omia aikojaan. Jos tästä tilanteesta haluaa jotakin positiivista löytää, muukin ihokarvoitus kuulemma harvenee, joten kenties saan lopettaa sheivaamisen seuraaviksi kuukausiksi.

Tajusin myös näin jälkijunassa, että hiusten lähtö tekee sairauden näkyväksi kaikille niillekin, joille en ole siitä vielä kertonut - esimerkiksi tanssiryhmälle ja opiskelijoille. Niin että taidan päätyä syöpämannekiiniksi joka tapauksessa, ellen halua teljetä itseäni neljän seinän sisälle.