Minulla oli tänään aika leikkauksen jälkitarkastukseen klo 12 ja fysioterapeutille klo 12.30 koska "ei siellä lääkärissä pitkään mene". No ei mennyt, mutta lääkäriä odotellessa taas meni - tuntuu olevan tapana tuolla osastolla että lääkäriajat ovat kauniisti sanoen viitteellisiä. Edellinen potilas tuli huoneesta ihan ajallaan, vähän ennen puolta päivää, eikä muita odottelijoita ollut. Kun kello oli 12.20, kävin ajanvarauksessa pyytämässä että fyssarille ilmoitettaisiin minun olevan kyllä paikalla, mutta lääkäriin pääsyni on myöhässä. Siinä vaiheessa niitä muita odottelijoitakin oli jo tullut. Kello 12.30 fysioterapeutti kävi kutsumassa minua. Kerroin odottelevani yhä lääkäriin pääsyä. Fyssari totesi että hänellä on seuraava asiakas klo 13 ja tuumasi soittavansa lääkärille, ja sitten ei kulunutkaan kuin minuutti tai pari ennen kuin minut kutsuttiin sisään. Olin siis taas valmiiksi erittäin yhteistyöhaluisessa mielentilassa ja taisinpa vähän avautuakin lääkärille siitä, mitä ajattelen siitä että annetut ajat eivät pidä edes akateemisen vartin tarkkuudella. Ovat varmaan tyytyväisiä R31:llä kun siirryn tästä eteenpäin taas syöpiksen potilaaksi.
Kaikesta huolimatta loppukäynti sujui ihan hyvässä hengessä. Patologin lausunnon sisältö - poistetusta kudoksesta ei löytynyt enää elävää syöpäsolukkoa - käytiin nopeasti läpi ja sitten vilkaistiin haavaa. Hyvin on kuulemma parantunut. Haavan alle kertynyt neste poistettiin punktiolla. Tällä kertaa pisto tuntui, vaikkakaan ei kovin häijyltä - tuntoaisti alkaa siis palata. Nestettä ei nytkään irronnut kuin se 20 ml, mutta lääkärin mukaan sädehoidon takia neste kannatta käydä poistattamassa jos sitä kertyy - neste kuulemma huonontaa säteiden tehoa.
Viime tipassa muistin ottaa puheeksi arpiteipin ja käden tuntohäiriöt. Ensimmäisestä sain esitteen ja ohjeet alkaa käyttää teippiä sädehoidon jälkeen jos arpi alkaa oirehtia - sädehoito saattaa kuitenkin kuulemma ennaltaehkäistä arpikudoksen liikakasvua. Jälkimmäisestä sain neuvon odottaa vielä pari viikkoa ja palata sitten asiaan sädehoitolääkärin kanssa mikäli kiputuntemukset jatkuvat, koska siinä tapauksessa täytyy aloittaa lääkitys kivun kroonistumisen välttämiseksi. Sormenpäiden lievä tunnottomuus puolestaan kielii käden isojen hermojen vioittumisesta kainalon tyhjennyksen yhteydessä, mutta niiden pitäisi joskus aikanaan korjautua. Sain myös lopulta reseptin sille 1 g Panadolille, ja tämä lääkäri ei nuukaillut määrissä, 2 x 100 kpl. Koko käyntiin meni kymmenen minuuttia.
Lääkäristä päästyäni menin fysioterapeutille pikaista hierontasessiota varten. Tarvinneeko sanoa että se oli taas silkkaa tuskaa? Vuoroin purin hampaita yhteen ja vuoroin puristin oikeaa kättä nyrkkiin. Tässä tapauksessa kärsimys kuitenkin palkittiin - käsi liikkui heti hieronnan jälkeen paremmin. Sain uusia jumppaohjeita ja ajan jälleen ensi viikoksi.
Bussissa matkalla sairaalasta keskustaan tutustuin patologin lausuntoon. Minulta on poistettu kainalosta 25 imusolmuketta, joista 0/25 sisälsi maligneja muutoksia. Yhdessä imusolmukkeessa oli kuitenkin havaittavissa muutoksia, jotka viittaavat neoadjuvanttihoidon syöpäsoluissa aiheuttamiin muutoksiin - tämä lienee ollut se aiemmin kainalossa havaittu metastaasi.
Poistetussa rinnassa oli samaten kasvaimen paikalla havaittavissa vain nekroottista (kuolioon mennyttä) kudosta. Muita syöpään viittaavia muutoksia rinnasta ei löytynyt. Tarkemmissa tutkimuksissa (immunohistokemiallinen värjäys) ei saatu selville mitään uutta. Värjäykseen sopivia syöpäsolujakaan ei tosin siis enää ollut saatavilla.
Nämä patologin tulokset tuntuvat rohkaisevilta. Kun kerran itse primäärikasvainkin on saatu nitistettyä sytostaateilla kokonaan, eivätköhän muutkin etäpesäkkeet ja mahdolliset elimistössä irrallaan lilluneet syöpäsolut ole saaneet ihan kunnolla kyytiä.
En kuitenkaan voi mitään sille, että patologin lausunnon luettuani minulla on hiukan sellainen olo että vasen rintani, kainalon imusolmukkeet ja käden hermotus - ja käteni täysi toimivuus siinä sivussa - on uhrattu kenties turhaan ja syöpä olisi ollut lannistettavissa pelkillä sytostaateillakin. Toisaalta näitä tuloksiahan ei olisi edes käytettävissä ilman leikkausta. Ja varma on varmaa - rintasyöpä ei takuulla minulla uusi enää ainakaan vasemmassa rinnassa tai kainalon imusolmukkeissa.
Ehkä jonakin päivänä tutkimusmenetelmät ja hoidot kehittyvät niin että rintasyöpää pystytään hoitamaan vähemmän vammauttavilla menetelmillä. Toivon niin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Voin uskoa, että tuosta lausunnosta tulee vähän sellainen olo, että rinta poistettiin turhaan, kun kerran mitään ei löytynyt - järkisyistä viis. En osaa edes kuvitella, miltä tuntuu, kun rinta leikataan pois, mutta sen ainakin ymmärrän, ettei asiaa voi kuitata millään "mutta sehän on vain rinta, ole iloinen siitä, että olet elossa!" -toteamuksella! (Kai meistä melkein jokainen saa olla iloinen siitä, että on elossa - mutta olisimme kaikki pyhimyksiä, jos pelkkä elämisen riemu saisi ohittamaan kaikki muut ikävät asiat olankohautuksella.)
VastaaPoistaMutta hurraa tuloksille, noiden jälkeen voi varmasti katsoa valoisammin mielin tulevaisuuteen!
Hienolta kuulostaa siis, että sytotaatit oli toiminut, mutta mun käsittääkseni lisäksi rinnan poisleikkaaminen ei ollut turhaa vaan pelkillä sytoilla ei voi tätä tautia parantaa. Siellä nekroottisen kuolleen kudoksen seassahan voi olla vielä joku elävä syöpäsolu ja nyt ne on leikattu pois.
VastaaPoistascaredy-cat, tuo lausunto lisäsi kyllä omaa optimismia huomattavasti. Ja _olen_ iloinen siitä että olen elossa ja ennuste näyttää nyt jo paljon paremmalta kuin alussa (vaikka kukaan ei ole ihan näin sanonut, voihan sen päätellä), mutta eivät nämä asiat tietenkään ihan niin yksinkertaisia ole että pystyisi vain iloitsemaan, kun uudelleenmuotoiltuun kroppaan on vielä totutteleminen ja kipeä käsi kiusaa koko ajan.
VastaaPoistaAdelhaid, toisaalta hankalissa paikoissa olevia imusolmukemetareita voidaan kuitenkin jättää leikkaamatta ja hoitaa pelkillä sytoilla ja sädetyksellä - ja toivoa parasta. Mutta siinä kai ongelman ydin onkin, leikkaamatta ei tiedetä saatiinko kaikki syöpäsolut varmasti hoideltua. Syövän kanssa on turvallisempaa pelata varman päälle ja leikata pois jos pystytään.
Hieno profiilikuva, sulla on kaunis pää. :)
HURRAA HURRAA HURRAA !!! 0/25 kaunista ; )
VastaaPoistaHIENO HOMMA ! HYVÄ LAUSUNTO !
Mulla oli täysin samanlaisia ajatuksia, että olisiko voinut tehdä niin tai näin ja luin kaiken mahdollisen käsiini saavan tiedon, mutta ... nöyrryttävä oli maallikon lääketieteen edessä ... niinkuin Tee aikanaan totesi "pilkottu, myrkytetty, poltettu" se reitti näissä susitaudeissa on väistämätön - joku eri järjestyksessä, mutta näillä mennään.
Eräs rouva mun vieressä viime satuhoidossa kertoi, että hänelle suoritettiin osapoisto rinnasta, kainalossa oli 6 imusolmukkeessa syöpää. Hän oli käynyt jo 15 kertaa tiputuksessa, 3 taxoa, 2 cefiä ja loput herceptiniä ja vielä oli kerta cefiä jäljellä, mutta hän joutui menemään uudestaan tutkimukseen, kun rinnasta oli nyt sitten löytynyt jotakin, voi rähmä, Lohduttelin kyllä häntä, että voi olla arpikudostakin ja jos sitä itteänsä sitten on, niin koko rinta vaan vex, ilman sitä pärjää.
Kitsune, hyvä, että on pilkottu ja myrkytetty. Ite olen sitä mieltä nyt lopultakin, kun kerran tämän päivän lääketiede ei pysty meille kertomaan millään testillä, onko niitä pienen pieniä hiukkasia jossain elimistössämme. Mutta iloitaan RUTKASTI kaikista hyvistä uutisista !!! Meikkä ensi viikolla siihen luustokartoitukseen.
ONNITTELUT VIELÄ HYVISTÄ TULOKSISTA - UPEAA !!!
pirtsikka
Kyllähän nuo tulokset syöpähoidon tuloksiksi hyviä ovat ja onnittelut niistä. Helpottavaa. Kaikki on varmaan tehty parhaalla tämän ajan osaamisen tavalla.
VastaaPoistaSamaa mieltä siitä, että toivoisi syövän hoidon vihdoinkin tai vielä joskus olevan muutakin kuin sen rajan arpomista, kumpi kuolee syöpä vai potilas. Kaikki pois, varmuuden vuoksi ja hinnalla millä hyvänsä, tuntuu olevan käytäntö aina vain, vaikka kovasti kehitystä kehutaan. Iso epävarmuus on ainoa vaihtoehto isolle leikkaukselle.
Sinulla on fyysinenkin toipuminen vasta alussa ja hoito vielä kesken, mutta uskon ja toivon, että nuo oireesi helpottavat ajan ja jumpan kanssa. Rankkaa on ja pinna venyy, mutta aika parantaa. Ja varmaan lääketiedekin - vähän.
Kitsunelle kiitokset visiitistä tänään :) "The Bald and The Beautiful" -miittinki ;) Minäkin sitten tänään esittelin päätäni pitkin Itäkeskuksen kauppakeskusta, kun se sopi miehelle ja poitsulle.
VastaaPoistahttp://ilmainensanakirja.fi/sanakirja_englanti-suomi/bald (on mistä valita ;))
Niinhän se vaan on, että hyöty versus haitta-arviota täytyy tehdä ja tällaisen pahan taudin kanssa tosiaan uhrataan välillä paljon ja joskus liiotellaankin, mutta sen verran lääketiede on kehittynyt, että joskus voidaan poistaa vain osa rintaa, mutta se harvemmin taitaa koskea nuoria potilaita.
VastaaPoistaMetastaaseja pystytäänkin paremmin myrkyttämään sytoilla kuin pääpahista.
Mä olen kanssa paljon miettinyt, että mitä kaikkea tämän taudin parantamiseksi on valmis uhraamaan. Rinnan, hiukset väliaikaisesti ja kaikkein eniten olen miettinyt, että jos kainaloevakuaatiossa söhritään vasemman käden liikehermoja liikaa tai tulee hankala turvotusongelmaa multa menee ammatti tai täytyy hakeutua toisenlaisiin hommiin. Välillä kyllä ajattelen, että vieköön vaikka koko käden kunhan vaan paranen ja saan nähdä lasteni kasvavan.
Idea kuvasta tuli tuosta sun kuvasta ja vähän ikään kuin terapeuttisena toimenpiteenä otin kuvia miehen kanssa.
Kärsivällisyyttä toipumiseen ja toivottavasti kipuongelmat kädessä alkaa helpottaa! Ota vaan riittävästi sitä Panadolia, että saat jumpattua ja varsinkin nukuttua.
pirtsikka, niin, siinäpä se onkin kun ei ole vielä varmaa keinoa todeta onko kaiki syöpäläisen lähettiläät saatu hoideltua pois päiviltä. Peukkuja luustokarttaan.
VastaaPoistark, kyllä tässä lääketiedettä on tähän mennessä enimmäkseen kiittäminen, se on joka tapauksessa aika selvää kuinka olisi ennen pitkää käynyt jos lääketiedettä ei olisi käytettävissä. Epävarmuus jää, mutta ainakin kaikki mahdollinen on tehty ja tehdään sen eteen että syöpä vastaan minä -taistelussa minä olen se joka voittaa. Ensimmäinen erävoitto meni syövälle, mutta kaksi seuraavaa erää olen voittanut minä. Sitä en tiedä onko tässä kamppailussa lopullista voittajaa - terveen paperit viiden tai kymmenen vuoden päästä kai voitaisiin sellaiseksi laskea?
Tee, The Bald and the Beautiful, tuossapa oivallus. :D Huomaa kyllä mistä teidän poika on sanavalmiutensa perinyt.
Adelhaid, kyllä minäkin mietin että vaikka toinen käsi kunhan saisi nähdä tuon pojan varttuvan. Nyt olen aika helpottunut siitä ettei tarvittu kuitenkaan kuin toinen rinta.
Terapeuttisessa mielessä minäkin olen noita kuvia ottanut ja otattanut.