Tutkimuksissa II

Tänään oli ylävartalon tietokonetomografia. Valmistautuminen siihen piti aloittaa eilen illalla juomalla 8 ml varjoainetta sekoitettuna 4 dl:an vettä tai mehua. Sekoittelin litkun laimennettuun omenatuoremehuun. Varjoaine maistui silti läpi, aika lailla samalta kuin pahanmakuiset yskänlääkkeet joissa katkeraa makua on yritetty peittää makeutusaineilla.

Kun aika kuvaukseen oli klo 10.30, olin paikalla jo klo 10 ja osoittautui että oli hyvä niin, koska kohta minua tulikin kyselemään hoitaja, joka toi juotavaksi toisen samanlaisen annoksen varjoainetta. Tällä kertaa se oli sekoitettu appelsiinimehuun, mikä toimikin selvästi paremmin, voimakkaamman makuinen mehu peitti varjoaineen maun melkein kokonaan. Eli jos joudutte joskus juomaan varjoainetta, suosittelen sitä nautittavaksi appelsiinimehun kanssa.

Täsmällisesti silloin kuin pitikin minut sitten kutsuttiin tietokonetomografiaan. Ylävartalolla olevat metalliesineet ja rintaliivit piti taas ottaa pois, muuten sai vaatteet pitää päällä. Sen jälkeen alettiin laittaa kanyylia että varjoainetta saadaan suoraan suoneen, mutta sepä ei käynytkään kovin näppärästi. Kyynärtaipeeni ovat nimittäin oikea verikokeenottajan painajainen, suonet eivät näy oikein mistään. Kun kanyylia oli huonolla menestyksellä yritetty sekä vasempaan että oikeaan käsivarteen (kaikilla näillä neulanrei'illä alan kohta näyttää suonensisäisten huumeiden käyttäjältä), se laitettiin vasempaan kämmenselkään. Tämä oli oma ehdotukseni, sillä juotuani puoli litraa varjoainemehua minulla alkoi olla melkoinen vessahätä, ja halusin päästä tutkimuksessa eteenpäin.

Tietokonetomografi näyttää aika lailla joltain scifielokuvan aika-avaruusportilta. Ajettiin pari koekierrosta sen varmistamiseksi että osaan noudattaa hengitysohjeita (hengitä sisään - pidätä hengitystä - voit hengittää) ja päästiin asiaan. Varjoaine laitettiin valumaan suoneen. Minulle oli kyllä sanottu, että sen leviämisestä tulee lämmin tunne, mutta hetken kuvittelin nolosti laskeneeni hädissäni alleni. Varjoaineen leviäminen oli sellainen äkillinen kuuma lehahdus. Itse tomografia kesti hetken vain, eniten aikaa koko toimituksessa oli varmaankin mennyt suonen etsimiseen. Kämmenselässä oleva verisuoni ei ollut ihan kestänyt varjoaineen pumppaamista, ja hoitaja pahoitteli että siihen tulee patti. Se tuntui jotenkin huvittavalta - pieni verenpurkauma kämmenselässä ei rintasyöpään verrattuna tunnu kovin isolta jutulta.

Nyt sitten vain odotellaan maanantaita, jotta saan kuulla mikä on tilanne ja millainen on suunniteltu hoito. Olen sitä tietenkin yrittänyt itse arvailla, ja lukemani perusteella uumoilen päätyväni ensin sytostaatti- ja sädehoitoon kun tähän mennessä ei ole vielä leikattu. Mutta parin päivän päästä se selviää. Olen yrittänyt henkisesti valmistautua tuomioni kuulemiseen, mutta veikkaan että itku tulee, olivat tulokset mitä tahansa - joko järkytyksestä tai helpotuksesta. Täytyy kehitellä mahdollisimman paljon tekemistä viikonlopulle, ettei odottelu olisi niin piinallista.

Tänään on kulunut kuukausi  siitä kun huomasin patin.