Lopputarkastus

Tänään mennessäni puolitapäivin toisiksi viimeiseen sädetykseen oli Linac2:n ovessa lappu: "Olemme myöhässä n. 1½ tuntia. Pahoittelemme tilannetta." Puolitoista tuntia? Tähänastinen ennätys. Ja minulla piti olla yhdeltä jo lääkärikin! Kävin kolkuttelemassa röntgenhoitajien ovelle, ja sovittiin että menen ensin lääkäriin ja palaan sitten Linac2:n oven taakse sädetystä varten.

Lääkäri - sama, jonka tapasin sädehoidon suunnittelussa - tarkasti sädetysalueen ja vaikutti tyytyväiseltä näkemäänsä. Hän kertoi että sädehoidon vaikutukset ihoon jatkuvat vielä noin viikon verran hoitojen päättymisestä, mutta sen jälkeen iho alkaa korjautua. Siinä vaiheessa iho voi hilseillä ja mennä hiukan rikkikin, mutta antibioottikuurille ei yleensä ole tarvetta. Jos kuitenkin ongelmia ilmenisi, voin soittaa sädehoito-osastolle.

Sen jälkeen oli puhetta jatkoseurannasta. Niin kuin onkologini keväällä jo sanoikin, minulla on aggressiivisen ja useampiin imusolmukkeisiin levinneen syövän takia edessä normaalia rintasyöpäpotilasta tiheämpi seuranta. Ensimmäinen seurantakäynti tomografioineen ja verikokeineen sekä lääkärin tapaamisineen on jo kolmen kuukauden päästä, eli vielä ennen joulua. Sädehoitolääkäri lupasi laittaa ajanvarauspyynnöt menemään samoin tein, postia tulee kotiin ennen pitkää. Muistin tueksi sain vielä kaksipuolisen A4:n verran tekstiä jossa on mm. oirepolin puhelinnumero, jonne sopii soittaa mikäli oireita joko syöpään tai sen hoitoon liittyen ilmenee.

Kun nämä asiat oli saatu käytyä läpi, otin vielä puheeksi nivelkivut. Lääkärikin totesi että oireeni voisivat viitata reumaan. Alkuun hän harkitsi luustokarttaa, mutta loppujen lopuksi päätti pistää minulle suoraan lähetteen asiaankuuluvalle taholle, jossa saavat sitten päättää millaisia tarkempia tutkimuksia tarvitaan. Näin siis järjestyi sekin asia hyvin, ja nyt vain odottelen kutsukirjettä.

Olin tuskin istahtanut odottamaan sädetysvuoroani kun röntgenhoitaja tuli kertomaan että kone oli mennyt rikki. Huolto kestäisi noin vartin. Lohdutukseksi hoitaja jakoi meille odottelijoille kahvikuponkeja, ja menin sitten joutessani kuppilaan. Sillä välin kun siemailin kahvia kone oli saatu kuntoon ja ehdin parahiksi takaisin kun minua sitten kutsuttiinkin. Siinä käydessäni lavetille pitkäkseni röntgenhoitaja kertoili huollon syyksi, että koneesta oli hajonnut moottori, ja se oli vaihdettu. Ihmettelin, lakkaako kone tuottamasta säteilyä jos moottori hajoaa, ja hoitaja selvensi että kyseessä oli yksi sädetysaluetta rajaavan säleikön osia liikuttelevista moottoreista - jokaisella säleellä on oma moottorinsa. Nyt oli kuitenkin kone kunnossa ja korjatulla moottorilla säleikkökin liikkui moitteettomasti.

Kun hoidon jälkeen kiskoin paitaa pääni ylitse, toinen röntgenhoitajista kysäisi montakos kertaa minulla on vielä jäljellä. "Huomenna on viimeinen", vastasin.