Viime yönä kivut haittasivat nukkumista. Aamuyöllä heräsin oloon kuin kaikki nivelet olisi kiskottu sijoiltaan ja vielä aamupäivällä tuntui että jalat eivät kanna, niin kipeät nivelet olivat. Onneksi ihan tavallisella 400 mg ibusalilla saa säädettyä säryt ja kolotukset siedettävälle tasolle, ja päivä on mennyt kohtalaisen hyvävointisena, kun olen ottanut särkylääkkeen joka kerran kun kivut alkavat voimistua. Nyt on pientä lämmönnousua, mutta kai sekin sivuvaikutuksena ihan mahdollisuuksien rajoissa on, kunhan ei nouse yli 38 asteen.
Ystävä kävi laittamassa lounasta kanssamme, ruoka oli hyvää ja vierailu piristi muutenkin mieltä. Vieraan lähdettyä otinkin sitten torkut.
Huomiselle olen varannut kampaajan, saa nähdä millainen olo on eli onko minusta lähtijäksi. Kun tämä on ihka ensimmäinen sytostaattihoitokerta, en vielä ollenkaan tiedä kuinka kauan nämä kolotukset jatkuvat. Mukava olisi kyllä jo päästä neljän seinän sisältä liikkeellekin, mökkihöperöityminen täällä uhkaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Hei!
VastaaPoistaLöysin sinulle kylään. On karmean kuuloista sanoa, että kiva tavata samanikäinen syöpäsisar, mutta tietänet mitä tarkoitan. Syöpä paha, kohtalotoveri kiva.
Kahlasin läpi alkuvuotesi. Suuria uutisia, nopeaa toimintaa, tunteita taustalla.. positiivisuutta ja päätös selviytyä. Toivon taipaleellesi runsain määrin taistelutahtoa ja suuria voittoja!
Kanssasi samassa taistelussa
ritari-Tiina
37v, kolmen lapsen äiti
rinta- ja munasarjasyöpäpotilas (tekisi mieli kirjoittaa että evp, mutta se olisi kohtalon kiusaamista)
Tiina, niinhän se on, ei tätä kohtaloa kenellekään toivo mutta kohtalotoverin löytäminen lohduttaa. Kiitos sanoistasi.
VastaaPoista