2/25 sädehoitoa jäljellä.
Tänään kävin sädetyksen päälle fysioterapeutilla. Mukava fyssari totesi käteni olevan niin hyvässä kunnossa, että hänen luonaan minun ei tarvitse enää käydä, jos vaivat eivät uusiudu. Imusuonet, jotka olivat leikkauksen jälkeen kovat ja kiristävät, ovat niin hyvin pehmenneet. Ovatpa sytostaattien runtelemat verisuonetkin alkaneet korjautua, arpeutunut suonikaan ei enää arista. Huomasin toki edistyksen itsekin kun ei tarvinnut enää voimasanoja mutista yhteen purtujen hampaiden välistä fyssarin käsittelyn aikana. Uiminen on varmasti auttanut, ja uskon että myös Hahtiksen lymfajumpasta on ollut apua.
Juttelin myös nivel- ja muista kivuistani fysioterapeutin kanssa. Kertoilin hänelle, että jalkaterissä minulla oli kipuja jo ennen syövän löytymistä ja luustokartassa näkyi tulehdusmuutoksia, mutta kivut pysyivät sytostaattihoitojen aikana poissa ja tulivat vasta nyt hoitojen loputtua takaisin. Fyssari epäili samaa mitä itse olen mielessäni miettinyt - että kivut saattaisivat olla reumaa, koska sytostaateilla ne talttuivat ja rasituksessa pahenevat. Saa sitten nähdä mitä lääkäri huomenna sanoo.
Tosiaankin, huomenna on lopputarkastus. Tammikuun aurinkoisista pakkaspäivistä hitaasti lämpiävään kevääseen, läpi helteisen kesän ja lopulta alkusyksyn koleisiin ja sateisiin aamuihin sairastaivalta on kestänyt. Tuntuu hiukan vaikealta uskoa että parin päivän päästä se on ohitse.
Olenko minä nyt terve? Ennen syövän löytymistä en tuntenut itseäni sairaaksi. Ainakaan vielä en tunne itseäni terveeksi. Potilaan identiteettiä ei ollut helppo omaksua, mutta takaisin terveiden tavoille voi olla vielä vaikeampi oppia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
En ole aikoihin kommentoinut mitään, vaikka olenkin lukenut kaikki kirjoitukset kommentteineen. Hengessä mukana!
VastaaPoistaOlet kyllä käsittämättömän sitkeästi rutistanut tämän taistelulajin loppusuoralle asti, ja nyt vihdoin maaliviiva häämöttää ja pääset tuulettamaan mitalikorokkeelle syöpätaistelun voittajana. Upeaa, että pieneltä tuntuvilla asioilla kuten uinnilla ja jumpalla tulee noin hyviä tuloksia. (Jos kaipaat uimahalliseuraa jossain vaiheessa niin lähden mielelläni mukaan.)
Lopputarkastuksen jälkeen on kyllä varmasti paikallaan nostaa lasillinen kuohuvaa tai jotain muuta juhlajuomaa!
Lopputarkastus. Hienoa!
VastaaPoistaKuulostaa hyvälle tuo käden toipuminen.
Sitkeästi olet taivaltanut - tänään, huomenna ja sitten tuuletus! Ei tosiaan uskoisi, että nyt jo tässä. Hyvää matkaa - terveen tavoille!
VastaaPoistaHuippua! Sulla sitä on sitten tällä viikolla syytä tuuletella :)
VastaaPoistaPerässä tullaan hissunkissun.. Tosin ei tule menemään päivääkään, etten muistaisi niitä Tamofeneja syödessäni tätä asiaa - että ihan terveeksi onkin vaikea itseään mieltää... Ja just suostuin aloittamaan ton Herkunkin uudelleen, joten vuodeksi on niitä tiputuksiakin vielä tiedossa, jos kunto kestää....
Hienoa Kitsune HIP HURRAA !!! yx etappi takana - förbi !!! Käsi kunnossa ja verisuonetkin ; ) entäs hiha, joudutko käyttämään vielä ? Lopputarkastus - mikä sana - mahtavaa !!! "Terveiden tavoille" ei ainakaan vanhoille totutuille tavoille ole menemistä. Pitää ottaa juurtuneena tapana jo se, että pukeutuu ajan kanssa. Mulla menee siihen aikaa enemmän. Ennen vanhaan kuvittelin, mitä laitan päälleni ja homma bueno, nyt joudun vaihtamaan vaatteita harva se kerta, kun kaikki on päin "proteesia" ; ) ja vielä temppuilen karvakasankin kanssa. Täytyy sanoa, että sairastaessa on huomannut, ettei ne "terveetkään" ihan "terveitä" ole. Kaikilla on jotakin kremppaa jossakin. Mutta kyllä me Kitsune suosta noustaan, se on varma se !!!
VastaaPoistapirtsikka
urakka on ollut uuvuttava.Pää on taatusti pehmeenä vielä pitkän aikaa ja normiarkeen palaaminen vie aikansa.Näin ainakin minulla oli. Muistan joskus itselleni jonkun näillä sivuilla kommentoineen,tuskaillessani epämääräisen haahuilevaa oloani ja siitä ettei arkeen pysty kunnolla hetkeen tarttumaan, että kyse siitä uskooko elämän kantavan..ja sitä se ehkä oli kohdallani. Ei se heti tule..ei vielä vuodenkaan jälkeen..mutta pientä rakentumista havaittavissa ainakin täällä:)..tosin aina tipahtaminen alas turvallisuuden tunteen helmoista ravistelee, kun tulee pikku kupruja polulla vastaan.
VastaaPoistaItsekkin tässä tutkimuksissa olen, puolitoista vuotta säteiden loppumisen jälkeen, jalkaterien ja parin sormien luiden kipujen vuoksi..ylimääräistä patteroista munasarjoissa,mutta ei se auta ku ottaa tilanne haltuun peruna kerrallansa..jotain arkeen sopeutumisesta kertonee se, että en ole vieläkään "ehtinyt" kokeisiin kun viikko sitten määrättiin..Reuma ajatuksella noita luukipuja kohdallani nyt myös tutkitaan.Jos ei niitä niin sitten pistetään suunnitelmat ja tutkimukset uusiks.Eiköhän ne siitä selviä.
Keräile voimia, hemmottele itseäsi ja anna itsellesi aikaa sopeutua.Ns.terveeksi leimatuksikin tarvitsee jonkinlaisen sopparivalmennuskurssin ja saikku säteiden jälkeen sille hyvä ajankohta.Voimia!:)
Tuosta Ninan tekstistä muistui mieleen omakin suru siitä, miten elämän hajottua atomeiksi, ei sen uudestaan rakentaminen hetkessä käynytkään. Ja prosessi jatkuu aina vaan. Samaa kuin ennen siitä tuskin tuleekaan, mutta miksi ei kuitenkin yhtä hyvää, parempaa, erilaista? En tiedä masentaako tämä vai lohduttaa, mutta et todellakaan ole epävarmuuden ja pelon kanssa yksin. Ei elämä ole aikaisemminkaan mitään takuita antanut, silloin oli vain helpompi huijata itseään. Iloiset ja luottavaiset hetket ja muu tavallinen elämä lisääntyvät sinullakin vähitellen, kun aikaa kuluu ja kuntosi paranee! Ei kai vain ole niin, että kaikesta tutusta luopuminen on vaikeaa, ensin terveydestä, sitten sairaudesta?! Näitä näyttävät muutkin blogistit pohtivan.
VastaaPoistaLopputarkastus, mikä ihana sana! Mitä oletkaan jaksanut, onnittelehan itseäsi ja pidä vähän hyvänä.
VastaaPoistaReuma-asiat ovat itselläkin olleet pinnassa aika ajoin. Sorminivelieni kivut olivat pois juuri sytojen ajan, sitten taas palasivat. Rasitus kipeyttää entisestään. Mutta, tauti kerrallaan -tai omassa tapauksessani korkeintaan kaksi- tässä mennään. Toivottavasti sinun luustokivuillesi löytyy jokin mukavampi tai ainakin helposti hoidettava selitys.
Kissaemo, itse ajattelen ehkä enemmän että tässä tuli nyt erävoitto, Kitsune 1 - syöpä 0.
VastaaPoistaJahka iho paranee sädetysten jäljiltä, uimahalliseura voisi olla hyvinkin tervetullutta. :)
Kiara ja rk, kiitos. :)
Tee, sulla onkin aika lailla pidempi hoitomaraton vielä edessä. Siihen verrattuna omani on ollut pikamatka.
pirtsikka, hihasta en pääse vielä eroon, tarpeen mukaan sitä on jatkossakin käyteltävä.
Nina, tsemppiä tutkimuksiin, reumamahdollisuus on nyt minullakin tarkoitus tutkia pois.
rk, niinhän se on että hiljaa hyvä tulee. Tunne terveydestä ei synny vielä sillä että syöpiksen ovi sulkeutuu takana viimeisen hoidon jälkeen, vaan sen voi tuoda vasta aika.
tiina, vaikuttavat olevan yleisiä nuokin (mahdolliset) reumaoireet. Niitä tässä kohdallani aletaan sitten seuraavaksi selvitellä - ette te vielä minusta eroon päässeetkään.