Kortisonihumala

Lääkäri varoitti että kortisonista voi tulla kaikkivoipaisuuskuvitelmia, ja niin tuntuu olevan. Tänään on mennyt tosi lujaa. Olen ollut ihan maanisessa vedossa neljän tunnin yöunista huolimatta. Sikäli hyvä että sain monta juoksevaa asiaa työpaikalla hoidettua. Vein myös B-paperit Kelaan ja järjestelin apuraha-asioita. Huomenna sitten tapaamaan Meikun sosiaalityöntekijää, jonka kanssa ihmettelemme, mistä saan rahaa näiden hoitojen aikana. Ja sen päälle kontrolliultra. Huominen polkataan siis taas taudin tahtiin.

Inventoin toissailtana huivivarastoni ja totesin että se ei ollut soveltuva tähän aiottuun jatkuvaan käyttöön. Tänään sitten hyödynsin energisen olon käymällä ostamassa viime hetken alennusmyynnistä 70% alennettuja huiveja tulevaa tukanlähtöä silmällä pitäen. Sikäli tämä kortisoni-high on myös aika hämäävä olotila että sitä tuntee olevansa ihan kunnossa, mutta ei sitten olekaan. Tämän sain huomata kun juoksin metrosta bussiin ja puuskutin seuraavat kymmenkunta minuuttia kuin palkeet. Ehkä täytyy yrittää pitää järki kädessä ja olla tempaisematta tällaisia urheilusuorituksia sytostaattihoitoja seuraavana päivänä.

Neulastankin sain tänään pistettyä ihan itse, vaikka olin työkaveria jo pyytänyt avuksi siltä varalta että en saa työnnettyä piikkiä nahkaani. Mutta kaikkeen näköjään pystyy kun tarpeeksi hyvin motivoidaan.

Maksusitoumus peruukkia varten oli tullut tänään postissa, huomenna voisin ehtiessäni jo soitella ja varata aikaa. Kun nyt kerran peruukin ilmatteeksi saa niin voisihan sen ottaa. Nelivuotias on jo ilmoittanut värinkin, sen pitää olla punainen, ja siinä pitää olla tähti. Kun totesin, että peruukkia ei taida saada valmiiksi tähdellä varustettuna vaan täytyy ostaa hiussolki, poika korjasi, että se on peruukkikoriste.

Kynnetkin sain lakkaan eilen, pojan toimiessa makutuomarina. Lakan piti olla oranssia, joten nyt on kuparinväriä sekä sormen- että varpaankynsissä. Minulla on aika iso kynsilakkavalikoima vaikka harvoin kynsiäni lakkaankaan, varsinkaan sormen kynsiä, kun olen taipuvainen kaivelemaan maata kesäisin sekä työkseni että huvikseni. Tänä keväänä voidaankin sitten ihmetellä sitä, että mulla on aina kynnet hyvässä lakassa.

Kovin paljon sivuvaikutuksia en ole vielä huomannut. Posket helottavat ja silmät vähän punoittavat, suuta pyrkii kuivaamaan ja samoin huulet ja käsien iho tuntuvat kuivuvan tavallista enemmän. Mutta pahin lieneekin edessä kun kortisonikuuri huomenna päättyy.