Nyt on sitten kopeloitu kainalot, rinta, arpi ja olkavarsi, ja palpoitu vielä vatsakin. Ei siellä pitäisi olla mitään ylimääräistä. Veriarvotkin näyttävät ihan normaaleilta, hemppakin peräti 125 eli minulle ihan hyvä. Isompia tulehduksia ei löytynyt ja maksat ja munuaisetkin vaikuttavat olevan kunnossa. Näin ollen turvotus on ihan lymfaturvotusta. Nihkeää on sen sijaan lymfaterapiaan pääsy - nyt sain lähetteen Syöpiksen fysioterapeutille sen arviointiin, onko lymfaterapialle tarvetta. Olisihan tässä töitäkin tehtävänä, mutta juostaan nyt sitten Meilahdessa ja selvitetään tämä asia juurta jaksain.
En tosin ole kovin optimistinen tämän käynnin jälkeen. Tuo hiha on kuulemma se turvotuksen ensisijainen hoito. Toissijainen on kaiketi sitten se kompressioliivi, kun fysioterapeutin arvion mukaan juuri hiha saa turvotuksen leviämään kainalon puolelle eli aiheuttaa sen liivin tarpeen. Tuli kyllä vähän sellainen olo että ei niitä lääkäreitä hirveästi kiinnosta se, kuinka haittaavaksi koen turvotuksen ja siihen liittyvien apuvälineiden käytön. Kyllähän tuo hiha nimittäin (kainalon turpoamisen lisäksi) haittaa käden liikkuvuutta ja jos pidän sitä koko päivän ohjeiden mukaan, olkavartta alkaa särkeä. Mutta kai ne ovat sitten niin vähäisiä haittoja, että kun on syövästä henkiin jäänyt, ei tuollaisista pitäisi valittaa. Ilmeisesti se pitkäaikaissairaan identiteetti ei ole minulle vieläkään löytynyt. Siinä kai se isoin ongelma onkin, että mieli ei sopeudu. Haluaisin olla TERVE. Tai ainakin kokea terveestä käyväni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Hyvä, että mitään hälyyttävää ei löytynyt. Tylsää, että lymfaterapiaan pääsy on niin hankalaa :/ Ja ei niihin turvotuksiin ja tuohon särkyyn pidäkkään tyytyä. Toivottavasti Syöpiksen fysioterapeutti toteaa heti, että kyllä sun on sitä lymfaterapiaa saatava.
VastaaPoista...nyt ei harmita yhtään asua pienellä paikkakunnalla ja jossain muualla kun pääkaupunkiseudulla. Vääryys on, että näissä asioissa(lähetekäytännöt) on tällainen epätasa-arvoinen kohtelu..
VastaaPoistaJa järkyn byrokraattista...pitää ensin mennä lääkärin jälkeen vielä arvioon että hyötyykö...hoh hoijaa. Ole sitkeä, vaadi ja sinnittele.
Tuo pitkäaikasisairaan identiteetti pikkasen hukassa täälläkin;) sormien kipuilut, selän remppaaminen, käsiturvotus, ruman hian kanssa eläminen...ai niin..sitäkö piti olla kiitollinen jotta on elossa.Toki sitäkin, mutta tympiä saa silti:)Ja sitten se itsekritiikki kun unohtaa ottaa säännöllisen lääkkeensä...vielä iskee tauti uusiksi kun on ollu niin pöljä ettei muista hormonilääkkeitään säännöllisesti ottaa(kun ei ole sellaiseen säännölliseen lääkitykseen koskaan ennen joutunu!)...Tässäpä tätä arkea kuvattuna täälläkin välillä...mutta onneks on niin kiire välillä jottei jouda aina miettiin;)
jaksuja sinne kuitenkin näihin vähemmän mukaviin päiviin! Itse vietän lomaa tiukalla ohjelmalla, mutta mukavalla:)Ensiksi Hesaan pitään luentoa pe:ksi ja tytär kohta 13v pääsee tälle "lomamatkalle" mukaan kuuntelemaan esitystä;)
Hyvä, että ei mitään turvotusta isompaa löytynyt. Mutta on sitä löydöstä tarpeeksi siinäkin. Älä anna periksi sen lymfan kanssa, vaikka miten turhauttaa vatkata itsestään selvää asiaa.
VastaaPoistaTuttu tunne tuo "ei niitä lääkäreitä kiinnosta". Ei kiinnosta elämänlaatu ylipäänsä syöpähoitojen jälkeen, vain se oletko elossa seuraavat viisi vuotta. Ja koetahan olla, koska meriitit tulevat vain siitä! Ihan sama juttu estrogeenieston sivuvaikutusten kanssa. Niitä on paljon, mutta toisena vaihtoehtona on vain jättää hormoonihoito pois, kun "eihän se uusimisprosentti siitä niin paljon nouse"!
Tuntee itsensä niin petetyksi, kun sitä syöpää ei hoidettukaan pois. Se on aina mukana, jos ei ihan itsenään, niin ainakin "hoidon" seurauksina tai kokemuksena mielessä. Mieluummin sitä tosiaan olisi kokonaan terve, eikä vain syövän osalta. On vaikea uskoa, saati hyväksyä, että aika tai terveys ennen syöpää ei enää samanlaisena palaa. Että vielä kiitollinen! Mistä?
Tee, juu, toivoni on nyt Syöpiksen fyssarin varassa. Epäilemättä siellä on ohjeet pitää tiukkaa linjaa sen suhteen kenelle tällaisia "ylimääräisiä" hoitoja annetaan. Syöpikseltähän en saisi sitä kompressioliiviäkään muuten kuin omakustannehintaan... onneksi se meni vielä R31:n lähetteellä.
VastaaPoistaNina, niin, kyllä minäkin olen kiitollinen lääketieteelle ja julkiselle sairaanhoidolle. Ilman hoitoa en epäilemättä enää pitkään tässä keikkuisi. Mutta ehkä juuri töihinpaluu tekeekin näistä jälkivaivoista niin hankalia sulattaa henkisesti. Kun se hiha ja räpikäs muistuttavat koko ajan sairaudesta, ei vain minua, vaan kaikkia muitakin.
rk, hormonieston sivuvaikutuksiin on kyllä liuta lääkkeitä, Bellergal on sieltä miedoimmasta päästä (näistäkin siellä viime viikon luennolla kerrottiin), mutta niillä on sitten taas omat sivuvaikutuksensa. :( Kuka haluaa pinota lääkettä toisen päälle, jos ei ole ihan pakko?
Tietyllä tavalla olen helpottunut etten hormonihoitoja saanut, mutta onhan sekin kaksiteräinen miekka - uusiutumisen osalta voidaan meidän triplanegojen kohdalla vain toivoa parasta.
Vielä: tuli siitä kommentista Teelle niin pitkä purkaus, että pistin omaksi bloggauksekseen tuohon ylle.
VastaaPoista