Syyskuu on lopuillaan ja sen myötä kolmas syöpäkvartaali, on siis taas kurssikatsauksen aika.
Viime vuosineljännes alkoi CEFillä ja päättyi leikkaukseen. Tähän kvartaaliin on mahtunut leikkauksesta toipumista, sen jälkivaivojen kanssa elämään opettelua ja sädehoitojakso, jos kohta myös helteisen kesän viettoa, uintia, mökkireissuja ja sienestystä. Nyt ovat ohitse niin kesä kuin hoidotkin. Sairaita ei enää olla, terveiksi ei vielä tulla - ollaan siis jossakin liminaalitilassa.
Tukka on kasvanut jo niin pitkäksi ja tuuheaksi ettei päältä päin enää arvaisi mitä viimeisen yhdeksän kuukauden aikana on tapahtunut. Syöpä on kuitenkin edelleen mielessä, ei vain päivittäin, vaan monta kertaa päivässä. Jossain tuolla takaraivossa se matkustaa mukana (kuvaannollisesti siis) läpi kaikkien päivän puuhien ja putkahtelee mieleen mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä. Eipä kai se ihme ole, haukkasihan syöpä tästä vuodesta valtaosan, ja hoitojen päättymisestäkin on vasta vajaa kuukausi.
Tämän kvartaalin päättymisen myötä heitän virallisestikin hyvästit sairaselämälle ja siirryn takaisin työpöydän ääreen. Seuraavassa kvartaalissa on sitten edessä ensimmäinen kontrolli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Kyllä tämä mennyt vuosi varmastikin jää meille kaikille pallopäille muistiin vahvasti. On tapahtunut paljon asioita niin murheita, kärsimyksiä kuin myös onnenhetkiäkin niin omassa kuin blogisiskojenkin elämässä. Ja suurin osa noista tunteista liittyy tavalla tai toisella syöpään.
VastaaPoistaTästä jokainen jatkaa eloaan tavallaan, mutta tämä vuosi ei varmastikaan unohdu keltään.
Voi Kitsune. Niin samoja ajatuksia aina kirjoittelet. Monta kertaa päivässä syöpä putkahtaa mieleen. Tuntuu että radiossakin puhutaan nykyään enemmän syövästä kuin ikinä ennen..Ehkä se kuitenkin on sitä, että nyt sen poimii sieltä itse useammin. Niinhän sanotaan että raskaana olevat näkevät raskaana olevia, sairaat sairaita jne.
VastaaPoistaMulla valitettavasti tukka ei ole vielä kasvanut kuin..hmm..nahkapäästä millin siiliksi ja harvaksi sellaiseksi. Mutta eiköhän se sieltä. Vielä joutuu syöpämannekiinin roolia hetken kantamaan. Vielä kun joku neuvoisi, miten jatketaan normaalia arkea. Voiko siitä ikinä tulla normaalia? Entisen kaltaista? Niin sanovat ne jotka sairastaneet vuosia sitten, että pian se elämä rullaa samoissa vanhoisas uomissa, halusi tai ei. Kai se niin on.
Hirmuisesti tsemppiä, voimia ja kaikkea hyvää. Minä YRITÄN ottaa irtiottoa ainakin hetkeksi ja lopetan jatkuvat vierailut kaikilla syöpään viittaavilla sivustoilla.
Halein Hahtis
Sulla on tosiaan jo ihan normitukka, värikin on hyvä :) Eipä voisi ulkonäöstäsi arvata millainen vuosi sulla on ollut. Vuosi joka tuskin pääsee unohtumaan..
VastaaPoistaTilu, ei unohdu, varmasti ei. On tästä sen verran näitä fyysisiä muistutuksia, että jos muuten meinaisikin unohtaa niin ne kyllä pitävät asian mielessä...
VastaaPoistaHahtis, alkuun tuntuikin että eivät ne hiukset kasva, mutta nyt kolmen kuukauden jälkeen mulla on edelleen lyhyet, mutta aika tuuheat hiukset. Tuuheammat kuin ennen kuin lähtivät. Tuota itsekin pyörittelen, voiko elämä palata "normaaliksi". Kyllä kai, jos sen normaalin määrittelee uudestaan. Ennalleen, siihen en usko. Hyvää syöpätaukoa, halauksin toivotan.
Tee, aika pahasti saa tosiaan dementia raiskata ennen kuin tämä kokemus unohtuu... Ai mutta, yksi hyvä puoli tässä syövässä, Alzheimerin tautia ei ainakaan todennäköisesti saa, se on tutkittu juttu.
Toi olikin uutta mulle, että todennäköisyys Alzheimerin tautiin olisi nyt ainakin vähäisempi :) Pää on kyllä melkoista höttöä ilman sitäkin..
VastaaPoistaAi, tuo alzheimerin "puute" onkin ihan uusi juttu:)
VastaaPoistaSyöpämuistutuksia tulee jatkuvasti, ei niistä mihinkään pääse. Lokakuussa hehkutetaan pinkkiä, kaupan kassoilla on roosa-nauhoja jne. Joka aamu peilistä katsoo epätäydellinen etuvarustus jne, mutta tärkeintä kait on se, miten näihin muistutuksiin suhtautuu. Etteenpäin vaan! Seuraavaa kvartaalia kohti vain, niin terveenä kuin suinkin!
Syöpä on muuttanut elämää, sille ei itse mitään voi. Miten se on elämää muuttanut, sille varmaan jotain voi. Tuskin kukaan naarmuitta elämästään selviää, eikö sekin ole normaalia. Ja se että joidenkin naarmut ovat isompia kuin toisten. Pakko niiden kanssa on opetella elämään ja vähitellen joka päivä muistaminen ei toivottavasti tee enää niin kipeää. Tulee muuta lisäksi ja tilalle.
VastaaPoistaKontrollit onkin sitten taas uusi juttu. Joku menee ehkä luottavaisena ja toinen pelkotärinää täynnä. Pakko niihinkin on alistua, kun se toinen vaihtoehto on vielä ikävämpi.
Tästä jatketaan, niinkuin Tiina tuossa, niin terveenä kuin suinkin!
Juuri niin - täysillä vaan eteen päin ! Meikkä pitää samaa filosofiaa yllä kuin sytohoitojen aikana: Olen terve taas seuraavaan kontrolliin asti, jollei muuta ilmaannu. Kyllä se susi päässä pyörii, mutta eri tavalla nyt, kun hoidot on takana. Ihoa hoitelen, tukkaa kasvatan. 30.9. asti sairasloma, sitten olen lääkäreiden mielestä työkuntoinen ja terve. Lääkäri kyllä sanoi kirjoittavansa mulle lisää lomaa, jos tarvetta, puhelinsoitto riittää, mutta näillä näkymin 1.10. alkaen normaalit kuviot kehiin.
VastaaPoistaTsemppiä terveeseen kvartaaliin ; )
pirtsikka
Tee ja tiina, tuosta alzheimerin ja syövän yhteydestä - tai siis siitä, että yhteyttä ei ole, pikemminkin päin vastoin - uutisoitiin jo joskus alkuvuodesta.
VastaaPoistark, niinpä, noin olen itsekin ajatellut. Elämä muuttuu, mutta siihen, millä tavalla, voi yrittää itse vaikuttaa. En aio antaa mokoman syövän turmella kaikkea koko loppuelämäkseni.
pirtsikka, jee hoitojen loppumiselle! Hyvää tukankasvatusta, ja katselehan sitten ihan oman jaksamisen mukaan sitä sairasloman pituutta, jos kerran lääkäri noin hövelisti sitä lupasi. :)
Viime yönä näin muuten unta jossa vanha kiinalainen nainen sanoi minulla olevan kymmenen vuotta elinaikaa...
VastaaPoistaHui. Tuo varmaan kertoo vain siitä, että pohdiskelet asiaa. Niinkuin me muutkin kuoleman tervehtimät.
VastaaPoistaViime yönä meille oli muuttanut uudet, vieraat asukkaat, ilmoittamatta! Päivällä ajatuksissa olleet asuntokaupat siinä vain kummittelivat. Näin se päiväelämä jatkuu yöllä. Väittävät asioiden olevan selkeämmät nukutun yön jälkeen! Minä tarvitsen ehkä kaksi?
Hyvää työpäivää tänäänkin!
rk, kiinalainen ainakin tuli siitä, että eräs kämppis täällä oli käynyt akupunktiossa ja hieronnassa, ja aloin miettiä, että eipä tullut kysyttyä onko akupunktio ja kiinalainen hieronta sallittua vai kiellettyä. Ja tuo elinajanodote varmaan tuli siitä että olen ollut keksivinäni kaikenlaisia oireita...
VastaaPoista