Tänä aamuna - toisen surkeasti nukutun yön jälkeen - puin päälle ainoan likimain pinkin paitani ja lähdin Kirurgisen sairaalan röntgeniin. Ja kylläpä olinkin kuvauksellinen: kuvattiin Si-nivelet, lanneranka ja kädet ja jalkaterät paristakin kulmasta. Yhteensä kymmenen kuvaa siis. Sain pötkötellä mahallani ja selälläni, koukistaa polvea ja taivuttaa jalkaa kuin jumppatunnilla. Hoitajat näkevät kuvat heti koneelta, mutta eivät tietenkään saa mitään niistä sanoa, joten nyt täytyy jaksaa odotella tuloksia reilut kolme viikkoa. Jos kuvissa nyt röntgenlääkäri sattuisi jotakin hälyttävää (lue: syöpää) huomaamaan, niin kaipa ne sitten soittavat perään? Tietysti toivon että mitään vakavampaa ei löytyisi, vaikka näille kivuille olisikin mukava saada syy.
Ajatustyö ei näin väsyneenä oikein suju, joten töihin päästyäni virkistäydyin nettishoppailemalla parit rintsikat. Sopiva UK-koko selvisi olemassaolevista liiveistä. Kahdet liivit toimituskuluineen tekivät rapiat 50 euroa - ei tunnu pahalta, kun vertaa siihen että Amoenalta löytyy nettikaupasta yhdet liivit, jotka maksavat alta neljänkympin. Jahka rintsikat saapuvat, kerron kuinka ostokset onnistuivat. Lisäpisteet NicolaJanelle menevät joka tapauksessa siitä, että heillä on mallien joukossa myös muutama oikeaan käyttäjäryhmään kuuluva.
PPP ei oikein etene. Niin kuin arvelin, viime viikonloppuna tuli painoa takaisin, ja vaikka olen tämän viikkoa tunnollisesti noudattanut dieettiä, tulokset ovat olleet heikkoja. Syynkin kyllä tiedän, aineenvaihdunta on jotenkin aivan jumissa. Nestettä siis kertyy elimistöön. Toisaalta, eihän tavoitteeni ole pelkkä painonpudotus, vaan myös terveellisempien syömistottumusten opettelu: enemmän kasviksia, riittävästi kuitua ja vähemmän tyydyttyneitä rasvoja.
Näin pinkkinä perjantaina on sopiva hetki muistuttaa että virtuaalikeräyslippaaseen saa edelleen lahjoittaa rahaa. (Oikeastihan rahat menevät tietysti suoraan syöpäyhdistyksen roosa nauha -kampanjan tilille käytettäväksi rintasyöpätutkimukseen.) Samalla haluan kiittää uusia lahjoittajia, ja muistuttaa että mitään alarajaa lahjoitukselle ei ole - pienistäkin puroista kasvaa suuri virta.
Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Mullon pinkki hiusnauha. Sekin puolivahingossa. En muistanu koko pinkkiä perjantaita.
VastaaPoistaOnko sinulla Kitsu gmail-mailiosoitetta, jota voisit "yleisesti jaella". Pistäisin sinullekin kutsun. Jos haluat.
Kiara, voit laittaa mulle s'postia osoitteeseen tulikettu@iki.fi. Jos sen on pakko olla gmail-osoite niin lähetän sen sulle sitten spostilla, jos näin sopii?
VastaaPoistaHah, se toimikin ei-gmaililla, ymmärsin jotenkin väärin jossain vaiheessa. Joten pistin kutsun. :)
VastaaPoistaKiara, kiitos kutsusta. :)
VastaaPoistaMukavaa ja rentouttavaa viikonloppua sinne!
VastaaPoistaMulla piti olla vaaleanpunainen paitis ja pari anilliinin väristäkin - mutta nythän en löytänyt niitä mistään. Jokohan lie menneet kierrätykseen.. Laitettiin poitsun kanssa roosanauhat rinuliin ja mulla oli vähän pipossa ja sukissa pinkkiä. Juuh, ei ole oikein mun väri enää - oli joskus murkkuna kyllä.
Tee, kiinnitin huomiota että puoli ysin uutisten lukijalla oli pinkki paita - olikohan tarkoituksella? Ja siinä muotijutussa haastatelluilla bloggajilla oli kummallakin roosa nauha rintapielessä.
VastaaPoistaJA - Tartu Mikkiin Hintsasella oli pinkki paitapusero ; )
VastaaPoistapirtsikka
piti sanomani - KIITTI KITSUNE NicolaJanesta - tarpeeseen ...
VastaaPoistapirtsikka
Ja tänään oli halosella myyjillä ja parilla asiakkaalla roosat nauhat rintapielessä.. oli pinkki kokoontuminen kenkähyllyn edessä.
VastaaPoistaSe siitä ihmismassojen välttelystä kohdallani: pakkaset kun tulivat, täytyy lapsille saada taas lämmintä ja oikeankokoista päälle puettavaa. Huoh. Kertaa kolme. Onneksi jotain viimevuotisia voi vielä käyttää ja peltoselle saatiin kierrätyskampetta, keskimmäiselle tein kirpparilöytöjä, mutta silti rahaa palaa näin kauden vaihtuessa.
Mutta siitä ei pitänyt kirjoittaa, vaan siitä, että ainakin minusta on ollut mukava huomata näitä pinkkejä ajatuksia ympärillä. Pieni nauha rintapielessä on tuen osoitus, joka lämmittää. Sitähän voi pitää muutoinkin kun vain lokakuussa..
pirtsikka, kiva jos löydät NicolaJanesta jotain sopivaa. :)
VastaaPoistatiina, meillä onneksi mummo vei pojan vaateostoksille - poika on taas työntänyt 10 cm lisää pituutta viime syksystä...
Huomasin aivan saman, ilahdutti nähdä pinkkejä nauhoja oikein telkkariuutisissa ihan muun asian yhteydessä.
Heips! Aloitin ne Ergotaminit nyt pitkän epäilyn ja harkinnan jälkeen, x 1 iltaisin. Noin viikon käyttökokemuksella taidankin tykätä niistä. Ihan kuin yöhikoilu olisi vähentynyt, ei ainakaan tarvitse piehtaroida valveilla sen takia, eivätkä aamutkaan väsytä niinkuin pelkäsin. Tiedoksesi tämäkin.
VastaaPoistaMinä kun näitä lääkkeitä puntaroin pääni puhki, niin eipä tosiaan olisi helppo päättää tuonkaan aloitusta;
VastaaPoistahttp://fi.wikipedia.org/wiki/Barbituraatti
Ja lisäksi hermostuttaa lapsen/lasten vuoksi, kun koti on pullollaan kaikenmaailman vaarallisia lääkkeitä - vaikka ne lääkekaapissa ovatkin.
rk, hyvä jos niistä on apua. Kerro jos jossain välissä tarvitset lisää, mulla on lähes korkkaamaton purkki ja ajattelin etten niitä tarvitsekaan - hikoilut on hiljalleen lähestulkoon hävinneet ja muutkin vaihdevuosivaivat tässä alkaneet vähetä, ilmeisesti arvioin alavatsakipujen syyn oikein.
VastaaPoistaTee, mä olen kyllä luvattoman löysä lääkkeiden suhteen, thyroxinit on pöydällä ja särkylääkkeisiinkin poika pääsisi kyllä käsiksi jos yrittäisi. Ja hurjempiakin lääkkeitä oli toisinaan pöydällä viime kevään mittaan... Syynä tähän lepsuuteen on toisaalta oma hajamielisyyteni (jos nuo tyrot olisivat jossain kaapissa niin sinne ne myös jäisivät kolmena aamuna viidestä, kun nytkään en meinaa muistaa niitä aina ottaa vaikka ovat nenän alla) ja se että poika ei koskaan ole mitään elkeitä osoittanut että pyrkisi lääkkeitäni syömään, ja on se tietysti moneen kertaan teroitettu että toisten lääkkeitä ei oteta koska on vaarallista.
Hyvä että alavatsakipudiagnoosisi osui kohdalleen ja tervemenoa vaihdevuodet pitkäksi aikaa!
VastaaPoistaKiitos tarjouksesta. Katotaan nyt miten kauan uskallan noiden barbituraattien ja belladonnien kanssa leikkiä, kun Teekin ihan aiheellisesti niistä varoitteli. Jos valvoskelu aamuöisin on toinen vaihtoehto, niin siitä se vaan on revittävä... kun pyrstö irtoaa, niin nokka tartuu, jne!
Tuotteliasta ja mukavaa työviikkoa!
rk, aamuyövalvoskelu on minullakin vielä tallella - taas tuli valvottua suurimman osan yötä. Pari yötä saatan nukkua paremmin, ja sitten taas valvotaan...
VastaaPoistaJottei totuus unohtuisi, tänään menen fyssarille ja huomenna psykiatrille.
Jee, onnea alavatsakipujen oikean diagnosoinnin johdosta! ;-) Lääkkeiden ottamiseen suosittelen dementiaboksia vai mikä dosetti se virallisesti on: mulla on vain yksi säännöllinen lääke aamuin illoin ja silti en muuten muistaisi olenko ottanut sen.
VastaaPoistaLääkkeistä pöydällä. Meillä pyörii kans kovasti kaikenlaisia lääkkeitä. Olemme lasten kanssa säännöllisin väliajoin keskustelleet lääkkeistä, kuinka lapset eivät niitä saa ottaa ja miksi eivät saa. Olemme luvanneet, että jos löytävät jostain lääkkeen ajelehtimasta ja tuovat sen meille, saa palkkioksi karkkia (olemme myös testanneet tätä). Lisäksi karkitkin pitää käyttää meillä, sillä jotkin lääkkeethän voivat näyttää karkille. Luotamme lapsiimme ehkä vähän liiaksikin. Mutta olemme ajatelleet, että he ovat luottamuksemme arvoisia. Ja ainakin tähän asti kaikki on mennyt hvyin. Tokikaan se ei vaatisi kuin kerran hairahtumisen...
VastaaPoistaMene ja tiedä. En jaksa edes ajatella, että vaihtaisimme toimintatapaamme.
Täällä on käytössä sekä dementiaboksi että puhelimen hälytys ;) On niin vaikea kiireisinä aamuina muistaa onko ne lääkkeet otettu vaiko ei, jos ei niitä juuri hälyn tullen pääse ottamaan.. Kyllä meilläkin yritetään terottaa poitsulle, miten vaarallisia toisen lääkkeet voi olla ja tosiaan sitäkin, että ne voi näyttää namilta, joten ei ole turvallista laittaa suuhunsa mitään, mitä ei vanhemmat ole nähneet ja harmittomaksi todenneet.
VastaaPoista