Sädehoidon simulointi

Palasimme eilen illalla takaisin kotiin helteiseltä Itä-Suomen kiertueeltamme, ja tänä aamuna vuorossa oli paluu sairasarkeen. Kello soi seitsemältä että ehtisin punktioon, mutta kas, kaikki neste oli taas yön aikana imeytynyt pois. Siispä riitti että ehdin yhdeksältä bussiin, koska kymmeneltä oli fysioterapia.

Fysioterapia oli taas silkkaa tuskaa. Kun fyssari hieroi aristavaa olkavarttani ja vielä kipeämpää käsivarttani, teki mieli huutaa tai purra jotain, vaikka sormiaan. Tästä kun mainitsin, fyssari tuumi että hyvä sentään etten halunnut häntä purra, joku hoidettava oli kuulemma melkein senkin tehnyt. Vasen käsi on kuitenkin fyssarin mukaan jo paljon paremmassa kunnossa kuin vielä viikko sitten, joten hänkin mielellään myönsi minulle lomaa ensi viikon ja seuraava tapaaminen sovittiin reilun viikon päähän maanantaille. Lupasin vielä jumpata kättä tunnollisesti myös lomalla ollessani.
 
Fysioterapian jälkeen ehdin mukavasti kävellä syöpikselle ja juoda siellä kahviossa jääteet (vihreää teetä, huom!). Tämä kuumuus käy voimille, joten fyssarin ja lyhyen kävelymatkan jäljiltä olin jo aivan naatti. Syy on ilmeisesti siinä että muutenkin matala verenpaineeni laskee lämpimillä entisestään, josta seuraa lievä huimaus ja huonovointinen olo.

Jääteestä ja lepohetkestä virkistyneenä laskeuduin pohjakerrokseen sädehoito-osastolle, enkä siellä kauan ehtinyt istuakaan, kun röntgenhoitaja tuli kutsumaan minut sisään.

Tarkempaa sädehoitosuunnitelmaa varten tehtiin vielä yksi tietokonetomografia, tosin ilman varjoainetta tällä kertaa (suonet kiittävät). Lavetille pötkölleen ja pään yläpuolella olevista kauhukahvoista kiinni. Ennen tomografiaa hoitajat asettelivat minua vielä vähän parempaan asentoon ja teippailivat rintaani - sekä oikeaan että arven päälle - jonkinlaista rautalankaa, kuulemma kohdistusta helpottamaan. Arvatenkin lanka näkyy tomografiakuvissa? Sitten piti olla liikkumatta niin pitkään että vasen käsi puutui jo pahan kerran. Tomografiakuvat otettiin ja sen jälkeen tehtiin varsinainen kohdistus lasereilla. Lopuksi hoitaja tatuoi vielä ihooni kolme pientä pistettä - yhden vasemman kainalon puolelle arven päähän, yhden rintakehään ja yhden oikeaan rintaan. Täytyy todeta että tatuoinnit eivät ole minun alaani, sen verran ikävältä kaksi noista pisteistä tuntui tehtäessä. Vasen kainalo ei tietysti tunnekaan mitään.

Ja siinä se oli. Seuraavan kerran menen syöpikselle 27. päivä, kun sädehoito alkaa.