Päätin sitten kortisonihuuruissani tänään, pari koneellista pyykättyäni, tiskattuani ja leivän paistettuani, siivota vielä vaatekomeronkin. Kyytiä saivat niin liian avokaulaiset paidat, pieneksi jääneet uimapuvut kuin rintaliivitkin ajalta ennen kuin minusta tuli amatsoni. Jollakin tapaa en aikaisemmin ollut saanut tähän toimeen ryhdyttyä, vaikka leikkauksesta on jo yli puoli vuotta. Ainakin kymmenen paria rintsikoita siirsin nyt kylmästi roskikseen. Muutaman uusimman ja kauneimman parin säästin laatikkoon kaapin perälle, vaikka en tiedä minkä varalle. Tuskinpa minulla enää ikinä on niille käyttöä. Sääli, tykkäisin kauniista alusvaatteista. Toisaalta alusvaatteisillaan tissipuolisuuteni tulee silmiinpistävän selväksi, proteesiliivit tai ei. Eivät taida kauniit kuorrutukset auttaa, jos kakku on silikonia sisältä?
Ensimmäistä kertaa olen alkanut myös vakavissani miettiä mahdollista korjausleikkausta, jopa niin että karaisin mieleni ja katselin Rinnankorjausleikkauksen käsikirjaa voimatta edes kovin pahoin. Vatsamakkaraa minulla kyllä riittäisi leikeltäväksi asti, mutta selän puolelta otettava LD-kieleke, ehkä yhdistettynä silikoni-implanttiin, kuulostaisi jotenkin mukavammalta vaihtoehdolta. Leikkauskin olisi pienempi. Toisaalta tuolla menetelmällä ei tehdä kovin isoa rintaa, joten ehkä saisin samalla jäljellä olevan rinnan pienennyksen. Se tuntuu alkaneen roikkuakin viime aikoina entistä murheellisemmin, on kai masentunut raukka kaverinsa menetettyään. No, tällä tautihistorialla minulla on kuitenkin vielä paljon matkaa siihen että mistään rekonstruktiosta aletaan kanssani edes keskustella.
Jokin pieni rajapyykki toipumisessa on ehkä saavutettu, kun sain siivouspäivän pidettyä, ja olen alkanut ajatella korjausleikkausta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Kaikkea se kortisoni saakin tekemään! ;)
VastaaPoistaSe on varmasti hyvä merkki, että korjausleikkaus käy mielessä. Eiköhän se ole sullekin suoda, voi vaan joutua odottamaan vähän pidempään.
Mä haluun kans tota kortisonia! Kaapit ainakaan ei ikinä tule siivottua ilman sitä.
VastaaPoistaNo ei vaineskaan, mutta kyllä ainakin noiden rekonstruktiokuvien katselu on jo selvä toipumisen merkki. Rinnan tai minkä tahansa paikan amputaatio on kova isku minäkuvalle, mutta miksi kaikki nyt yhtäkkiä ovat niin läskejä, amatsooneja ja vanhoja ämmiä!?!?!
Kamoon siskot, uskokaa jo että olette hyviä, kauniita ja ihania. Talvella on sanut piilotettua itsensä vaatekerroksiin, mutta onko se kevät ja kevyemmät vaatteet, mikä tuollaista hirveää itsekritiikkiä aiheuttaa? Vai yrittääkö sillä vain piiskata itseään tekemään jotakin.
Toki toivon minäkin sinulle kaunista kakkua, joka ei ole silikonia sisältä!
Toivotan minäkin onnea ja tsemppiä korjausleikkauksen suunnitteluun, mutta muistutan rk:n tavoin että olet kyllä kaunis muutenkin!
VastaaPoistaJos raaskit, hyväkuntoisia rintsikoita voi yrittää myydä kirppiksellä, ja tietysti muitakin vaatteita. Olin viime kesänä Valtterin kirppiksellä siskoni kanssa myymässä ja yllätyin siitä miten hyvin hänen pieneksi jääneet pitsirintsikkansa menivät kaupaksi. Itselläni ehkä hieman tökkisi ostaa tuntemattoman ihmisen käytettyjä alusvaatteita (vaikkakin tietysti puhtaita ja siistejä) mutta kaikki eivät onneksi ole yhtä nirsoja ;-).
Adelhaid, kahdesta "puhtaasta" vuodesta muistelen kuulleeni puhuttavan, mutta en tiedä mistä se lasketaan.
VastaaPoistark, on kyllä käynyt itselläkin mielessä että olisipa hurjaa jos olisi näin energinen koko ajan, pitäisikö pyytää pysyvä resepti... Varsinainen "mother's little helper" tuo kortisonipilleri!
Kauneus, niin... Olen näin jälkeenpäin hiukan harmitellut sitä että en tajunnut edes silloin nuorena ja hoikkana tykätä fyysisestä olemuksestani. Vika on siis varmaankin jossain korvien välisessä kytkimessä, eikä siihen auta korjausleikkaukset - ellei sitten lobotomia?
Sarianna, en viitsi lähteä vanhoja rintsikoitani kirppikselle kauppaamaan, mutta muutaman hyväkuntoisen parin erotin kyllä kierrätysvaatesäkkiin, muistellen että ainakin Pelastusarmeijalle ja mahdollisesti UFFillekin ne kelpaisivat.
Se on kyllä suurin harmi oikeasti, että nuo nuoret ja kauniit tytöt eivät ymmärrä olevansa sitä. Tai nuoret söpöt pojat.
VastaaPoistaMiten mä en muista kortisonin saaneen aikaan suurempia urotöitä.. Muistan vaan ne kamalat finnit :P
Minulla on siinä mielessä erillainen tausta, että en ole joutunut olemaan yksirintaisena ollenkaan. Ensimmäisen leikkauksen yhteydessä minulle tehtiin LD-kielekkeestä rinta, pienirintaiselle riitti hyvin, onnistui todella hyvin. Toisessa leikkuksessa se sitten tuhottiin ja laitettiin silikoni, joka on aikas inhottava. Kireä ja kova, mutta tietysti päälle päin rinnan näköinen.
VastaaPoistaVanhat rintaliivit eivät enää kaaritukien takia käy, painavat kainaloa, kielekettä, josta verisuonet leikkauksessa katkesi. komppaan; kuorrutukset eivät auta, kun on silikonia sisällä.
Juu, moni nuori, kaunis ihminen tuskailee ulkonäkönsä kanssa, mutta osasiko sitä ennen olla itsekään sen tyytyväisempi.
Kirjoitin pitkän viestin ja se katosi kun en heti älynnyt miten tänne pitää kirjautua saadakseen kommenttinsa näkyviin. :)
VastaaPoistaMutta siis niin. Olet varmasti toipumassa kun saat jo ajatuksia tuonne uuden rinnan rakentelun puolelle, hienoa! Ja hyvä siihen on jo hyvissä ajoin alkaa suuntaamaan ajatuksia.. Itse en pahemmin ehtinyt noita vaihtoehtoja mietiskellä kun viime marraskuun rinnan poiston yhteydessä tehtiinkin jo uusi tilalle ja laitettiin expanderi rintalihaksen alle. Sen tilalle tulee nyt sitten kesällä tai syksyllä silikoni. Mulla kun oltiin niin varmoja imusolmukelevinneisyydestä, että meni korvien ohi aika täysillä kirurgin tapaamisessa noiden vaihtoehtojen läpikäynti, kun en ajatellut että ulle mitään uutta tisukkaa tehdään. Joten tällä mennään, tulevaisuus näyttää miltä silari tuntuu. ;)
Mutta siis noista alusvaatteista: ite liityin joku vuosi sitten sellaisen postimyyntifirman tilaajaksi, että joka kolmas kk tulee kotiin kannettuna kivat rintsikat ja parit alushousut. Marraskuussa kun sain diagnoosin olin jo heittämässä kaikkia kauniita alusvaatteitani roskiin, mutta onneksi en heittänytkään. Ajattelin silloin etten enää koskaan käytä rintaliivejä jne. Mutta onhan niille nyt sitten ollut käyttöä. :) Joten pidä vaan ne parit siellä odottelemassa, edes mielen virkistykseksi! :)
Tee ja olga, epävarmuus omasta ulkonäöstä taitaa ikävä kyllä kuulua aika elimellisenä osana nuoruuteen. :/
VastaaPoistaKiroileva siili, viestin saa kyllä jätettyä rekisteröitymättäkin, mutta pääasia että onnistui.
Jännä juttu miten tuossakin tuntuu olevan eri käytäntöjä, tehdäänkö rekonstruktio heti vai ei. Minulle sanottiin yksiselitteisesti että kun on imusolmukelevinneisyyttä, korjausta on turha haaveillakaan ainakaan ennen kuin kaksi "tervettä" vuotta on kulunut.
Lisäksi lopputarkastuksen hoitanut kirurgi tuntui suhtautuvan asiaan niin että minun tapauksessani se korjausleikkaus kannattaisi muutenkin unohtaa. Tuli sellainen olo että hänen mielestään oli turha hassata kalliita leikkauksia potilaaseen jolla on niin iso syövän uusiutumistodennäköisyys kuin minulla - mitä sitä haaskaamaan rahaa kuolleeseen lihaan. Ei hän sitä varmaankaan näin tarkoittanut ymmärrettäväksi, mutta näin aivoni siinä tilanteessa asian käänsivät.
Kiitos Kitsune. Luin saman tien rekonstruktiosta, kiinnostaa kyllä. Lopputarkastuksen hoitanut kirurgi ei ainakaan tuon lukemani perusteella ollut oikein kartalla, korjausleikkauksia tehdään sangen monissa tapauksissa.
VastaaPoistapirtsikka
jatkaakseni vielä omasta tilanteestani niin siis ne imusolmuthan olikin mulla puhtaat mikä selvisi leikkauksen aikana, kirurgini kuvitteli siis niissä olevan pesäkkeitä ja kun näin ei ollutkaan niin laitettiin expanderi. Tarkoitin että ennen leikkausta en ehtinyt vaihtoehtoja miettiä koska olin tavallaan siinä uskossa että uuden rinnan teko on mahdotonta. Näin ne asiat joskus voikin kääntyä ns. positiivisiksi.
VastaaPoistaAinakin täällä Tampereella päin painotettiin, että jokaisella naisella on oikeus rintaan ja korjausleikkaukseen. Olen samaa mieltä, joten pidä kiinni oikeuksistasi.
VastaaPoistaToki täytyy olla kunnossa, jotta kestää leikkauksen ja hoitovapaata aikaa (täällä ainakin puhutaan vuodesta), muttei siinä muuten voi mitään tulevaisuuden varaan laskea. Eihän tässä kukaan tiedä siitä mitään.
Itse painiskelen tässä samojen asioiden kanssa ja pitäisi miettiä korjausta. Vaikka olenkin aikas nuori, niin silti pohdin kovasti haluanko sitä lainkaan. Vaikeita asioita nämä ovat, mutta uskon, että ajan kanssa nämäkin asiat selkiytyvät.
Aurinkoisia kevätpäiviä!
T. Päivi
Moikka,
VastaaPoistaAika erikoista kommentointia kirurgilta.
R31:n ylilääkäri löi mulle ensimmäisenä käteen korjausleikkausoppaan Naistenklinikalla, kun kertoi diagnoosista. Mulle sanottiin, että tekevät kaikkensa, että se mitä tämän syövän takia menetän, hankitaan minulle takaisin. Ja siinä vaiheessa ei edes tiedetty mikä tarkka ennusteeni on ja onko syöpä levinnyt.
No, syöpä ei ollut tiettävästi levinnyt, joten elän siinä uskossa, että kahden vuoden sisällä pääsen tuosta proteesista eroon.
Kyllä mäkin haikailen sen perään, että olisi pitänyt osata nauttia omasta kehostaan enemmän, kun se oli vielä "täydellinen". Nyt se on hiukka puutteellinen, mutta kai mä olen aika ok vieläkin. Ainakin tuo avomies ja ystävät ovat jaksaneet kannustaa ja kehua. :)
Kiroileva siili, ahaa, käsitin hieman väärin... :)
VastaaPoistaPäivi, minulla oli varsinkin heti leikkauksen jälkeen sellainen olo - ja aika pitkäänkin vielä myöhemminkin - että ei enää yhtään leikkausta, kiitos. Mutta nyt on kai alkanut mieli muuttua... sitä olen kyllä miettinyt, miten nuo lymfakierto-ongelmani mahtavat siihen mahd.korjaukseen reagoida. Mutta niistä ehtii sitten jutella vielä lääkäreiden kanssa.
Satsuke, ei kirurgi toki noin sanonut, omassa päässäni tulkitsin hänen nihkeänoloisen suhtautumisensa korjausleikkaukseen niin että hän ei sitä nähnyt minun tapauksessani tarpeellisena...
Minulle eivät muut lääkärit kuin onkologini ole uskaltaneet luvata mitään. Onkologi lupasi että hoidetaan, parhaan taidon mukaan. Ja se lupaus on kyllä pitänyt.
Mäkin taisin käsittää vähän väärin :)
VastaaPoistaToivon sydämestäni, että me kaikki pääsemme korjausleikkaukseen, jos sitä haluamme. Toivon myös, että leikkauksemme sujuvat hyvin ja saamme entistä ehommat tissit!