Kutsumattomat vieraat

Meitä miehen kanssa on jo jonkin aikaa purtu öisin. Niin kauan kuin kesää jatkui ja nukuimme ikkunat ja parvekkeenovet auki, panimme satunnaiset kutiavat paukamat itikoiden tiliin. Mutta nyt kun palasin matkoilta ja ensimmäisen yön jälkeen heräsin kymmenkunta raivokkaasti kutiavaa pattia kropassani, aloin epäillä että kotiin on muuttanut kutsumattomia vieraita. Tutkin lakanat ja peitot löytämättä mitään, ja alkuun arvelimme tunkeilijoiden olevan lentävää lajia. Viemärien myrkyttäminen sen enempää kuin kaikkien petivaatteiden vaihtokaan ei kuitenkaan tuonut helpotusta. Syyhypunkkiin eivät iho-oireet tuntuneet täsmäävän.

Jäljelle jäi ainoastaan se vastenmielisin vaihtoehto: lutikat. Ympäristökeskuksessa pidettiin todennäköisenä että ne ovat liittyneet seuraamme Pariisin matkalta - mies sai siellä joukon äkäisesti kutiavia puremia, mutta kun minä en saanut mitään, emme tajunneet että sängyssämme oli ylimääräistä väkeä, vaan arvelimme että mies on puistoissa istuksiessaan saanut seurakseen pariisinhyttysiä, jotka ovat mielistyneet pohjoismaiseen vereen. Nyt luettuani netistä lutikkatietoutta selvisi sekin, että kaikki ihmiset eivät saa oireita välittömästi, vaan herkistyminen voi ottaa aikansa. Minuakin on siis epäilemättä purtu jo Pariisissa, mutta rajumpia oireita sain vasta nyt parin viikon reissusta palattuani.

Joudumme (jättisiivouksen lisäksi) aloittamaan myrkytysrumban, jota jatkamme joka neljäs aamu kunnes kaikki merkit syöpäläisistä ovat poissa. Eli nämä puremat, muita merkkejä kun en edelleenkään ole löytänyt vaikka syynäilin lakanoita ja patjoja silmä kovana. Ovelia piiloutujia mokomat syöpäläiset.

Lutikkadiagnoosin jälkeen en viime yönä pystynyt nukkumaan kun kuvittelin kuinka punatakkien armeija marssii esiin piiloistaan valojen sammuttamisen jälkeen. Lopulta aamukolmelta hain pienen lampun ja jätin siihen valon siinä toivossa että se pitäisi ylimääräiset eläjät pois sängystämme. En tiedä auttoiko se muuten kuin henkisesti, syhyäviä patteja on käsivarsissa edelleen, mutta ne voivat toki olla aikaisempienkin öiden tulosta.

Enimmäkseen valvotun yön jälkeen hoipuin tänään aamukahdeksaksi terveyskeskuksen labraan antamaan näytteitä reumatutkimuksia varten. Olin kuvitellut olevani ajoissa, mutta kattia kanssa, labra oli auennut varttia vaille ja jonoa oli. Pääsin pois toista tuntia, kuutta putkiloa verta ja yhtä pissanäytettä myöhemmin. Huomisaamuna on sitten röntgenin vuoro.