torstai 10. maaliskuuta 2011

Kauneus on katsojan korvien välissä

Ostin kirja-alesta Pia Kaulion ja Leena Rosenbergin kirjan Nainen ja rintasyöpä (Minerva, 2008). Se onkin ensimmäinen rintasyöpäaiheinen kirja jonka olen lukenut, jos sarjakuvaa ei lasketa. Silloin kun sairastuin en halunnut lukea mitään kirjoja. En voinut sietää selviytymiskertomuksia, joiden sankaritar syöpää tuskin huomasikaan viilettäessään hoitamassa töitään entiseen tapaan, koska ne olisivat saaneet minut tuntemaan itseni, sairaslomalaisen, entistä suuremmaksi luuseriksi, enkä varsinkaan niitä tarinoita, joissa on surullinen loppu, koska se tuntui itselle aivan liian mahdolliselta ja läheiseltä.

Kaulion ja Rosenbergin kirja koostuu pääasiassa rintasyövän itse kokeneilta naisilta kootuista kokemuksista. Naisten omien kertomusten lomassa on Kaulion ja Rosenbergin kirjoittamaa asiatekstiä. Minua kiinnosti varsinkin luku naiseudesta, koska itse olen tuntenut olevani syövän jälkeen aika hukassa naiseuteni kanssa. Luvun aluksi esitetään muutama kysymys: mitä seksuaalisuus ja naiseus sinulle merkitsevät? mitä rintasyöpä vaikutti naiseuteesi? mitä asioita olisit nyt valmis muuttamaan? mitä muutokset vaatisivat toteutuakseen? Siinäpä ajattelemisen aihetta kerrakseen.

Kun valittelin psykiatrille kadonnutta naiseuttani, hän ehdotti, että kokeilisin niitä keinoja, jotka ovat aikaisemmin saaneet minut tuntemaan oloni naiselliseksi. Pyörittelin neuvoa mielessäni. Kun asiaa oikein pohdiskelin, päädyin tulokseen että minulla asia on aina kulkenut niin päin, että kun voin henkisesti hyvin, tunnen oloni mukavaksi myös ruumiissani, kiinnitän huomiota ulkonäkööni ja saan iloa kivoista vaatteista ja pienestä laittautumisesta. Niinä elämäni jaksoina taas kun olen voinut henkisesti huonosti, olen viihtynyt kehnosti myös kehossani, suhtautunut välinpitämättömästi ulkonäkööni enkä ole tuntenut iloa pukeutumisesta. Syövän jälkeen olen elänyt tässä jälkimmäisessä tilassa. Olen kyllä yrittänyt käyttää vaatteita joista olen aikaisemmin pitänyt ja laittaa vähän meikkiä töihin lähtiessäni, mutta ei se ole saanut minua tuntemaan oloani yhtään sen kummemmaksi. Muutamien ihmisten varmasti hyvää tarkoittavat "näytät hyvältä" -kommentit olen ohittanut olankohautuksella, ajatellen että epäilemättä siihen nähden, jos vertailukohtana on vuoden takainen sytostaattipotilas. 

Päätin tarttua härkää sarvista ja toteuttaa yhden haaveen, joka minulla oli ennen syöpää - hankkia itselleni Belle Modesten korsetin. Ajattelin että jos sillä saisin takaisin sitä jotain vaikeasti määriteltävää viihtyvyyttä omassa kropassani, jonka selvästi olen syövän myötä hukannut. Pätevän tekosyyn korsetin teettämiselle sain toivottavasti ensi syksynä koittavasta juhlatilaisuudesta, jossa tarvitsen kaiken itseluottamukseni, ja haluan siksi olla kaikin puolin parhaimmillani.

Tiedusteluuni korsetin teettämisestä proteesitaskulla suhtauduttiin Belle Modestessa mutkattomasti, joten noin kuukausi takaperin kävin otattamassa mittoja ja esittämässä toiveita väristä, materiaalista ja mallista. Nyt tässä kuluneella viikolla kävin sovituksessa, jossa päälleni kokeiltiin omien mittojeni mukaan tehtyä malliversiota. Mieleeni oli tällä välillä jo alkanut tulla epäilyksiä koko hankinnan järkevyydestä - entä jos unelma olisikin pilalla, jos en nauttisikaan uudesta vaatteestani sitten kun sen saan?

Sovituskopissa peilikuvani edessä tunsin tehneeni oikean päätöksen. Vaikka päälläni oli vain puuterinvärisestä kankaasta ommeltu malli, joka on vielä kaukana suunnitellun lopputuloksen silkkisestä ihanuudesta, ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa peiliin katsoessani pystyin näkemään muuta kuin puuttuvan rinnan ja Meilahden mallin tukassa - näkemään itseni, hyväksyvin silmin.

15 kommenttia:

  1. Näytät hyvältä kommentit eivät ole hyvää tarkoittavia "näytät hyvältä, vaikka sinulla onkin ollut syöpä" tai "näytät hyvältä olosuhteisiin nähden" vaan ihan rehellisiä näytät todella hyvältä ja kauniilta. Kunpa vielä tuntisit sen, mitä me muut näemme.

    Ihana juttu tuo korsetti. Löytyisiköhän sieltä potkua täällaisen liiankin runsaan olemuksen naisellistamiseen? On meinaan se naisellisuus hukassa, vaikkei mitään dramaattista elämässä olekaan tapahtunut. Mä olen ajatellut, että se jotenkin liittyy tähän ikään.

    Lämmin halaus!

    VastaaPoista
  2. ihanasti kirjoitettu:) selkeästi pilkottaa riveistä elämän kantamiseen uskomisen viriäminen:)heh..kauhee lause kieliopillisesti mutta ymmärtänet ajatuksen kuiteski:)

    VastaaPoista
  3. Oih ja voih, jos noissa Belle Modesteissa ei tunne oloaan naiselliseksi, niin missä sitten? Olet takuulla korsettisi ansainnut ja toivon todella, että nauttisit siitä.

    Sitä en voi olla ihmettelemättä, miksi me suomalaiset ei vieläkään olla opittu ottamaan kiitosta tai kehua ihan ja vain rehellisenä itsenään. Syvälle geeneihin istutettu luterilaisuusko? Jos sinulle sanotaan, että tukkasi on nätisti, olet kaunis, persoonallinen ja naisellinen, niin eikö se voi tarkoittaa just sitä sanomisen hetkeä, ilman viittausta mihinkään aikaisempaan?!?

    Mutta, niinkuin Nina tuossa jo sanoi, ihanasti kirjoitettu!

    VastaaPoista
  4. Itku pääsi kun luin kirjoitustasi, mutta tällä kertaa ne olivat ilon kyyneliä :'-)

    VastaaPoista
  5. Osuit taas Kitsune niin asian ytimeen, että piti pariin kertaan lukea sinun teksti. Ihana, kun olet saanut itsellesi takaisin naiseuttasi.Samastuin tekstiin täysin, samoja asioita tulee pohdittua useinkin.

    Naiseutta joutuu miettimään, kun kaikki viedään. Varsinkin estrogeenien väkisin alasajo on vaikuttanut koko elämään. Ei ole enää hehkeä, vaan kuin kuivanut.

    Pitää lukea tuo kirja, on varmasti sen arvoinen.

    VastaaPoista
  6. Kuten jo rk. kommentoi, jollei tuollaisilla korseteilla tunne itseään naiselliSEKSI, niin ei sitten minkään laisilla lisävarusteilla. Uskoisin, että ainakin jokaisen ukko-kulta näkee rouvansa kovinkin naiselliSEKSI tuollaisessa asusteessa.
    Sivustoilla oli niin kauniita kuvia.
    Kai tämä hormoonivaje väkisinkin vähän latistaa mielihaluja ja ulkonäköä, mutta kuten vanha mainoslause sanoo: elämä on.

    VastaaPoista
  7. Aivan mahtavia korsetteja näkyi Belle Modesten sivuilla! Komppaan Ärkoota ja Tilua ;)

    Taitaa toimia homma kaikilla hyvin pitkälti niin, että kun voi henkisesti hyvin, viihtyy myös omassa kropassaan, kiinnittää huomiota ulkonäköönsä ja se taas lisää sitä hyvää oloa. Ja taas kun sitä voi henkisesti huonosti, viihtyy huonosti myös kropassaan, on välinpitämätön ulkonäkönsä suhteen ja se taas on omiaan huonontamaan fiilistä entisestään..

    VastaaPoista
  8. Kiitti Kitsune - taas mennään katsomaan vinkkiä - ja olen TOSI kiinnostunut korseteista !!! Ite olen tehnyt niin, että joka ilta mietin, mitä pistän seuraavana päivänä päälle. Keksin uusia yhdistelmiä, on kiva kun on jokin juju, missä viihtyy. Meikkaan joka aamu. Olen ollut tyytyväinen. Nyt katsomaan Belleä ....
    pirtsikka

    VastaaPoista
  9. APUA - NE ON HIENOJA !!!! vaude !!! Joskus haluu kans ehottomasti !
    pirtsikka

    VastaaPoista
  10. Kiitos kettunen, ihana ja ajatuksia herättävä kirjoitus, johon on niiiin helppo samastua. Itse oon lyönyt hanskat tiskiin, väsymys vaivaa, kilot ei karise. Tähtään korjausleikkaukseen, jos sitten se uus elämä koittaisi. Pitänee miettiä tätä asiaa enemmänkin, korvien välistähänä tämäkin juttu on kiinni, naiseus.
    ONNEA uudelle korsetille, ja hyvä SINÄ !

    VastaaPoista
  11. Mahtavia korsetteja, ihanaa että tilasit itsellesi! :)
    Luin tuon kirjan myös viime vuoden lopulla ja suosittelen, se on hyvin kirjoitettu. Pystyi samaistumaan useaan eri kohtaan, jokaiselle antaa jotakin! Ja huumoriakin oli, nauroinkin!

    VastaaPoista
  12. Tintin, ehkä tuossa oli vähän huonosti valitut sanat itselläni. Mutta ehkä kyseessä on se, että kun kehuja ei ole oikein tottunut kuulemaan, varsinkaan vieraammilta, omassa päässään automaattisesti tulkitsee ne tsemppaukseksi tai "lohdutukseksi".

    Oma naisellisuuden kokemus on tietysti loppuviimeksi korvien välissä, ja se voi hukkua monista syistä. Mutta voihan sitä näillä ulkoisilla keinoilla yrittää avittaa. Sullahan on jo ihanat naiselliset kynnet. :) Jos korsetti voisi tuntua omalta jutulta, niin miksi ei?

    Nina, ehkä tämä valon lisääntyminen alkaa auttaa. Ja se kuuluisa aika.

    rk, ainakin omassakin ikäpolvessani taitaa olla vielä aika yleisesti niin että ei ole kehuttu ettei ylpistyisi... ja varsinkin ulkonäöstä kehuminen, sehän on vielä niin pinnallistakin?

    olga ja Tilu, vaikka itse en estrogeeniestohoitoa saanutkaan, perusnegatiivisena ;) on tuokin puoli tullut sytojen vaikutuksesta tutuksi... Ja hukassa on paitsi naiseus, myös se seksi. Naisillahan jälkimmäisetkin halut tosin kuulemma sijaitsevat pitkälti korvien välissä.

    pirtsikka, taidankin aloittaa yksirintaisten naisten korsettibuumin. :D Tai mistäs minä tiedän moniko niitä on jo hankkinut?

    betty, korjausleikkaus on varmasti hyvä tähtäyspiste.

    Kiroileva siili, minustakin kirja oli hyvä. Ja ne kokemukset tosiaan monesti tunnistaa.

    En nyt kommentoinut aivan jokaiselle henk.koht., mutta toivotan mukavaa viikon alkua teille kaikille!

    VastaaPoista
  13. Moi,

    Kävin eilen pitkän ja epävirallisen vertaistukipuhelun ja puhuimme erityisesti naiseudesta. Minä ja tukihenkilöni olemme molemmat sairastuneet rintasyöpään n. 30 ikävuoden paikkeilla. Tulimme puhelussamme tulokseen, että naiseus on ennen kaikkea korvien välistä kiinni - erityisesti sen henkilön korvien välistä, kuka katsoo itseään peilistä.

    En tiedä teenkö oikein, mutta yritän elää niin, että en liikaa murehdi puuttuvaa rintaani. Olen tehnyt sen osalta surutyötä nyt 2 kk ja olen huomannut, että vaikka kuinka paljon itken, se ei tuo rintaani tai terveyttäni takaisin. Ja minä olen sentään itkenyt joka päivä ja joskus montakin tuntia kerrallaan.

    Minun onkin jotenkin kamalan vaikea hyväksyä sitä, että miksi minun pitäisi ihmisenä ja naisena muuttua totaalisesti tämän rintasyövän myötä. Yritän taistella syöpää vastaan kaikilla rintamilla ja yksi minulle tärkeä rintama on itsetunnon puolustaminen. En anna syövän nujertaa itsetuntoani kokonaan. Minun elämäni voi nimittäin olla liian lyhyt elettäväksi itseäni inhoten.

    Olen uusinut vaatevalikoimaani niin, että kaapistani löytyy kauniita ja naisellisia paitoja, joissa on vain hieman korkeampi kaulus. Kun kaapistani löytyy valikoima sopivia vaatteita, minun on aamulla helpompi herätä, kun tiedän, että voin pukeutua nätisti. Eilenkin kävin vaatekaupoilla (Mangossa), sieltä ainakin löytyy oikein naisellisia paitoja ja mekkoja rintansakin menettäneelle - ovat vielä inhimillisen hintaisiakin. Itse asiassa tänä keväänä muoti jopa suosii meitä, jotka joudumme pukeutumaan hieman peittävämpiin yläosiin.

    Todella toivon Kitsune, että pystyt nauttimaan korsetistasi täysin siemauksin, uskon että näytät siinä pirun hyvältä. Sinä jos kuka olet korsettisi ansainnut! Lisäksi haluan vielä sanoa, että näistä kirjoituksistasi kuultaa läpi sellainen älykkyys, että se jos mikä on seksikästä ja naisellista. Kauneus ja seksikkyyshän ovat ennen kaikkea kiinni korvien välistä. :)

    VastaaPoista
  14. Satsuke, ainoa asia mitä tässä todellisuudessa voi edes yrittää säätää taitaa löytyä sieltä omien korvien välistä. :) Itsetunnosta ja omasta itsestä kannattaakin pitää kiinni. Itsekin vastustan ajatusta että syövän jälkeen pitäisi olla "toinen ihminen". Kukakohan?

    VastaaPoista
  15. Upeeta toi Korsetti juttu!!! Kiva ja varmasti siitä tulee loistava. Ja auttaa löytämään kadonneen minän....

    VastaaPoista