Ennen rinnanpoistoa ajattelin haluavani luultavasti sen jälkeen sulkeutua kotiin vähintään seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Uskoin, että varsinkaan mihinkään julkiseen tilaan, missä joutuisin riisuutumaan, en varmasti menisi. Ihmisen mieli ei kuitenkaan aina toimi niin kuin luulisi, toisinaan onneksi.
Uimassa olen käynyt luonnonvesissä jo monta kertaa, paitsi mökkirannassa myös julkisilla uimarannoilla. Tänään rikoin taas yhden henkisen rajan kun menimme läträämään vesipuistoon. Meillä oli lahjakortti, joka oli tänään viimeistä päivää voimassa, joten se oli käytettävä. Järkeilin, että koska iho ei ole sädetyksestä vielä mennyt rikki, uskallan minäkin terveydentilani puolesta sinne mennä.
Hiukan alkuun hermostutti suihkuhuoneeseen mennä, mutta suihkukoppien seinät ovat läpinäkymättömät ja valitsin syrjäisen nurkkakopin, joka takasi maksimaalisen yksityisyyden suihkuttelulleni. Pyyhkeen jätin jakkaralle käden ulottuville, ettei tarvitse hippaloida nakuna koko suihkuhuoneen halki. Eipä se sitten niin vaikeaa ollutkaan, kun uimaproteesikin oli valmiiksi taskussaan. Kolmen tunnin nautinnollisen pulikoinnin aikana en vajavuuttani montaa kertaa joutanut edes muistamaan.
Nelivuotias suhtautuu muuten tissipuoleen äitiin kovin mutkattomasti. Eilen illalla satua lukiessamme poika tyrkkäsi proteesia ja totesi että tisu on tiellä, hän ei näe kirjan kuvia kunnolla. Kysyin, otetaanko tisu pois, ja poika sanoi joo. Eipä siinä muuta kuin proteesi pois liiveistä ja yöpöydälle. Kuulemma näkymä parani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
MAHTAVAA !! Otettiin tisu pois sadun tieltä ! Ihanaa ! Lapset ovat mutkattomia ja suorasukaisia. Hyvä Kitsune, että olet ollut uimassa. Hyvä, että rohkeita kollegoita löytyy. Meikkä ujonpuoleisena haluaa odottaa tukan kasvamista - tekosyy tietty, mutta kelvollinen sellainen ; ) Oli taas sangen kattava tietopaketti nämä viimeiset blogitekstit, kiitos tiedon jyvistä !
VastaaPoistapirtsikka
..itselleni aikanaan ensimmäinen jumppaan meno sytojen aikaan aiheutti todella tuskaa miettiä miten ja ilkeekö sitä. Peruukki päässä ei ollut järkee lähteä, mutta huivipäisenäkin tiesin aiheuttavani kummastusta( pieni paikkakunta ja "julkinen eläin")..mutta kun sen ensimmäisen tunnin suoritin läpi...huokasin ja olin itseeni tyytyväinen:) Ihana lapsi:)näin se menee..oma tyttäreni tuumasi silloin 10-11 vuotiaan tiukkuudella;" kouluun et sit tuu ilman peruukkia..muuten saat olla miten vaan täällä kotona."
VastaaPoistaMukavia uintireissuja jatkossakin teidän väelle:)
..höh.sekava kommentti edellinen, mutta tarkoitus oli sanoa, että lapset on vaan niin luontevia loppujenlopuksi ottamaan nämä asiat puheeksi suoralla rehellisyydellään..ja mielestäni se oli ainakin meillä tärkeä voimavara lapsille ajanjaksosta selviytymiseen:)
VastaaPoistaRohkeutta vaatii kaikenlaisten kynnysten ylittely, syöpä ei ole pelkureiden laji. Voimia ja paljon uusia onnistumisen ja uskaltamisen kokemuksia! - Onneksi on lapset.
VastaaPoistaIhanalta kuulosti vesipuistoilu ja kätevää on joskus ottaa tissi pois tieltä ;)
VastaaPoistaTänään soitin sädehoitolääkärille siitä että se keuhkoembolia on poissuljettu ja huomenna siis aloitetaan ne säteet suunnitelmien mukaan. Samalla tulin kysyneeksi tuosta vesijumpasta ja niin siinä sitten kävi, että lääkäri ei sitä sädehoidon aikana suosittele..
pirtsikka, minullahan on jo tukkaa - ainakin sentin mittaisia hiuksia. Itse en enää miellä olevani kalju, ainoastaan hyvin lyhythiuksinen. Niinpä olinkin viime viikolla hetken haavi auki kun eräs vanhempi rouva syöpiksellä tokaisi "sulla toi kalju näyttää kyllä ihan hyvältä". Kalju? No, kauneus on katsojan silmässä, ja niin kaiketi kaljuuskin.
VastaaPoistaNina, meillä poika oli kanssa tiukkana siitä että julkisilla paikoilla äiti ei liiku kaljupäänä. Alkuun ei hyväksynyt kaljuilua kotonakaan, mutta vähitellen tottui muuttuneeseen ulkomuotooni.
rk, kyllä tässä saa paksumpaa nahkaa kasvatella, ja repiä jostakin itsevarmuutta vaikka väkisin. Onneksi se on tuttua entuudestaan.
Tee, ehkä vesijumppakiellossa on se ajatus että toistuva kloorivedessä likoaminen voi ärsyttää sädehoidettua ihoa? (Onpa hyvä etten kysynyt lupaa vesipuistokäyntiin ;)
Ihana lapsi! Kiva, että sitä rohkeutta on itsellesi löytynyt. Muistan kun sitä pähkättiin ennen leikkausta, missä voi käydä, mitä tehdä jne. Yritin silloin kovasti miettiä omalle kohdalle jotain vastaavaa, vaan eihän se mielikuvaharjoitteluna onnistu. Hurraan sulle täältä näin \o/
VastaaPoistaJuu, sepä se, että se kloorivesi voi ärsyttää sädehoidettua ihoa, kun se ei muutenkaan iholle hyväksi ole.
VastaaPoistaVoi miten ihana poika !!! Kunpa me aikuiset suhtautuisimme yhtä mutkattomasti kaikkeen uuteen ja erilaiseen !
VastaaPoistaSinä olet myös rikkonut rajoja tosi mutkattomasti. Feeniks-lintuko alkaa kuoriutua : )
Lapset osaa olla niin sulosia!
VastaaPoistaOnnittelut ensi "esiintymisestä"! Tämän taudin kanssa on tosiaan pitänyt kasvattaa itsevarmuutta.
Kiara, niinhän se on että mennä ja tehdä voi ihan sitä mihin itsellä rahkeet riittää. Itselleni tämä on ollut odotettua helpompaa. Tai sitten jossain nurkan takana on odottamassa romahdus. Mutta toistaiseksi hyvin menee ja menköön.
VastaaPoistabetty, feeniks-lintu se hyvinkin saattaa olla. Tänään lintu alkoi jo laulaa, kun palasin kuoroharrastuksen pariin.
Adelhaid, kotijoukkojen tuellakin on varmaan osansa uskalluksessa - kun mies ja poika eivät tunnu minua häpeilevän, uskallan itsekin.
Seuraavaksi istutte sitten paikallisbussissa, ja lapsi sanoo ettei näe maisemia riittävän hyvin:)
VastaaPoistaYleisessä suihkussa käynti vaatii jo aikamoista rohkeutta! Hyvä sinä, senkin kynnyksen ylitit!
"Kotijoukkojen tuellakin on varmaan osansa uskalluksessa - kun mies ja poika eivät tunnu minua häpeilevän, uskallan itsekin." - Tuo on kyllä tärkeä pointti! Meilläpä on ihanat miehet ja pojat :)
VastaaPoistaHah- on irtotissillä tosiaankin puolensa :D
VastaaPoistaVaikka, kyllä toispuoleisuudesta koituu ainakin minulle ihan fyysístä vaivaakin. Selkä kramppaa jos olen ilman liivejä. Kai tuo jäljellä oleva rinta vaan painaa sen verran, että kiristää selkälihaksia vinoon.
tiina, siksipä minä sijoitankin pojan aina ikkunanpuolelle ettei tisut peitä näkyvyyttä. ;)
VastaaPoistaTee, kolminkertainen eläköönhuuto hyville kotijoukoille! Mutta sieltä lähipiiristähän se tärkein hyväksynnän tunne tulee.
Tilu, itsekin olen ollut huomaavinani että heti jos jätän liivit pois menee hartia jumiin, eikä tuo rintavarustus tunnu ihan tasapainossa olevan proteesin kanssakaan.