Vanhassa omenapuussa ei montaa omenaa enää ollut, mutta toisessa, villiintyneessä puussa sitäkin enemmän. Hilloksi asti en villiomenia alkanut kerätä, mutta eiköhän noista piirakka saada syntymään. Sieniä oli metsä täynnään. Paitsi haperoita ja rouskuja, saimme myös valtaisan herkkutattisaaliin, joka piti kuljettaa kotiin isolla pärevasulla kun emme kaikkia sieniä mitenkään ehtineet mökillä käsitellä. Mereen en mennyt, sillä rantavedet olivat sinilevän kirjomia. Mutta oli vesikin jo kylmennyt.
Metsässä tonkiessa ja pihaa kuopiessa ajatukset pääsivät hyvin irti sairasarjesta. Vähän liiankin hyvin ehkä, päätellen siitä että sunnuntaina innostuin kurittamaan villiintyneitä ruusuja sillä seurauksella että illalla vasen olkavarsi turposi kuin pullataikina - ja arvatkaapa, olinko muistanut ottaa tukihihaa edes mukaan. Sen jälkeen osasin sentään ottaa rauhallisemmin, eikä turvotuskaan onneksi levinnyt kyynärpään alapuolelle.
Öisin syöpä sen sijaan pyrki ajatuksiin. Ehkä hoitojen loppuminen ja jonkinlainen stressin laukeaminen vaikuttivat siihen, että näin sekavia unia ja heräilin aamuyöstä, eikä uni tahtonut enää tulla silmään. Eräänä yönä sain unessa kuulla syövän uusineen ja levinneen luustoon, maksaan ja munuaisiin. Herätessäni mietin vielä täyttä päätä miten järjestelen asiat nyt kun en pääsekään palaamaan töihin vaan joudun takaisin sytostaattihoitoihin, ja kesti hetken ennen kuin helpotuksekseni tajusin nähneeni vain unta.
Kotiin tullessa minua oli odottamassa myönteinen sairauspäivärahapäätös syyskuulle ja kirje yliopistolta - väitöskirja-apurahani alkaa hakemukseni mukaisesti lokakuun alusta. Täytyy alkaa suunnata ajatuksia takaisin tutkimuksiin - niihin omiin, ei näihin syöpäasioihin eikä edes nivelkipujen jatkoselvittelyyn, johon kutsua ei vielä ole kuulunut. Siinä uudelleenorientaatiossa kahden viikon oleskelu tutkimuksen kohdemaassa toivottavasti auttaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Hyvältä kuulosti taas mökkireissu - toivottavasti vaan tuo turvotus on jo rauhoittunut. Rahakuviotkin on siis tällä hetkellä hanskassa ja reissu odottaa. Ei hassumpaa :)
VastaaPoistaHyvältä kuulosti reissu ja saalis. En oikein tunne vielä 18 vuoden jälkeenkään täkäläisiä sienimetsiä:) joten tarvitsisin oppaan.. sienet kyllä tunnen, ne herkullisimmat syötävät. Torilta olenkin nyt tyytynyt poimimaan, passaa se sekin.
VastaaPoistaKiva että syksyn kuviot raha-asioita myöten kunnossa ja pääset hommiesi pariin. Muuta puuhaa - muuta ajateltavaa, näin se vaan on.
Voih, mökki ois kiva. Tai pitkä viikonloppu irti kotikuvioista :) Kiva, että oli hyvä mökkireissu. Ja mahtava, että raha-asiat on sutviintunu noin.
VastaaPoistaAurinkoista syyskuuta!!
Olitpa kaukaa viisas, kun varasit sen matkan tähän siirtymävaiheeseen ja syöpäajatuksista irrottautumiseen. Kaikki näyttää järjestyvän sittenkin hyvin ja melkein toivomallasi tavalla.
VastaaPoistaSyöpäpelosta ei varmaan ikinä pääse, kun sen ja hoitojen kauheuden on kerran kokenut. On vaan opeteltava elämään sen kanssa, on pakko, ja toivottava että vähitellen päivät ja yötkin täyttyvät muulla.
Mutta hienoa että pääset vihdoin jatkamaan työtäsi. Onnea matkaan! Ja arvaa ollaanko me ylpeitä sinusta, sitten kun olet tohtori!
Luin viime lauantaina tämän blogin läpi. Minun teki mieli kommentoida jo siinä kohdassa, kun sittenkin pääsit Pariisiin, vaikka aluksi pelkäsit, ettei onnistu. Viimeistään nyt on syytä onnitteluihin: puolen vuoden sivupolun (tosi ikävän, ei voi kieltää) jälkeen pääset takaisin tutkimustöihin ja taloudelliset byrokratiatkin ovat mallillaan! Onnellista syksyä!
VastaaPoistaKitsune. Kuulostaa Kivalta:) Siis mökkireissu sienisaaliineen. Turvotus kyllä olisi saanut jäädä tulematta. Mutta koska se tuli, toivotaan että häipyykin saman tien. Nyt voisit kyllä pitää sitä hihaa mahdollisuuksien mukaan (esim.iltaisin) kun selkeästi tuota turvotusongelmaa yrittää lykätä. Sellainen neste joka jämähtää sinne kudoksen ja ihon väliin pitkäksi aikaa, on sitä nestettä, joka ei lähde pois. Niin kauan ei ole hätää, kun jumppa/hiha tai ne yhdessä poistavat heti nesteen. Sinun aktiivisuus - se palkitaan.
VastaaPoistaUnissa se syöpä minullakin kummittelee:( Mutta totuuden nimissä olen nähnyt myös unta jossa kerroin Ystävälleni että vietän 10-vuotispäivää. Siis 10 vuotta sairaudesta. 10 vuotta terveenä. Siitä pidän kiinni!!! Mietin iltaisin ennen nukahdusta sitä unta ja toivon sen olevan enneuni:)
Ihanaa matkaa Sinulle. Toivottavasti voit edes vähän lomaillakin. Minäkin aion matkalle. 3vk kuluttua on laukku pakattuna ja passi odottaa käyttöä. Ja minä kun keväällä luulin ettei sitä päivää tule. Pianhan se on.
Tsemppihalauksin
Hahtis
Ps. Kysyin lääkäriltä miksi eriävät mielipiteet rekonstruktiosta. Ja kyllä. Uusimisriskiin suhtautuvat niin eri tavalla. Nyt oli hyvin nuori onkologi ja hän suositteli 3 vuotta. Siksi että leikkaukset saattavat "roihauttaa" syövän uuteen lentoon. Kysyin kyllä että minkä syövän..sehän on poissa.
Mutta virallinen suositus ennen rekonstruktiota on vähintään 1 vuosi. Minun kohdallani se olkoon 3. Se ei tunnu nyt tärkeältä. Elämä tuntuu.
Ainakin se matka auttaa edelleen ajattelemaan ihan muita asioita kuin potilaana oloa. Elämään elämää, jossa ensisijaisesti on muuta kuin potilas. Toivon, ettei syöpä tule mukaan edes unissa! Toki kaikkien rankat kokemukset, sairaudet tai muut, kulkevat jollain tasolla aina mukana, mutta on varmasti mukavaa (vaikka ehkä vähän hermostuttavaakin) olla muussa roolissa. Ja kyllä se tutkijan rooli siitä taas löytyy tauonkin jälkeen!
VastaaPoistaOoh, sanavahvistukseni oli "wormleg"!
VastaaPoistascaredy-cat: Munkin tekee monasti mieli tulla takaisin kommentoimaan sanavahvistuksiani. Yksikin päivä se oli "divorceed". En oo eronnu, vaan onneksi tossa oli kirjaimen heitto ;)
VastaaPoistadivorced=eronnut (adjektiivi)
divorcee=eronnut (substantiivi)
Tee, rahakuviot hanskassa juu - niukkuus jatkuu. Onneksi tuli se "kanta-asiakaskortti", saa loppuvuoden sairaalakäynnit ilmaiseksi. Ajatteles jos olisi sairastunut sillä lailla loppuvuodesta että ei tulisi katto täyteen tänä- eikä ensi vuonna. Onni onnettomuudessa.
VastaaPoistatiina, jokainen metsä on sienimetsä, sitten täytyy vain tuntea sienet - ja niin kuin aina teroitetaan, opetella tuntemaan myrkkysienet ja kerätä vain tunnistamiaan sieniä...
Kiara, toivottavasti saisit sen tilaisuuden mökkiviikonloppuun, tai muuhun irtiottoon arjesta.
rk, nyt alkaa tulla paineita jos täälläkin vesi kielellä odotellaan mun tohtoroitumista. :D
Sun äitis, etpä sitten ihan pientä urakkaa ole tehnytkään jos koko blogin läpi lukaisit. Kiitos toivotuksista!
Hahtis, olen pitänyt nyt kiltisti hihaa. Ensiavuksi kyllä jumppasin niillä sun ohjeilla. Nyt käsi on mielestäni jo selvästi parempi.
Ihanaa että sinäkin pääset matkalle! Ja toivottavasti tuo unesi tosiaan on enneuni. :)
scaredy-cat, yllättävän sujuvasti se potilaana oleminen onkin jäämässä taakse, ehkä siksi kun en oikein ikinä siihen kunnolla sopeutunut... Se kyllä hiukan hermostuttaa miten työhön tarttuminen onnistuu kun tuntuu että pientenkin asioiden hoitaminen on tällä hetkellä jotenkin valtaisan henkisen ponnistuksen takana.
Juuh, nyt on "kanta-asiakaskortit" - tosin sulla ei ole kai (toivottavasti) montaakaan asiakaskäyntiä enää ole tälle vuodelle tiedossa ja ne kalleimmat operaatiot on toivottavasti itsellänikin jo takanapäin..
VastaaPoistaTee, maksukatto tuli täyteen jo ennen kuin suurimmasta osasta sädehoitoja oli tullut laskuakaan. Ja onhan mulla vielä joulukuulla kontrollien yhteydessä lääkärinkäynti, ainakin yksi psykiatrinkäynti, kilpirauhasjatkotutkimukset terveyskeskuksessa ja saa nyt nähdä jos noita nivelkipujakin aletaan selvittää mitä kaikkea siinä tulee vastaan...
VastaaPoista