Ja laskuhumala...

Tältä erää viimeinen kortisoniannos meni tänä aamuna, ja hyvä niin. Viime yönä taisin saada nukutuksi peräti kaksi tuntia, ja aamuisen kortisoniannoksen jälkeen sydän hakkasi kuin viimeistä päivää ja olo oli muutenkin aika tutiseva, niin fyysisessä kuin henkisessäkin mielessä. Lääkärin lupailema kortisonilääkityksen päättymistä seuraava väsymysvaihe ja nukkuminen alkavat kuulostaa erittäin houkuttelevilta.

Tänään vietin taas useamman tunnin Meilahdessa. Kävin tapaamassa sairaalan sosiaalityöntekijää, jolta sain paljon neuvoja ja apua sairaspäivärahan, toimeentulotuen ja muiden avustusten ja avun hakemiseen. Koska olen apurahatutkija-pätkätyöläis-jatko-opiskelija, tilanteeni on jokseenkin niin solmuinen kuin olla ja voi, ja ilman apua tuskin selviytyisinkään tästä paperisodasta tai tulisin ajatelleeksi kaikkia tahoja, joihin täytyy olla yhteydessä, tai asioita jotka pitää järjestää. Uskomattoman hienoa että sairaalassa on tällainen palvelu, ja sitä myös aktiivisesti tarjotaan potilaille. Siitä täydet pisteet Meilahteen!

Sosiaalihoitajan tapaamisen jälkeen olikin hillitön nälkä. Tähän mennessä tuntuu että ruokahalu on vain yltynyt sytostaattien myötä. Onneksi ehdin käydä sairaalan kanttiinissa kahvilla ja runebergintortulla ennen ultraääntä. Kahvi ja torttu olivat hyviä, mutta ostamani mehu maistui vähän hassulta, näitä hoitojen sivuvaikutuksia. Muitakin on alkanut tuntua: posket ja muutenkin iho helottivat välillä ihan punaisina ja alaselkä, reisien ja pohkeiden lihakset särkevät. Kaikki täsmää kuitenkin annettuun listaan docetakselin mahdollisista sivuvaikutuksista, eikä mikään ole vielä sietämättömällä tasolla. Minulla on onneksi ilmeisesti melko korkea kipukynnys. 

Ultraäänitutkimuksen teki tosi nuori (ja hyvännäköinen ;) mieslääkäri. Siinä ei mitään uutta ja yllättävää, mittailtiin kasvaimen ja etäispesäkkeiden kokoa jotta nähdään kuinka sytostaatit alkavat niihin purra. Olen ollut tuntevinani kaulassa ja vasemmassa nivuskuopassa arkuutta, mutta kaulan ultrassa ei mitään ylimääräistä näkynyt, ja nivuskuoppa kuulemma näkyy tomografiakuvassa eikä sielläkään ole mitään ylimääräistä. Että jospas nyt rauhoittuisin näiden osalta. Oikea puoli oli myös edelleen puhdas. Pidetään peukkuja että nyt kun sytostaattihoito on alkanut, tauti ei enää leviä vaan kääntyisi pikemminkin talttumaan päin. 

Viitaten tänään Hesarin yleisönosastolla olleeseen Naistenklinikan ylilääkärin kirjoitukseen sairaalahoitojen todellisesta hinnasta, joka käänteessä tämän sairauskertomuksen edetessä olen tullut erittäin konkreettisesti muistutetuksi siitä, miksi veroja maksetaan. Siksi, että jossakin muussa maassa joutuisimme järjettömään velkakierteeseen tai meillä ei yksinkertaisesti olisi varaa maksaa minulle parasta mahdollista hoitoa, jonka nyt saan yhteiskunnan tukemana lähes ilmaiseksi. Pelkästään lääkäreihin ja tutkimuksiin olisi tähän mennessä yksityisellä taholla uponnut varmasti jo ainakin pari tuhatta euroa, kalliista lääkkeistä ja hoidoista puhumattakaan, mutta itse olen maksanut vasta muutamia kymppejä.