Tutkimuksissa I

Oikeastaanhan tämä on jo tutkimuksissa II, koska mammografia, ultra ja neulanäytteet olivat se ensimmäinen vaihe. Mutta mennään nyt näillä järjestysnumeroilla.

Aloitin aamun klo 7.30 verikokeilla Meilahden syöpäpolin labrassa. Verikokeisiin olen tottunut, koska mulla on myös reilun vuosikymmenen ajan ollut kilpirauhasen vajaatoiminta, jota on kontrolloitu vuosittain tai ainakin melkein, ja välillä tiheämpäänkin. Pistäminen on siis tuttu juttu eikä tunnu paljon missään, vaikka en siitä voi väittää tykkääväni.

Verikokeiden jälkeen menin klo 8.00 Isotooppiosastolle luustokartoituksen esivalmisteluja varten, eli sain suonensisäisesti lievästi radioaktiivista fosfaattia. Sekin pistettiin ihan vaan kyynärtaipeeseen, eikä tuntunut sen kummemmalta kuin verikoekaan. Tämän jälkeen ohje oli juoda vähintään puoli litraa tunnin aikana, ja menin alas kanttiiniin aamukahville ja juomaan tuoremehua, kun aamiainenkin oli jäänyt väliin aikaisen herätyksen takia - ja taisi jännitykselläkin olla osansa siihen, ettei aamulla mikään maistunut.

Koska gammakuvaus (eli se luustokartoitus) oli ajastettu vasta kymmeneksi että aine ehtii imeytyä, ehdin käydä tapaamassa jonohoitajaa tässä välissä. Se olikin aika pikatapaaminen. Sain nivaskan papereita esitäytettäväksi ja jotta muistaisin olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan - tietokonetomografia on perjantaina Kirurgisessa sairaalassa ja edellisenä iltana täytyy ottaa varjoaine, jonka sain myös mukaani. Lääkärin vastaanottoaikakin selvisi, se on heti ensi viikon maanantaina, eli kunhan kaikki näiden kokeiden tulokset ovat käyettävissä. Paljon muutakin tietoa sain, joka haihtui päästä saman tien, psykiatrisesta tuesta ja sosiaalihoitajasta ja ties mistä. Mutta tällaisia palveluita siis löytyy jos niitä tarvitsee.

Gammakuvaan jouduin sitten odottelemaan pidempään, alustava aika oli klo 10 mutta lähempänä yhtätoista oltiin kun pääsin kuvaukseen. Kaikki metalliesineet pois päältä (nappikorvikset eivät kuulemma haitanneet) ja makoilemaan lavetille, jonka molemmin puolin on jonkinlaiset levyt, gammakameraksi sitä mielestäni kutsuttiin. Siinä täytyy sitten olla liikkumatta kun kamera kulkee ylitse ja alitse. Hienoinen paniikin välähdys kävi kun päällyslevy laskeutui hyvin lähelle kasvoja, mutta sitten keskityin hengittämään rauhallisesti ja yrittämään rentoutua, ja jonkin ajan kuluttua levy oli siirtynyt pois kasvojen päältä, tai lavetti levyn alta, en ole ihan varma miten nämä liikkumiset menivät, koska odotuksen venyessä olin napannut rauhoittavan ja olin vähän pöllyssä. Olisipa jännä nähdä kuvat. Jos niissä tosiaan näkyy koko luusto, voisivat viehättää myös nelivuotiasta, joka on ollut viime kesän museokäynneistä saakka kovin innoissaan luurangoista.

Olen muuten tämän päivää sitten radioaktiivinen, ja minun pitää pysyä loitolla lapsista ja raskaana olevista. Miten lie tuo hellyydenkipeä nelivuotias ottaa sen, että äiti ei suostu ottamaan syliin.

Ja siinäpä se sitten oli. Hoitajista minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa, mutta ehkä siksi että olin skarpannut kovasti ollakseni reipas kaikkien tutkimusten läpi, olo oli aika ontto syöpäpolilta lähtiessä ja mieli tuntui autiolta. Ehkä kaikkein huonoin päivä tähän mennessä koko touhun alkamisesta lukien, taistelutahto on nyt ihan poissa. Tekee vain mieli ryömiä jonnekin pensaaseen.