"Äiti sinä olet kultaa" sanoi nelivuotias kömmittyään ehkä kymmenennen kerran syliini. Ikävä ei ollut kuulemma ollut, mutta kun äiti sitten oli paikalla, syli kyllä kelpasi. - Kävimme siis viikonloppuna hakemassa äidin kullan kotiin mummolasta.
Tänään postiluukusta solahti se odotettu kutsu reumatutkimuksiin. Ja odottelun jälkeen alkaakin taas tapahtua, jo perjantaina minun pitäisi aamusta oleman Kirralla röntgenissä ja labrassa näytteitä antamassa. Jälkimmäisestä tosin ajattelin huomenna soittaa josko lähetteen voisi kääntää tuohon omaan terveyskeskukseen, voisin käydä siellä vaikka torstaina näytteet antamassa ja samalla hoitaa sen unohtuneen kilpirauhaskontrollinkin. Reumaklinikan lääkärin pääsen tapaamaan marraskuun alussa.
Viime päivinä seurakseni ovat asettuneet alavatsakivut, etenkin jaloillaan ollessa ja varsinkin liikkuessa. Ja nyt sitten keskenäni arvon, onko kyse siitä että hormonitoimintani alkaisi toeta sytostaateista, mikä olisi se mukavampi vaihtoehto, vai onko kyse jostakin muusta, keljummasta vaivasta. Ensimmäisen puolesta mielestäni puhuisi se että kipuja tuntuu molemmin puolin, eikä niitä tunnu koko ajan. Toistaiseksi siis kuulostelen ja odottelen josko kivut menisivät pois omia aikojaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
"Äiti sinä olet kultaa" ♥
VastaaPoistaKiva, että tutkimukset etenee ja peukkuja sille, että alavatsakivut tietää hyvää.
Lapsen suusta se totuus tuli. Kultaahan sinä olet!
VastaaPoistaPyydä ne kilpparit nyt samaan syssyyn, kun menet labraan joka tapauksessa. Eikö se reumahoitaja voisi lisätä niitä samalla kun kysyt siirtoa tk:een. Sitäpaitsi samaa HusLabbia ne on tk:n niinkuin sairaaloidenkin labrat nykyisin, että lienee sama missä käy.
Ihana lapsi! Peukkuja minultakin alavatsakivuille - harvoin sitä toiselle pääsee oikein toivomalla toivomaan naistenvaivoja ;-).
VastaaPoistaKultaa ! Ihana lapsi, oikein timantti !
VastaaPoistaKomppaan Sariannaa, toivotaan kerrankin naistenvaivoja !
Ihana lapsi, suloista. Minun pienokaiseni totesi yhtenä päivänä, että onneksi on vanhemmat, kuka meistä muuten huolehtisi. Pienelle piti sitten selittää, ettei ketään lasta jätetä yksin (joo, tiedän, että ei ihan noin nätisti elämä kaikilla kulje, mutta pienelle en todellakaan selitä noita asioita ;)
VastaaPoistaMinä pidän peukkuja kaikelle hyvälle täältä.
Äiti-elämän tähtihetkiä:)
VastaaPoistaHyvä että pääset suht nopeasti reumatutkimuksiin! Ja samalla tietysti toivotaan, ettei sieltä löydy yhtikäs mitään huolenaihetta, tai sitten tilataan jotain oikein helppohoitoista ja ohimenevää "sunnuntaitautia".
Jokos te saitte ensilumen..? Täällä on riemuittu siitä tämä päivä:)
Tee, Sarianna ja betty, kivut eikun jatkuu vaan, alkaa jo tympäistä se että jokainen askel sattuu, vaikka kuinka rauhallisesti kävelisi. No mutta, jos nyt pari viikkoa jaksaisi katsoa tilannetta.
VastaaPoistark, unohdin eilen soittaa sille reumahoitajalle... tai siis unohdin puhelinnumeron kotiin. Nyt täytyy muistaa, soittoaika klo 13-14.
Kiara, juu, ei pienille tarvitse elämän kaikkia karuja puolia vielä paljastaa. Kyllä ne ehtivät selvitä myöhemminkin.
tiina, ei ole vielä lunta tullut, mutta ennusteltu on loppuviikolle.