Luulinko olevani tänään jotenkin viisaampi?
Jos en olisi itse halunnut nähdä lausuntoa, en vieläkään tietäisi paljon mitään muuta kuin että syöpä on ja jatkoa tulee, minkä oikeastaan siis tiesin jo eilen. Mutta koska pyysin lausunnon nähtäväksi (olisi pitänyt älytä pyytää siitä kopio saman tien, mutta sitä en osannut siinä tilanteessa tulla pyytäneeksi) osaan nyt kertoa vähän enemmän. Vasemmasta rinnastani on löytynyt pahanlaatuinen syöpäkasvain lobulaarista tyyppiä, ja lisäksi pienempi kasvain solisluukuopan imusolmukkeesta sekä joitakin epäilyttäviä muutoksia kahdessa imusolmukkeessa kylkiluiden välissä rinnan ja solisluun välillä. Vasemmasta kainalosta ei ole löytynyt mitään, eikä oikeasta rinnasta tai kainalosta (mikä sinänsä on kai hyvä, koska tuo lobulaarinen on syöpätyypeistä se joka herkemmin leviää myös toiseen rintaan).
Hoidon osalta en ole yhtään fiksumpi kuin ennenkään. TK-lääkäri oli pistänyt lähetteen rintakirurgiaan, mutta siellä erikoislääkäri oli pistänyt sen edelleen syöpätautien poliklinikalle, ja tässä sitä nyt sitten odotellaan milloin sieltä suvaitsevat ottaa yhteyttä. Yritin soittaa syöpätautien polin neuvontanumeroon, mutta ensin sieltä ei vastattu ja klo 12 jälkeen se oli kiinni.
Kävin sitten samalla ottamassa sikaflunssarokotteen, kun ajattelin että mahdolliset hoidot voivat vetää huonoon kuntoon ja siihen ei enää tarvita mitään influenssoja päälle. Siellä oli tosi mukava hoitaja, joka neuvoi kysymään psykologiapua terveyskeskuksesta (kerroin siis tuosta syöpädiagnoosista ja kysyin voiko silti rokottaa) ja nyt mulla on terveyskeskuksen psykiatrisen sairaanhoitajan tms. puhelinnumero josta voin yrittää varata aikaa jos liikaa ahistaa. Tuo hoitaja arveli myös kuvailemani diagnoosin perusteella että leikkauksen lisäksi on luvassa muutakin hoitoa. Ehkä siksi tuo lähete on jatkanut matkaansa sinne syöpäpolille. Mutta toivottavasti ottavat sieltä yhteyttä pian, alkaa väsyttää tämä odottelu.
Löysin myös diagnoosin joka kuvaa hyvin omaa suhtautumistani tähän syöpään:
älyllistäminen, intellektualisaatio
psyykkinen puolustusmekanismi, jolla henkilö pyrkii välttämään häiritseviä tunnetiloja ratkaisemalla ongelmia vain käsitteellisen ajattelun keinoin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
No heip taasen:-)
VastaaPoistaSie se oot nopea liikkeissäs! Nyt jo plokit pystyssä. Vaan se on ihan hyvä merkki ja tuo löytämäs suhtautumistapa on ihan niinku siulta vois odottaakin...Mikä taas on hyvä ja huono.
No, HYVÄ katos että löysit ainakin näin shokkivaiheessa keinon mennä eteenpäin - tulta päin!
Ja HUONO jos joskus alat luulla että se olis ainoa sallittava keino käydä tätä kyseistä taistelua...
Sillä niitähän päiviä tulee varmasti niin monenlaisia ja vaikeanlaisia vastaan (niinku elämässä yleensäkin)ja silloin pitää muistaa että välillä analyysit ja älyt ja järjenhippuset voi heittää helvettiin ja antaa vaan tulla itkua ja huutoa tai ihan mitä tuntuu!
Niin ja sitten onpas puolustusmekanismit korvien välissä millaset tahhaan niin muista aina että on siulla ainaki yks ystävä jolle voip soittaa ja purppasta ihan millon vaan ja mihin vuorokauden aikaan vaan.
kirjaili A.
ps. Ei nukuta niin menin netistä kattomaan ihan muita juttuja ja sattumalta löysin tämän!Iloinen yllätys muuten paskassa hommassa:-/
Hei!
VastaaPoistaOlen samassa elämäntilanteessa kanssasi: rintasyöpä löytyi syksyllä, olen 43-v ja minulla on pieni poika, odottelin, älyllistin, torjuin ja jatkoin elämääni. Nyt odotan viimeistä sytokuuria ja olen tyytyväinen ratkaisuuni.
Ai niin, kerroin vielä kaikille että olen sairas mutta en halua keskustella asiasta yhtään enempää. Jälleen: tyytyväinen ratkaisuuni.Kun kypsyttelee omia ajatuksia niin ei halua hukata energiaa toisten ihmisten paniikin ja surun lohduttamiseen. Murehtikoon muualla.
Kun ei panikoidu vaan antaa tavallisen elämän rauhoittaa ja samalla omien ajatusten kypsyä niin hyvä tulee:)
Tosi paljon tavallista arkea toivotan sinulle! Meitä vertaisia on yllättävän paljon, kuten varmaan huomasit rintasyöpäyhdistyksen sivuilta. ( Sieltä löysin blogisi). Tukea ja neuvoja löytyy sillä aina on niitä, jotka juuri kokevat tai ovat vasta kokeneet saman. Elämä jatkuu eikä edes niin erilaisena kuin alkupaniikissa kuvittelee!
Kirjoitin tähän mielestäni vastauksen mutta se on kadonnut johonkin - ehkä näin unta tai painoin väärää nappulaa.
VastaaPoistaanna, jos meidän yhteydenpito tästä taas tiivistyisi niin jotain hyvää on seurannut tästä kaikesta.
ursus, kiitos käynnistäsi. Tuolta palstalta olenkin jo löytänyt paljon tietoa ja paikoitellen helpotusta huoliin. Ja huomannut että meitä "nuorena" sairastuneita onkin aika paljon. Itse olen vielä sivusta seuraillut, on vielä aika pallo hukassa kuitenkin...