Kesä. Olen lomaillut. Viettänyt aikaa perheen kanssa. Tavannut ystäviä. Matkustanut, mökkeillyt, uinut, saunonut, soutanut, hoitanut kasvimaata. Syönyt jäätelöä ja mansikoita. Rentoutunut.
Jätin kaupunkiin niin stressin kuin syövänkin. On merkillistä kuinka sen jälkeen kun annoin itselleni luvan ajatella syöpää niin paljon kuin haluan, en oikeastaan ole juurikaan ajatellut sitä. En enää jokaisesta kivunvihlaisusta tai yskähdyksestä ajattele automaattisesti syöpää, vaan olen kehittynyt erittäin taitavaksi keksimään muita selityksiä vaivoilleni. Ehkä nyt, kun leikkauksesta on reilu vuosi, alan myös tottua elämään proteesin kanssa. En enää tunne koko ajan että jotakin puuttuu, enkä vilkuile näkyykö kaula-aukostani jotakin ylimääräistä - tai pikemminkin se että jotakin ei ole. Olen hiljalleen kevään ja kesän mittaan ylittänyt omia kynnyksiäni: käynyt uimahallissa ja saunonut ystävien ja lopulta myös heidän lastensa kanssa.
Perjantaina menen viimeisen kerran tapaamaan psykiatria. Ehkä nyt on hyvä aika pohtia, kuinka tämä kokemus minua muutti? Lopulta hyvin vähän. Fyysisesti olen auttamatta hieman entistä raihnaisempi, mutta en kovin helpolla anna periksi sellaisille rajoitteille (mistä maksan toisinaan kipuina ja lisääntyneenä turvotuksena, myönnettäköön). Yritän kenties syödä hiukan entistä terveellisemmin, mutta toisaalta olen lukenut että triplanegatiivinen rintasyöpä ei yleensä ole yhteydessä elintapoihin - ja toisaalta ne virheet joita elintavoissani kenties olen menneisyydessä tehnyt eivät muutu tekemättömiksi vaikka siirtyisin ruokavalioon joka koostuisi pelkistä vihreästä teestä, parsakaalista ja herkkusienistä. Olen uskoakseni saanut kärsimyksestä sellaisen oppitunnin, joka ei heti unohdu, ja kenties, toivottavasti, se tekee minut ymmärtävämmäksi muiden kärsimystä kohtaan.
Elokuussa on edessä paluu arkeen sekä työrintamalla että vuosikontrollien merkeissä. Lisäksi odottelen edelleen kutsua perinnöllisyystutkimuksiin. Mutta tällä hetkellä en osaa pelätä edes tulevia kontrolleja. En ole vielä valmis julistamaan voittoa syövästä - jos koskaan tulen olemaankaan - mutta jokin perimmäinen, itsepintainen usko siihen, että elämä jatkuu ja kantaa tavalla tai toisella, on nähtävästi palannut, ja sen myötä olen saanut takaisin kyvyn nauttia elämästä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Mukavaa luettavaa :) Oikein kauniita kontrollikuvia sulle ♥
VastaaPoistaKesälaidun on ollut hyväksi, pysyköön olo sellaisena kauan!:) Mukavaa luettavaa todella, kun tietää miten lähellä takana kärsimys on.
VastaaPoistaTäällä on perhoset valmiina alkusyksyn koitoksiisi, sekä työ- että syöpärintamalla, joten sinulla ei sitten tarvitse olla. Kaikkea hyvää loman jälkeiseenkin elämään!
Samat ajatukset itsellänikin näin leikkauksen vuosipäivän lähestyessä. Ihanaa kesän jatkoa!
VastaaPoistaT. Päivi
Kiva kuulla, että kesä on mennyt mukavasti. Rento ote tekee hyvää, kun osaisikin olla liikaa pingottamatta ja murehtimatta.
VastaaPoistaMeillä on talo maalattu ja ensi viikolla pitäisi tulla siskon porukoita käymään.
Peukutan kontolliin!
ter. Olga
Moi,
VastaaPoistaOnpa kiva lukea kuulumisiasi! Himppasen rupesi hymyilyttämään tuo kommenttisi ruokavaliosta. Itse olen ajatellut myös, että tietyt nautinnot pitää ihmiselle sallia niin syömisen kuin juomisenkin saralla. Ei sitä voi alkaa elämään kuin joku munkki jossakin vuorella ja kieltäytymään kaikesta. Mun lääkärikin sanoi, että kyllä elämästä pitää nauttia ja kuoharit silloin tällöin ovat paikallaan.
Ihan mahtavaa lukea, että uskosi elämään on palannut ja kykysi nauttia on tullut takaisin.
Nostan hattua, että olet käynyt uimahallissa. Mä en sinne vielä uskaltaisi. Miten sait itsesi psyykattua?
Toivotaan, että kontrolleissa kaikki on hyvi. Ja etukäteen niitä on kai aika turha murehtia. Mutta tottakai se jännittää. Mua jännittää aina, kun tapaan lääkärin tai odotan verikokeiden tuloksia. :D
Satsuke
Terhi, kiitoksia.
VastaaPoistark, juu, täytyy toivoa että tällä akkujen latauksella jaksaa jouluun asti. Syksystä lupaa tulla melkoinen työrupeama, vaikka kuvittelin että vähän helpottaisi nyt kun väitöskirja on pois käsistä. Toisaalta olen tainnut kuvitella viimeiset toistakymmentä vuotta että jossain välissä helpottaa...
Päivi, mukavaa kesän jatkoa myös sinulle.
Olga, kiitos peukuista.
Satsuke, itsekin ajattelen kutakuinkin niin että kohtuus kaikessa - myös kohtuullisuudessa!
En oikeastaan osaa sanoa mikä rohkaisi minut menemään uimahalliin. Oli kyllä pieni halli ja hiljainen aika. Siellä kuitenkin tuntui ettei kukaan kiinnittänyt mitään huomiota. Nyt pitäisi sitten psyykata itsensä käymään säännöllisesti uimassa, mutta siinä kyse on enää enemmän kehtuutuksesta kuin uskalluksesta.
Ja kyllä ne kontrollit varmaan vielä ehtivät jännittääkin kunhan tulevat lähemmäs...
Hei!
VastaaPoistaVaikuttaa siltä, että olet kulkenut pitkän henkisen matkan ja kuitannut hyvät tulokset ihanalla syöpävapaalla kesällä. Uskon, että olet näin entistä vahvempi kohtaamaan elämän ihanat ja vähemmän ihanat puolet! Onneksi olkoon.
Minä taaperran täällä perässä....Hyväksymisrosessi on vielä kesken kuten hoidotkin :-).
Elintavoista: Patrician blogin perusteella elintavoilla on kyllä merkitystä, mutta olen samaa mieltä kanssasi, että ei elämää voi viettää niin, että koko ajan miettii syömisiään. Itse olen päättänyt pitäytyä vähäsokerisessa ja vaaleita hiilareita välttävässä ruokavaliossa ja käyttää niin paljon kuin mahdollista marjoja, vihanneksia, täysjyväviljoja jne. Aion hoitojen jälkeen myös liikkua entistäkin enemmän, uskon vahvasti liikunnan hyvää tekevään vaikutukseen. Mutta kohtuus kaikessa - elää niin että se tuntuu hyvältä!
Onneksi olkoon rohkeudesta mennä uimahalliin! Minullahan ei rintaa ole kokonaan poistettu, joten se ei kiinnitä huomiota. Mutta kaljuna olen uimahallissa tepastellut eikä kukaan ole tähän asti ihmeemmin tuijotellut. Jos olisi, olisin varmaan kysynyt halukaako hän lisätietoja aiheesta. Olen aika suoran toiminnan ja suoraan puhuva nainen....joskus liikaakin.
Kaikkea hyvää, onnellista ja voimauttavaa sinulle tästä eteenpäinkin ja tsemppiä elokuulle! Uskon, että vuosikontrollissa kaikki on hienosti. Ja otahan töissä iisisti, työt eivät tekemällä lopu. Nimimerkillä aiheesta paljon kokemusta omaava.
tv. Hope
HATUN NOSTO !!!
VastaaPoistapirtsikka