Tuloksia, vihdoinkin!

Tapasin siis vihdoin tänään lääkärin - hyvin mukava, arviolta oman ikäiseni mies. Olin odottanut vanhempaa, kun minulle oli kerrottu lääkärin olevan erittäin kokenut, ja vähän jännittänyt ennalta lääkärin tapaamista, mutta turhaan. Mutta edetäänpä jossain järjestyksessä...

Menin vastaanotolle yksin, mutta olin jättänyt miehelle tiedon että jos hänelle soitetaan, uutiset ovat huonoja ja hänen pitää tulla saman tien Meilahteen. Sen verran hermona olin (jännitin niin että melkein oksetti), että päädyin ottamaan yhden rauhoittavan ennen vastaanottoaikaa. Nyt niistä ei onneksi enää mene pää ihan sekaisin, vaan pystyin keskittymään paremmin. 

Ja tulokset ovat nämä: minulla on duktaalinen l. tiehytperäinen (ei siis lobulaarinen, niin kuin UÄ:ssä luki) karsinooma, joka on lähettänyt etäispesäkkeitä vasempaan kainaloon (yksi imusolmuke jossain syvällä, mikä voi selittää miksi se ei ultrassa näkynyt, mutta kipu ei siis ollut kuvitelmaa), saman puolen soliskuoppaan ja kylkiluiden väliin. Luustokartoituksessa ei löytynyt mitään, ei myöskään ylävartalotomografiassa sisäelimistä - ainoastaan tuo kainalon syvä imusolmuke oli uusi löydös tomografialla.

Koska näitä etäispesäkkeitä on näinkin monta ja osa vähän epätavallisissa paikoissa, joista niitä ei pystytä poistamaan leikkaushoidolla (kaulan imusolmuke + kylkiluiden välit), saan nyt aluksi sytostaatteja. Kuuri alkaa docetakselilla (kauppanimi Taxotere), jota tulee kolme kertaa alkaen ylihuomisesta aina kolmen viikon välein tiputuksella Meilahdessa, ja sen jälkeen vaihdetaan todennäköisesti CEF:iin, jolla jatketaan toiset kolme kertaa, mutta tämä on alustava suunnitelma ja lopullinen toteutus riippuu tietysti hoitovasteesta. Taxoteren sivulääkityksenä tulee kortisonia ja pistoksina valkosolujen tuotannon virkistäjää, joka pitää opetella pistämään itse. Lisäksi saan pahoinvointilääkityksen, vaikka Taxotere ei kuulemma olekaan pahimmasta päästä pahoinvoinnin aiheuttajia. Hoidon tehoamista seurataan koko ajan ultraäänitutkimuksilla hoitojen jälkeen, ja tietysti ennen sytostaatteja otetaan aina verikokeet.

Epäselviäkin asioita vielä oli, koska patologin lausunnossa ei vielä ollut tietoja mm. syövän tarkemmasta tyypistä ja hormonireseptiivisyydestä, mutta nämä pystytään kuulemma selvittämään aiemmista näytteistä ja lääkäri on pyytänyt patologilta lisäselvityksiä. Kun nuo selviävät, hoitosuunnitelma vielä tarkentuu mm. sen osalta, tarvitsenko estrogeenin erityksen estohoitoa (= keinotekoiset vaihdevuodet). Lähiaikoina siis tulee selvyyttä myös näihin. Mutta jos hoito etenisi nykyisen suunnitelman mukaan, leikkaus olisi edessä kesällä. Todennäköisesti se on mallia "kaikki pois", mutta nyt olen tehnyt päätöksen murehtia sitä asiaa vasta kun se on ajankohtaisempi. Leikkauksen jälkeen ovat sitten vuorossa sädehoidot.

Ja hoidot alkavat sitten ylihuomenna. Fiilikset tällä hetkellä ovat taas optimistiset ja iloiset, kun pahimmat pelot eivät toteutuneet. Kenties tämä on hiukan hankalampi tapaus, mutta luotan siihen että syöpä on vielä häädettävissä. Ja tunnen olevani todella hyvissä käsissä tuolla Meilahdessa.