tiistai 6. heinäkuuta 2010

Kaksi viikkoa myöhemmin

Nyt kaksi viikkoa leikkauksesta tunnen jo voivani varsin hyvin. Juoksemaan en vielä pysty, en edes hölkkäämään, mutta kävelemään kyllä jo reippaammin hengästymättä. Potkupallon puolikas kainalosta tuntuu melkein kokonaan hävinneen vaikka turvotusta kainalon alla vielä onkin, ja vasen käsikin nousee jo paremmin, vaikka ei vieläkään suoristu kokonaan ilman apua. Kiristystä tuntuu varsinkin olkavarressa, mutta jumpat pystyy kyllä tekemään. Käden tuntohäiriöt ovat ikävä kyllä melko lailla ennallaan elleivät pahentuneet - tuntuu että sormenpäätkin hiukan pistelevät kuin puuduksissa  Haavan alapuolella on edelleen vaihtelevasti turvotusta ja iho rumasti kureella ja rupinen. Saa nähdä mitä siitä torstaina jälkitarkastuksessa sanotaan. Täytyy muistaa myös kysyä arpigeelistä.

Eilen kävin Amoenan myymälässä ostoksilla. Hommasin Fylli-tädille kaksoissiskon - kaikilla naisillapa ei olekaan kahta vasenta rintaa. Lisäksi ostin peräti kahdet proteesiliivit ja uimapuvunkin jo toiveikkaasti valmiiksi, vaikka uimaproteesia minulla ei vielä olekaan - se on siinä määrin tyyris että parempi odottaa varsinaiseen proteesin sovitukseen. Olo on kuitenkin heti huomattavasti mukavampi oikeissa proteesiliiveissä kuin tavallisiin liiveihin hakaneuloilla viritellyn Fyllin kanssa.

Siihen on kuitenkin vielä matkaa, että arpiani kenellekään muulle kuin sairaalan henkilökunnalle alkaisin esitellä.

24 kommenttia:

  1. Oli muuten tosi hyvä idea käydä hankkimassa ne proteesiliivit valmiiksi - kas kun ei itse tullut tuota älynneeksi.. Pysyy fyllinki varmasti paremmin puseron sisällä :) Hyvä sinä!

    VastaaPoista
  2. Vitsi mä repesin - kaksi vasenta rintaa ; ) MAHTAVAA !
    pirtsikka

    VastaaPoista
  3. kommentoin näin pikaisesti tuosta arpigeelistä:) ompeleiden poiston jälkeen aloin heti käyttää, pitkään pitää käyttää ja hivenen arvokasta on, mutta uskoisin sen auttaneen omalla kohdallani:) toki arpien muodostumiseen vaikuttaa monet muutkin asiat, mutta itse voin ainakin suositella:)se vaan pitää melko tuoreeltaan aloittaa jos tulosta haluaa.

    VastaaPoista
  4. Erikoista, sähköposti kertoo että tässä pitäisi näkyä myös Teen ja Ninan kommentit, mutta blogger näyttää mulle vain pirtsikan.

    VastaaPoista
  5. Ja nyt omakin kommenttini katosi näkyvistä...

    VastaaPoista
  6. Mitä ne nyt haavasta muuta sanoo kuin että ompa siisti! Jos ei ole tulehdusta, niin kehuja tulee, vaikka omasta mielestä näyttäisi - no jääköön sanomatta.

    Kovasti odotan, että sinäkin pääsisit uimaan, kun varustuksetkin ovat jo melkein valmiina ja näitä säitä pitelee.
    Mattopyykkiä rannalla (turha ekoihmisten heristellä sormeaan) viipyilevän kaavan mukaan ja uintia sitten päälle tai kelluntaa viileän virran vietävänä - ah tätä lomalla olemisen autuutta! Paikkakunnan kirjasto tarjoaa turistillekin nettiyhteydet - kivaa, ja tori mansikoita, herneitä ja uusia pottuja.

    Terveisiä Big Band paikkakunnalta tällä viikolla ja Oriveden opiston maalauskurssilta ensi viikolla.
    Sinulle ja lukijoillesi; Ihanaa kesää! Tai ainakin niin hyvää kuin mahdollista!

    VastaaPoista
  7. Taidat olla yhtä kärsimätön potilas kuin minäkin :) Mutta toisaalta minusta se on juuri SE voima joka ajaa eteenpäin. Tahto. Kun niin kovasti haluaisi olla jo kunnossa. Ennallaan. Terveenä.

    Suhtaudun arpeeni hieman vapautuneemmin. Kysyin heti sairaalasta tultuani mieheltäni, että haluaako hän nähdä haavan. Halusi, tai ainakin vastasi niin..Yhdessä istuttiin ja tuumittiin että ruma se on. Joka päivä sitä katseltiin. en mitenkään nauti arven esittelystä, mutta en häpeäkään esim.saunakäyntejä tms. Mutta miehen kohdalla menee raja, muille en näytä. En vielä. En ehkä koskaan. Aika näyttäköön.

    Aurinkoa oloon kahden vasemman rinnan omistajalle ;)

    -Hahtis-

    VastaaPoista
  8. Kiva että vointi paranee! Ja uskon hyvin, että oikeat proteesiliivit parantavat heti myös oloa. Tunnottomuus säilyy kainaloalueella aika pitkään. Muistan tuon jalkapallo kainalossa -tunteen, rintasyöpäyhdistyksen sivuilla joku kuvasi sitä wc-paperirulla kainalossa -tunteeksi, ja tosiaan monen monta kertaa piti koittaa, että onko siellä oikeasti se rulla vai ei.

    VastaaPoista
  9. Hyvä, että fyysinen vointi on parantunut. Sitten varmaan se henkinenkin paranee helpommin, toki fyysistä hitaammin ja toisinaan takapakkia ottaen... Mutta kuitenkin.

    Minäkin kaipaan uimaan, suomalainen ei ole tottunut siihen, että vaikka helle jatkuu viikkoja, ei ole minkäänlaista mahdollisuutta uida kuin uimahallissa! Herttoniemessä oli kuulemma vesi ollut 22-asteista.

    VastaaPoista
  10. No nyt ovat kommentit ilmestyneet näkyviin tännekin...

    Tee, mulle vakuutettiin että kun liivit valitaan olemassa olevan rinnan perusteella niin kuin proteesikin, niin sen varsinaisen proteesin mahtumisen kanssa ei pitäisi tulla ongelmia, uskalsin sitten ostaa.

    pirtsikka, kaksi vasenta jalkaa mulla olikin jo ennestään. ;)

    Nina, kun on taipumus saada todella näyttäviä arpia niin olen valmis vaikka vähän enemmänkin maksamaan jos se geeli arvenmuodostusta hillitsee...

    rk, kiitos terveisistä! Kun proteesin sovitukseen en pääse ennen kuin noin kuukausi on kulunut leikkauksesta, olen tässä miettinyt kävisinkö uimassa kuitenkin, ilman proteesia... Fylli-täti kun taitaisi tykätä uimisesta huonoa.

    Hahtis, meillä mieheni on sitä mieltä että voisin arven hänelle näyttää, mutta itse en ole vielä halunnut. Ennen pitkää on tietysti pakko jos aion joskus vielä käydä yhtä aikaa saunassa. Mutta olen vähän kuin haavoittunut eläin, haluan nuolla haavani ensin rauhassa.

    betty, hermojen uusiutuminen ottaa epäilemättä aika kauan. Tunnottomuus ei niinkään haittaa kuin tuo olkavarren yliherkkä alue, jossa kevytkin kosketus aiheuttaa kipuaistimuksen. :(

    scaredy-cat, pitikin kirjoittaa myös tuosta henkisestä puolesta, se on mennyt tähän mennessä paremmin kuin uskalsin odottaa. Tosin taitaa olla niin että tällä hetkellä kroppani keskittyy fyysiseen toipumiseen ja on kääntänyt aivot pois päältä. Ne varmaankin tulevat sitten joskus perässä...

    VastaaPoista
  11. Uimaproteesista, vielä: Soitin äsken syöpäjärjestöjen poliklinikalle ja sieltä sanottiin että leikkauksen jälkeen pitäisi odotella peräti kaksi kuukautta ennen sovitusta. Ja että maksusitoumus on käytettävä yhdellä kertaa, eli ei siis onnistu että haen uimaproteesin ensin ja varsinaisen myöhemmin. Ajanvarauksessa ollut henkilö lupasi kuitenkin jättää sairaanhoitajalle soittopyynnön tämän varmistamiseksi.

    Mutta minähän en ala kahta kuukautta sitä uimaproteesia odotella, silloin on jo syyskuu. Ostan sitten vaikka itse, maksakoon.

    VastaaPoista
  12. Otat sen uimaproteesin nyt samalla käynnillä ja piste. Kyllä sillä hieromisella pitäisi löytyä se uimaproteesikin, joka vastaa sitä normiproteesia. Hoh-hoijaa.. Ja pitää sen proteesin tietenkin mahtua samaan kuppiin kuin omakin rinta, se on ihan totta ;) Sovitat sen proteesin omiin liiveihin ja se on siinä :)

    VastaaPoista
  13. HEIPS !
    MInä ostin uimaproteesin ite. Maksusitoumuksella sain normiproteesin ja liivit.
    pirtsikka

    VastaaPoista
  14. Hei, kiva kuulla etta koet voivasi hyvin.

    On pitanyt aikaisemmin kysella, mutta en ole uskaltanut, mutta nyt ehka: miten miehesi on suhtautunut asiaan? Olette varmaan keskustelleet asioista, vaikka se ei taalla blogissa heijastukaan. Hanella on varmaan myos ollut kovat ajat, vaikka ei ihan samalla tavalla kuin sinulla.

    Epailit joskus viehatysvoimaasi ja arpea et ole viela halunnut nayttaa. Tasta tuli mieleeni omalta osaltani, etta joskus kun minulla on fyysisesti huono tai epamukava olo (lahinna kuukautisten aikana) tai muuten ulkonaollisia "ongelmia", ja puoliso sanoo kohteliaisuuksia, ne helposti tyrmaa "hmpph" tai "enka oo (kaunis tms.)!", mika taas lannistaa hanta lausumasta moisia huomionosoituksia. Olemme tasta keskustelleetkin, ja nykyaan yritan ottaa kohteliaisuudet positiivisena vastaan vaikka oma olo tai tuntemukset ovat mita ovat. Olemme me naiset kummallisia vai olenko se vaan mina?

    VastaaPoista
  15. Höm, voisin vaikka vannoa, että pistin tänne kommenttia jossain vaiheessa, vaan en vissiin sitten kuitenkaan...

    Onnittelut Fylli-tädille kaksoissiskosta :) Hienoa, että vointi on parempi.

    VastaaPoista
  16. vinkki vielä tuosta arpijutusta...jos keloiditaipumusta, eli paksuuntuvat, liikakasvavat arvet, tuolla silikonigeelillä ei ehkä ihmeitä tehdä..kannattaa kirurgilta(plastiikka sellaiselta) kysellä olisiko arpiteipistä jotain apua:)

    VastaaPoista
  17. Tee, sairaanhoitaja soitti, ja sovitus järjestyi jo ensi viikon perjantaiksi. :) Ehkä tässä uimaankin vielä päästään!

    pirtsikka, tuohon HUSin maksusitoumukseen kuuluu yksi tavallinen proteesi ja lisäksi uimaproteesi.

    tei, minunkin on pitänyt opetella ottamaan vastaan kohteliaisuuksia mieheltäni.

    Mies on suhtautunut kaikenkaikkiaan hienosti, vaikka niin kuin sanoit, hänelläkin on epäilemättä ollut kovat ajat. Minulle hän ei kuitenkaan ole huoliaan juuri purkanut. Kun tässä hiljattain aiheesta puhuimme, mies totesi päättäneensä ottaa tämän sairauteni askel kerrallaan ja yrittää olla murehtimatta tulevia, ja ilmeisesti on siinä melko hyvin onnistunutkin.

    Mitä tulee rinnan poistoon, miehelle asia ei tunnu olevan mikään ongelma, mutta kysyessäni hän sanoi että sen suhteen edetään sen mukaan miltä minusta tuntuu.

    Kiara, blogini kommenteissa oli välillä jotakin häikkää, joten voi olla että viestisi on kadonnut.

    Nina, kiitos teippivinkistä, täytyypä muistaa huomenna.

    VastaaPoista
  18. Kyllä sulla Kitsune on hyvä mies !!! Ja HUS näköjään pitää parempaa huolta potilaistaan kuin vastaava varsinais-suomen piiri, meinaan me joudutaan käymään yksityisellä/terveyskeskuksessa puntioissa ja fyssaria ei saa millään vaikka kuinka yrittää vihjaista, että tarpeeseen olis, kun ei noista jumppaliikkeistä oikein tiedä.
    sillensä, mutta ei se mitään ... pääasia, että jollakin ilveellä pärjäillään, eikö ? ; )
    Hyvä Kitsune, että olet tarmokas - ei siinä muu auta kuin ite touhuta, että saa hommat mieleisekseen.
    Mun rakas siippa haluaa viedä mut kattomaan huomenna Ruisrockiin Ozzya - hui sentään sinne massan joukkoon ....
    pirtsikka

    VastaaPoista
  19. Huomenna pitäisi siis olla se CEF 6. kerroksessa ja huoneessa 9. Kävin vielä tänään kokeiden jälkeen kysymässä tuon huoneen ja sen, että kuusivuotias voi tulla mukaan. Ainoa mikä jäi roikkumaan on kokeiden tulokset, joista hoitajan piti tänään soittaa. Maanantaina oli kaikki muu jo ihan kunnossa, mutta virtsakoe otettiinkin vasta tänään. Tulehdusarvokin oli maanantaina kuitenkin jo tosi matala, joten luulisi että tiputus onnistuu huomenna.

    VastaaPoista
  20. pirtsikka, täytyy kyllä sanoa että HUS on mielestäni huolehtinut ainakin minusta tosi hyvin. Ikävää että hoito on niin vaihtelevaa eri puolilla maata.

    Tee, toivottavasti tiputus onnistuu! Laitan vielä vaikka viestiä ja varmistan että löydän sinut syöpikseltä.

    VastaaPoista
  21. Jos niitä "oikeita" proteeseja on kerran niin vaikea saada, ehkä tällaisia voisi olla montakin uimareissuja yms varten??? Pese ja pidä -proteesi :-)

    http://theknittingexperience.com/knitted_knockers_program/

    VastaaPoista
  22. jovain, mietin jo sitäkin että menisin toisella Fyllillä uimaan, mutta sitten tuli mieleen että se varmaan vettyy aika perin pohjin. Sama olisi varmaan neulotussa Fyllissä. Tänään kävin kyllä järvessä ihan alasti, mutta en uskaltanut melko leväisessä vedessä uida, kun unohtui kysyä onko siihen jo lupa.

    VastaaPoista
  23. Hmmm, tuli mieleen et jos uimafylliin ompelis sisäpussin ohuenohuesta joustavasta kankaasta ja täyttäisi sen esim. sellaisilla kevyillä pikkuisilla muovikuulilla, joita on joidenkin pehmojen sisällä? Tai jollain pesusienirouheen tapaisella: sen voisi puristaa kuivaksi uimakopissa ja vaihtaa kuivan tilalle.

    VastaaPoista
  24. jovain, kävin uimassa ihan tavallisella Fyllillä, sujui kaikin puolin hyvin eikä Fylli näyttänyt siitä kärsivän. Ensi perjantaina saankin sitten sen varsinaisen uimaproteesin.

    VastaaPoista